Siiri Angerkoski oli Suomi-komedian naisikoni – haikaili Justiinasta vakaviin rooleihin - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Suomi-komedian naisikonin tarina – haikaili Justiinasta vakaviin rooleihin

Tomerana Justiinana muistettu Siiri Angerkoski nousi hauskojen rooliensa kautta valkokankaan ikoniksi, mutta itseään ”totiseksi koomikoksi” kutsuneella naisella oli myös vakavampi puoli.

Kaulinta heiluttanut Justiina oli Siiri Angerkosken muistetuimpia rooleja, mutta kollegan mukaan hän toivoi myös vakavampia töitä. Kuva elokuvasta Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959).

14.6.2015 12:00

Valloittava, tomera ja suorapuheinen. Sellaisia olivat usein Siiri Angerkosken roolihahmot, ja sellainen oli aikalaisten mukaan näyttelijä itsekin.

– Siiri Angerkoski on ”siviilissä” yhtä riemastuttava sisarkulta kuin konsanaan valkokankaalla. Hänen sanavalmiutensa ja häkeltymättömyytensä ovat vertaansa vailla, kuvailee elokuva-alan monitoimimies Veikko Itkonen muistelmateoksessaan Hiljaisuus-kuvaus-kamerat.

Parhaiten Angerkoski muistetaan Pekka Puupää -elokuvien Justiinana ja Suomisen perhe -elokuvien taloudenhoitajana Hildana. Vaikka yli 50 elokuvaa tehnyt Angerkoski kuului aikansa tunnetuimpiin ja käytetyimpiin näyttelijöihin, ei suuri yleisö ole juuri tuntenut henkilöä koomisten ja vahvojen naisroolien takana.

Siiri Angerkoski pitkän elokuvauransa alkupuoliskolla.

12 Puupää-elokuvaa

Siiri Angerkoski, tyttönimeltään Siiri Saimi Palmu, syntyi 21. elokuuta 1902 Oulussa vanhempiensa esikoiseksi. Angerkoski näytteli uransa ensimmäiset kymmenen vuotta teattereissa eri puolilla Suomea. Valkokankaalla Angerkoski debytoi vuonna 1933 Pikku Myyjätär -elokuvassa. Viisi vuotta myöhemmin Angerkoski kiinnitettiin miehensä Kaarlo Angerkosken kanssa Suomen Filmiteollisuuden kuukausipalkkaiseksi näyttelijäksi, ja vain kahden vuoden päästä hänet palkittiin Jussi-patsaalla sivuroolistaan elokuvassa Anna Liisa.

Justiinana Angerkoski ehti tehdä vuosien 1953 ja 1960 välillä kaiken kaikkiaan 12 Pekka Puupää -elokuvaa. Kaulinta heiluttava, temperamenttinen ja kovaääninen pirttihirmu loi kuvan vahvasta suomalaisnaisesta, jonka kaltaista ei oltu kotimaisessa elokuvassa ennen nähty.

Koko kansan suosikiksi Angerkoski nousi Justiinana Pekka Puupää -elokuvissa, joissa Siirin kanssanäyttelijöinä nähtiin Esa Pakarinen ja Masa Niemi.

Justiinan roolissa Angerkosken koomikon kyvyt pääsivät oikeuksiinsa. Näyttelijän erityistaito oli suoltaa puhetta niin huimalla nopeudella, että ajan äänitysteknologialla kerrotaan olleen ajoittain vaikeuksia tallentaa sitä. Justiinasta on sittemmin muodostunut yksi Suomi-elokuvan tunnetuimmista naishahmoista.

– Siiri oli suuri näyttelijätär. Hän oli kehittänyt sellaisen näyttelijäminän itsessään, joka oli burleski, raikas, piittaamaton, härski. Kaikki tuli mitä tarvittiin, ja vaikkei olisi tarvittukaan, niin Justiinat kuin syvät kansannaisen roolitkin. Hän ei jäänyt puun taakse piiloon, hän tuli esiin niin kuin hyvä näyttelijä tulee, näyttelijäkollega Tarmo Manni hehkuttaa Angerkoskea Mitäpä ei kärsitty elokuvan takia -kirjassa.

