Salarakkaus, rankat roolit, pako julkisuudesta – tällainen oli 100 vuotta sitten syntynyt Regina Linnanheimo - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Salarakkaus, rankat roolit, pako julkisuudesta – tällainen oli 100 vuotta sitten syntynyt Regina Linnanheimo

Regina Linnanheimo oli 1940-luvun suurimpia suomalaisia elokuvatähtiä. 1950-luvulla hän tuhosi herttaisen naisen kuvansa ja katosi sen jälkeen julkisuudesta. Mitä oikein tapahtui?

Regina Linnanheimo väheksyi itse tunnetuimpia roolejaan romanttisissa pukudraamoissa. Myöhemmin hän hankkiutui rohkeampiin elokuviin.

12.7.2015 12:00

SOTAVUOSINA kaikki tiesivät Regina Linnanheimon silmät ja niiden voimakkaan katseen.

Tuolloin Suomessa oli vain muutamia elokuvatähtiä, jotka tunnettiin pelkältä etunimeltä. Taunon ja Ansan tapaan Linnanheimo oli monille vain Regina, jonka mukaan nimettiin jopa elokuvia.

Kun Suomen Filmiteollisuuden johtaja Toivo Särkkä päätti tehdä elokuvan romaanista Kaivopuiston kaunis Elsa, köyhän orpotytön ja tavoitellun luutnantin rakkaustarina sai uudeksi nimekseen Kaivopuiston kaunis Regina (1941).

Viimeistään sen ja toisen historiallisen romanssin Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943) ansiosta Linnanheimosta tuli Suomen kirkkaimpia elokuvatähtiä, jonka suosiolla ei tuntunut olevan rajaa.

Rajat asetti kuitenkin Linnanheimo itse, joka ei ollut menestyselokuviinsa täysin tyytyväinen.

– Kerrankin kunnon rooli. En halua olla mikään pylväspyhimys, Linnanheimon kerrotaan tokaisseen Sakari Topeliuksen romaaniin perustuneen historiallisen jännitysfilmin Linnaisten vihreä kamari (1945) lavastajalle ja puvustajalle Roylle eli Tapio Vilpposelle.

Linnanheimo halusi näytellä oikeita, monimutkaisia naisia, ei pelkkiä kiiltokuvia.

Annin osa filmissä Taistelu Heikkilän talosta oli Linnanheimon läpimurtorooli.

RATKAISUNA Linnanheimo siirtyi tekemään elokuvia vanhan ystävänsä, ohjaaja Teuvo Tulion kanssa. Niissä hän pääsi käsikirjoittamaan itselleen juuri sellaisia rooleja kuin halusi.

1940-luvun elokuvissa Linnanheimo oli nähty herttaisena, kuuliaisena ja tyynenä sankarittarena, joka palkitsi tarinoiden miehet ikuisella palvonnalla.

Sotavuosien jälkeen hän vaihtoi kuitenkin turmeltuneiden naisten osiin, jotka toivat esiin itsenäisten naisten kokemat vaikeudet sekä aikalaisyleisöä hätkähdyttäneen peittelemättömän seksuaalisuuden.

Tulion mehukkaasti nimetyissä melodraamoissa Rakkauden risti (1946), Levoton veri (1946), Intohimon vallassa (1947), Hornankoski (1949), Rikollinen nainen (1952), Mustasukkaisuus (1953) ja Olet mennyt minun vereeni (1956) Linnanheimo oli tyypillisesti syntiin houkuteltu neito, joka turmelluttuaan syöksi myös hänen ympärillään olleet miehet tuhoon.

Linnanheimo ja Kille Oksanen Teuvo Tulion ohjaamassa Nuorena nukkunut-elokuvassa.

LINNANHEIMON uuden linjan ei tosin olisi pitänyt yllättää ainakaan niitä, jotka olivat seuranneet hänen uraansa alusta alkaen. Jo kaksi vuosikymmentä aikaisemmin hän oli esittänyt Tulion ensimmäisessä ohjaustyössä Taistelu Heikkilän talosta (1936) Annia, joka kasvaa nuoresta kokemattomasta tyttösestä elämän kovettamaksi naiseksi.

Elokuva-arvostelijat ällistyivät tuolloin 21-vuotiaan ja suhteellisen kokemattoman naisen kyvystä tulkita Johannes Linnankosken romaanista tutun Annin herkkyyttä ja lujaluontoisuutta. Moni ei tiennyt, että nuori tähti oli osallistunut myös käsikirjoituksen laatimiseen.

Läpimurtorooli oli Linnanheimon itsensäkin mieleen.

– Siinä osassa oli sisältöä. Minulla oli tehtävänä todellisen ihmisen elämä ja kohtalo, eikä pelkkää persoonatonta, kuin muissa esittämissäni osissa, Linnanheimo analysoi seuraavana vuonna Naamio-lehdessä.

Toivo Särkän ohjaama Kaivopuiston kaunis Regina nimettiin päätähtensä Linnanheimon mukaan.

