Illan Poliisiopisto sai Suomen teattereissa enemmän katsojia kuin koko USA:ssa – miksi Poliisiopistoista tuli ilmiö?

Julkaistu:

Analyysi
Tänään esitetään tällä erää viimeinen, seitsemäs Poliisiopisto-komedia – mutta ei hätää. Jos tuottajan suunnitelmat toteutuvat, sarjan tekeminen alkaa lähivuosina taas alusta. Mikä ihme näissä kökkökomedioissa viehättää?
Poliisiopisto 7: Moskovan keikka, su 19.7. Sub klo 21.00

Poliisiopisto-elokuvat, jos mitkä, jakavat kansan. Uuno Turhapuro -filmien tavoin poliisikoulun tunarien seikkailut ovat niitä elokuvia, joita katsotaan vuodesta toiseen, yhä uudestaan ja uudestaan.

Kiihkeimmät fanit muistavat ulkoa jopa kaikki elokuvien sutkaukset, pieruvitsit, stand up -koomikkona myöhemminkin uraa tehneen Michael Winslow’n päästelemät erikoiset äänitehosteet, juonenkäänteistä puhumattakaan.

Elokuvakriitikot kuuluvat usein siihen toiseen porukkaan. Siihen, jonka mielestä seitsemän Poliisiopisto-komediaa edustavat 1980-luvun amerikkalaisen elokuvan surkeinta ääripäätä toistuvine vitseineen ja ääliömäisine hahmoineen.

Armahduksen tässä joukossa saa korkeintaan Hugh Wilsonin ohjaama ensimmäinen Poliisiopisto (1984). Sen tekijöistä käsikirjoittaja Pat Proft tunnetaan myös arvostetun kreisi­komediasarjan Mies ja alaston ase (1988–1994) sekä sen pohjana olleen tv-sarjan Hei me pamputetaan (1982) yhtenä luojana.


Suomessa erityisen suosittuja

Suomessa Poliisiopistolla on aivan erityinen suosio. Esimerkistä käy sarjan huonoimmaksi osaksi useaan otteeseen valittu ja jälkijättöisesti vasta 1994 valmistunut Poliisiopisto 7: Moskovan keikka, jonka yhdessä roolissa nähdään itse Sir Christopher Lee.

Kotimaassaan Yhdysvalloissa seitsemäs osa keräsi elokuvateatterikierroksella vain 126 000 dollarin tulot – järisyttävän vähän elokuvan 6,2 miljoonan dollarin tuotantokustannuksiin nähden. Meillä taas sama filmi ampaisi heinäkuussa 1994 Helsingin elokuvateatteritilastojen ykköseksi. Marraskuun puoliväliin mennessä katsojia seitsemännelle elokuvalle oli kertynyt jo 68 000 eli enemmän kuin Yhdysvalloissa.

”Sen, joka ei tiedä, mikä on Poliisiopisto 7, ei tarvitse tietääkään. Nyt ne hölmöt mellastavat Moskovassa”, tyytyi Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Helena Ylänen toteamaan elokuvan ensi-iltapäivänä julkaistussa suppeassa esittelyssään.

Poliisiopistoja on esitetty hyvin tiuhaan myös Suomen tv-kanavilla. Tänään Subilla päättyvä seitsemän elokuvan putki on nähty MTV:n kanavilla jo neljänä aiempana kesänä, ja lisäksi yksittäisiä elokuvia ja lyhyempiä putkia on näytetty tv:ssä käytännössä vuosittain.

Alkuaikojen jopa lähes miljoonaan tv-katsojaan ei enää ole päästy, mutta esimerkiksi viime kesänä ensimmäinen Poliisiopisto sai Subilla vielä 204 000 katsojaa, mikä on nykymittapuulla kelpo lukema elokuvalle. Vertailun vuoksi: viime viikolla nähtyä Batman-elokuvaa katsoi Subilta 118 000 ihmistä.


Suosion takana auktoriteettivastaisuus

Sarjan suosion yhdeksi syyksi on usein vähättelevästi mainittu kansan huono maku. Se ei kuitenkaan kerro mitään itse Poliisiopistoista.

Vaikka sarjassa nauretaan tietenkin hölmöille lainvalvojille ja poliisikokelaiden toilailuille, elokuvasarjan juuret eivät suinkaan ole rikostutkintaa kuvaavissa poliisifilmeissä, vaan kahdessa muussa komedian alalajissa: sotilasfarsseissa ja opiskelukomedioissa.