Haaveili vakavammista rooleista

Ensimmäisen, 1953 ilmestyneen Pekka Puupää -filmin osoittauduttua menestykseksi elokuvan tuottanut Toivo Särkkä päätti tilata käsikirjoittaja Reino Helismaalta välittömästi tekstin uutta elokuvaa varten. Suomen Filmiteollisuutta johtanut Särkkä halusi pitää kuukausipalkkaisen näyttelijän komiikan parissa Puupää-kassamagneeteissa.

Angerkoski tuli tunnetuksi Suomisen perhe -elokuvien taloudenhoitaja Hildana.

Valkokankaalla Angerkosken aviomiestä näytellyt Esa Pakarinen kuvailee muistelmissaan naista ammattitaitoiseksi näyttelijäksi, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen. Pakarinen kertoo kuitenkin kokeneensa, että koomikon taidoistaan ylistetty Angerkoski haaveili myös vakavammista rooleista.

– Siiri ei oikein paljon tykännyt Justiinan roolista, luulen, että hän halusi parempia rooleja. Mutta Särkkä katsoi, että Siiri on koomiselle linjalle kuuluva, Pakarinen pohtii Hanuri ja Hattu -muistelmateoksessa.

Uransa loppupuolella Angerkoski pääsi toteuttamaan itseään vakavammassa elokuvaroolissa, joka jäi samalla näyttelijän uran testamentiksi. Palkitussa Aliisa-televisioelokuvassa (1970) köyhää eläkeläistä näyttelevä Angerkoski sai koskettavasta roolistaan postuumisti Jussi-palkinnon.

Angerkosken elokuvauran viimeiseksi teokseksi jäänyt Aliisa keräsi runsaasti kiitosta. Kuvausten aikana näyttelijä sairasti parantumatonta syöpää.

Viimeinen rooli syöpäsairaana

Aliisa-elokuvan käsikirjoittaja Aulikki Oksanen tapasi Angerkosken Aliisan kuvauksissa. Oksanen muistaa näyttelijän hauskuuttaneen muita heitoillaan.

– Olin mukana kuvauksissa pari päivää. Noina päivinä filmattiin kohtaus, jossa Aliisa ystävineen keittää kahvia. Siiri heitti siihen oman mainion repliikkinsä: ”Ja sit keitetäänkin oikeeta kahvia, eikä mitään housunvirutusvettä!” Repliikki huvitti minua kovasti, ja työn kautta syntyi luonteva henkilökohtainen kontakti, Oksanen kuvailee.

Syöpään menehtynyt Angerkoski kuvasi Aliisaa sairaana. Oksanen kertoo kunnioittaneensa tämän sitkeyttä elokuvan kuvauksissa.

– Siiri oli kuvattaessa vakavasti sairas. Hän teki silti työnsä keskittyneesti ja ammattitaidolla. Hän sisäisti roolin ja loi juuri sellaisen hauraan, mutta sitkeän Aliisan, jota olin hakenut. Aliisana Siiri vaatii aina uudelleen vanhuksille ihmisarvoa ja turvaa, Oksanen pohtii.

Itseään ”totiseksi koomikoksi” kutsunut Angerkoski oli nyt näyttänyt kyntensä sekä komedian että vakavien roolien taitajana ja onnistunut näyttelemään itsensä Suomi-elokuvan legendojen joukkoon.

Suomi-elokuvan legendat -juttusarja viikoittain IS Tv-lehdessä. Lue aiemmin ilmestyneet osat alta!

Tiesitkö?

  • Siiri Angerkoski harrasti nuorena voimistelua Porin Pyrinnössä ja työskenteli kultasepänliikkeessä.

  • Angerkoski ajautui näyttelijäksi sattumalta, kun Porin Työväenteatterin johtaja Aarne Linnala näki nuoren naisen pelleilevän kavereidensa kanssa ja pyysi tämän koe-esiintymiseen.

  • Angerkoski oli naimisissa näyttelijä Kaarlo Angerkosken kanssa. Heillä oli yksi tytär, Sirkka-Liisa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?