NÄYTTELIJÄKSI Regina Linnanheimo tiesi haluavansa jo nuorena: sisaruksista Ragnhild ja Eino olivat kouluttautuneet samaan ammattiin, Elli esiintyi harrastajanäyttämöillä ja isosisko Rakel tähtäsi myös alalle.

Ensimmäisen elokuvaosansa Linnanheimo sai teini-iässä – siskonsa ansiosta. Rakelilla oli pieni rooli Jääkärin morsiamessa (1931), mutta kun elokuvaan tehtiin uusintaottoja, Rakel oli töissä Kuopiossa muotinäytöksen mallina.

Aksa-äidin oivalluksena oli tarjota sijaisnäyttelijäksi pikkusisko-Reginaa, joka haettiin Helsingin Saksalaisesta koulusta kesken koulupäivän. Valmiissa elokuvassa tämä vilahtaa Ainona yhdessä kohtauksessa takaapäin kuvattuna.

Kokemus sytytti näyttelemiskipinän. Apuun tulivat nuoret elokuvantekijät, joiden kanssa Rakel tapasi istua usein kahvilla Helsingin keskustassa. Kun Rakel otti mukaan pikkusiskonsa, Regina pääsi tapaamaan Valentin Vaalan ja Theodor Tugain, joka myöhemmin muutti nimensä Teuvo Tulioksi.

Tapaaminen osoittautui erittäin merkittäväksi. Tuliosta tuli Linnanheimon ystävä, myöhemmin yhteistyökumppani ja tiettävästi myös rakastettu, vaikka pari ei koskaan virallistanut suhdettaan eikä myöntänyt sitä julkisesti.

Onni pyörii -elokuvassa vuodelta 1942 Kauko (Tauno Palo) ihastuu vaaralliseen Eevaan (Regina Linnanheimo).

ENSIMMÄISENÄ Linnanheimon kanssa pääsi tekemään yhteistyötä Vaala, joka antoi hänelle pääosan väärinkäsityskomediastaan Helsingin kuuluisin liikemies (1934).

”Hänellä on sointuva ääni, luontevat liikkeet ja vilkas ilmehtimisen taito”, Helsingin Sanomien kriitikko kirjoitti nuoresta Linnanheimosta.

Metsäkonsulenttia elokuvassa näytteli Tauno Palo, jonka kanssa Linnanheimo näytteli sittemmin yhteensä kymmenessä elokuvaa.

– Katsot vain minua silmiin, hyvin se menee, Palon kerrotaan rauhoittaneen hermoilevaa tyttöä.

Myöhemmin Linnanheimo hyödynsi intensiivistä katsetta kaikissa merkittävissä rooleissaan.

Kun Linnanheimo pian siirtyi töihin Risto Orkon johtamaan Suomi-Filmiin, elokuvalehdet nostivat hänet Suomen ensimmäiseksi ja ainoaksi elokuvatähdeksi – siitä huolimatta, että sama titteli oli annettu hiljattain myös Hanna Tainille.

Elämäkerran Polttava katse kirjoittanut Jaana Nikula on kuvaillut Linnanheimon tuoneen rooliensa kautta toivoa 1930-luvun laman jälkeisiin vuosiin sekä sota-aikaan.

Rakkauden ristissä Regina esittää Riittaa, josta tulee prostituoitu.

TULION KANSSA tehtyjä alkuvuosien vakavia elokuvia – Taistelu Heikkilän talosta, Nuorena nukkunut (1937) ja Kiusaus (1938) – seurasi Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden palveluksessa liuta historiallisia draamoja ja romansseja. Niissä Linnanheimon suuret silmät pääsivät loistamaan.

Menestysrooleissaan Linnanheimo sai näyttää kauniilta, mutta muuta näyteltävää käsikirjoitukset eivät hänelle juuri suoneet.

Irtisanoutuminen Suomi-Filmistä 1945 tiesi taloudellista epävarmuutta mutta taiteellista vapautta.

Tulion yhtiössä Linnanheimo oli näyttelemisen lisäksi toiminut kirjeenvaihtajana sekä englantia, saksaa ja ruotsia hallitsevana kääntäjänä. Taidot toivat hänelle elokuvauran jälkeen pestin Yleisradiosta, jossa hän työskenteli kaksi vuosikymmentä tv-ohjelmien ja elokuvien kääntäjänä nimellä Regina Mörner. Sukunimi oli peräisin Linnanheimon avioliitosta sisustusarkkitehtina työskennelleen ruotsalaisen kreivin Carl Robert Mörnerin kanssa. Kreiviin hän oli tutustunut Tukholmassa 1945. Kolme vuotta myöhemmin solmittu avioliitto jäi lyhyeksi: Linnanheimoa liki kaksikymmentä vuotta vanhempi kreivi kuoli kesällä 1952.