Ensimmäisen Poliisiopiston henkilöt – auktoriteetteja vastustava Carey Mahoney (Steve Guttenberg), ääniä päästelevä Larvell Jones (Winslow), asehullu Tackleberry (David Graf), hempeä korsto Moses Hightower (Bubba Smith), hienosteleva Karen Thompson (Kim Cattrall), ylipainoinen nössö Leslie Barbara (Donovan Scott), naistenmies ­George Martin (Andrew Rubin) ja kimeä-ääninen Laverne Hooks (Marion Ramsey) – ovat kuin ilmettyjä sotilasfarssien alokkaita tai opiskelu­komedioiden fukseja. Heissä tiivistyy yhdistelmä kokemattomuutta ja sääntöjen kyseenalaistamista, mikä on ehdoton edellytys koomisille tilanteille.

Mukana on jopa suoria lainoja sotilasfarssien koulutuskohtauksista, joissa päähenkilöt tekevät parhaansa luistaakseen ankarien kouluttajien määräämistä tehtävistä.


Ensi-iltakierroksella Poliisi­opistoja verrattiin usein sekä tv-sarjan poikineeseen Robert Altmanin sotilasfarssiin M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970), Bill Murrayn menestyksekkääseen armeijakomediaan Natsat (1981) että John Belushin läpimurtofilmiin, opiskelijahuumorilla täytettyyn college-komediaan Delta-jengi (1979).

Periaatteessa kaikki Poliisiopisto-elokuvat kertovat samaa tarinaa: kujeilevat mutta hyväntahtoiset sankarit saavat toistuvasti vastaansa ylempänä arvoasteikossa olevan kouluttajan tai pomon, joka on ottanut sydämenasiakseen tehdä heidän elämästään helvettiä.

Pomo lentää pää edellä hevosen peräsuoleen

Ensimmäisessä elokuvassa sekä osissa 4–7 poliisikoulun ja -voimien pahimpana pirulaisena muikistelee komisario Harris (G. W. Bailey), toisessa ja kolmannessa elokuvassa Mauser (Art Metrano). Molemmat ovat omia esimiehiään liehitteleviä kiipijäniljakkeita, jotka havittelevat ensisijaisesti omaa etuaan muiden kustannuksella. Siksi he ovat myös erinomaisia kohteita pilanteolle.

Harrisin ehdottomiin tähtihetkiin kuuluu lentäminen ensimmäisessä Poliisiopistossa pää edellä hevosen peräsuoleen. Mauser taas muistetaan kakkososan suihkukepposesta, jossa Mahoney vaihtaa hänen shampoonsa tilalle superliimaa. Alaston ja puolisokea Mauser joutuu hortoilemaan poliisiasemalla kaikkien pilkattavana ennen kuin löytää takaisin toimistoonsa.

Toisaalta kaikkien Poliisiopistojen pohjalla on myös tarina sopeutumattomista kapinallisista, joilla on omat tapansa luovia annetuista tehtävistä. Viestinä on, ettei opiskelun tai työnteon aina tarvitse olla haudanvakavaa.

Vaikka Mahoneylla ja kumppaneilla ei ole sarjassa virkakokemuksen tuomaa arvovaltaa, juuri he asettavat viime kädessä rajat sille, mikä on sopivaa käytöstä.


Tuleeko kahdeksas Poliisiopisto?

Jatkoa Poliisiopisto-elokuville on yritetty kirjoittaa jo vuosia, mutta läpeensä 1980-lukulainen ilmiö on osoittautunut vaikeaksi palaksi nykyisille komediantekijöille.

Valmista on tullut vasta television puolella, jossa päivänvalon on nähnyt peräti kaksi Police Academy: The Series -nimistä sarjaa. Vuosina 1988–1989 valmistui 65-osainen animaatiosarja, ja 1997 näytelty 26-osainen tv-sarja. Alkuperäiskaartista vain äänimies Michael Winslow’lla oli jälkimmäisessä toistuva rooli.

Kahdeksas pitkä elokuva nytkähti liikkeelle uudestaan keväällä 2014, jolloin alkuperäinen tuottaja Paul Maslansky palkkasi uuden version käsikirjoittajiksi koomikot Keegan-Michael Keyn ja Jordan Peelen.

Jos nämä suunnitelmat toteutuvat, Poliisiopisto-sarja käynnistyy lähivuosina heidän johdollaan jälleen alusta.

Ota kantaa

Katsoitko tällä viikolla Poliisiopistoja?

Katsoin kaikki 24% Katsoin yhden tai muutaman 42% En 33%
Ääniä yhteensä 6798

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt