Labyrintti, Wes Ball, Dylan O'Brien, Thomas Brodie-Sangster, Will Poulter, IS:n arvio - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Labyrintti - lue IS:n arvio elokuvasta

Nälkäpeli-trilogian lähestyessä loppuaan valkokankaalle saapuu taas uusi teineille - tällä kertaa selkeästi pojille - suunnattu toimintafantasia scifi-painotuksin. 

Labyrintti on pojille suunnattua fantasiaa.­

24.10.2014 10:35

James Dashnerin romaanisarjan ensimmäiseen osaan pohjautuva Labyrintti noudattaa videopeleistä tuttua rakennetta, jossa tuntemattomaan ympäristöön joutuva päähenkilö saa eteensä yhä vaikeampia haasteita.

Valitettavasti Labyrintista puuttuu kaikki se, mikä on tehnyt Nälkäpelistä tavallista kiinnostavamman lajinsa edustajan. Sen tarina on toistoinen ja täynnä loogisia aukkoja. Sen henkilöt ovat yhdentekeviä ja näyttelijät enimmäkseen puisevia. Eikä sen visuaalisessa toteutuksessakaan ole mitään merkillepantavaa.

Tarinan idea on yksinkertainen. Nuori Thomas (Dylan O'Brien) herää hississä, joka kuljettaa hänet korkeiden muurien ympäröimälle metsäaukiolle. Hän on viimeisin tulokas lukuisten poikien jo asuttamaan paikkaan, joka sijaitsee läpitunkemattoman ja alati muotoaan muuttavan labyrintin keskellä. Eikä kukaan pojista muista mitään entisestä elämästään tai tiedä, miksi heidät on paikkaan teljetty.

Pelkistä nuorista miehistä koostuvan yhteisön sosiaalinen rakenne ei elokuvan tekijöitä kiinnosta. Edes ensimmäisen ja ainoan tytön (Kaya Scodelario) saapuminen ei horjuta suljetun poikayhteisön tasapainoa eikä kiihdytä kenenkään tunteita. Ilmeisesti pojat elävät vielä jälkijättöistä esipuberteettia.

Päähenkilö Thomas osoittautuu luonnollisesti kaikkia muita etevämmäksi. Hänen johdollaan nuoret oppivat taistelemaan labyrintissa vaanivia teknopetoja vastaan ja löytävät lopulta jopa...

No niin, jatko selviää sitten itse elokuvasta. Mikäli sen jaksaa katsoa loppuun nukahtamatta.

Katso elokuvan traileri:

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?