ELOKUVA- ja tv-alalla monissa tehtävissä työskennellyt Kaarle Stewen tapasi Linnanheimon ensimmäisen kerran 1967, jolloin tämä työskenteli Yleisradiossa kääntäjänä. Stewen aloitti tuolloin työt Ylen filmiosaston päällikkönä ja samalla Linnanheimon esimiehenä.

– Hän ei millään lailla korostanut menneisyyttään. Hän oli hyvin tietoinen omasta merkityksestään suomalaisessa elokuvakulttuurissa, mutta oli sen suhteen hyvin vaatimaton, Stewen muistelee ensitapaamista.

Linnanheimon läheisiin ystäviin kuului työtoveri ja kääntäjä Annikki Suni, joka oli Stewenin vaimo. Perhetutut vierailivat usein toistensa luona sekä kaupungissa että kesäpaikoissa. Yhteisissä illanvietoissa oli usein mukana myös Teuvo Tulio.

Kaarle Stewen toimi Regina Linnanheimon esimiehenä Yleisradiossa.

– Regina oli henkilönä hyvin ystävällinen ja avoin. Lähipiirin kesken hän keskusteli mielellään myös elokuvaurastaan ja siihen liittyvistä asioista.

Stewen kertoo Linnanheimon muistelleen erityisellä lämmöllä tämän parhaisiin näyttelijäystäviin kuulunutta Tauno Paloa ja yhteistä kesää 1943, jolloin he kuvasivat Yyterissä elokuvaa Herra ja ylhäisyys. Kääntäjänä Linnanheimo oli tunnontarkka. Esimerkkinä Stewen mainitsee Fred Astairen musikaalin Silkkisukat (1957), jossa neuvostoagentit yrittävät saada länsielämästä nauttivaa säveltäjää palaamaan Pariisista kotimaahansa.

– Regina tuli luokseni käännöslistat mukanaan ja kysyi, onko linja muuttunut. Kysyin, mitä hän tarkoitti. Regina kertoi Silkkisukissa olevan Neuvostoliittoon liittyviä arkaluonteisia kohtia ja mietti, voidaanko elokuvaa esittää.

 Regina oli henkilönä hyvin ystävällinen ja avoin. Lähipiirin kesken hän keskusteli mielellään myös elokuvaurastaan ja siihen liittyvistä asioista.

Silkkisukat jätettiinkin Yleisradion ohjelmistosta pois. Elokuvan tuottaja kuitenkin myi esitysoikeudet saman tien Mainostelevisiolle, joka esitti filmin uudenvuodenyönä 1972–1973.

– Esitys herätti huomattavan poliittisen keskustelun, ja siitä tehtiin eduskuntakysely. Yleisradion ohjelmajohtaja joutui esityksestä vastuuseen, koska Mainostelevisio toimi silloin Yleisradion toimiluvalla.

– Tämä oli tyypillinen esimerkki Reginan tarkkuudesta. Hän ei vain mekaanisesti kääntänyt, vaan myös mietti, mitä hän käänsi.

Viimeisessä roolissaan Olet mennyt minun vereeni Linnanheimo esitti Reaa, jolta viinanhimo vie kaiken.

ELOKUVAT Linnanheimo oli jättänyt lopullisesti taakseen vuonna 1957, vain 42-vuotiaana.

– Olen kyllästynyt tähän touhuun, Linnanheimon kerrotaan tunnustaneen viimeisen elokuvansa Olet mennyt minun vereeni vastanäyttelijälle Åke Lindmanille.

Tarkat syyt julkisuudesta vetäytymiselle eivät ole koskaan selvinneet. Osasyynä saattoi olla taloudellisiksi katastrofeiksi osoittautuneiden Tulion elokuvien huono vastaanotto. Sodanjälkeisessä Suomessa Linnanheimon esittämät itsenäiset ja seksuaalisesti vapaat naiset eivät saaneet ymmärrystä.

Ehdoton kieltäytyminen haastatteluista ja salaperäisyys kuitenkin lisäsivät Linnanheimon suosiota tavalla, jota hän tuskin itsekään osasi aavistaa.

Kun hän kuoli vuonna 1995, yksi alan suurista legendoista oli poissa.

Suomi-elokuvan legendat -juttusarja ilmestyy IS Tv-lehdessä viikoittain. Lue aiemmat osat allaolevista linkeistä!

Tiesitkö?

  • Aksa Regina Elisabet Leino syntyi Helsingissä 7.9.1915 seitsemänneksi lapseksi. Perhe muutti sukunimen Linnanheimoksi 1924.

  • Rakel-sisar ilmoitti Reginan 1933 lupaa kysymättä missikisoihin. Esiintyminen uimapuvussa tuntui nuoresta tytöstä nöyryyttävältä.

  • Syksyllä 1942 Linnanheimo kävi koekuvauksissa Saksassa, jossa hän tapasi myös Joseph Goebbelsin.

  • Linnanheimo osallistui useiden elokuviensa käsikirjoittamiseen. Hänen nimimerkkejään olivat Filmimies ja Ariel.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?