TV & elokuvat

Oppipoika - lue IS:n arvio elokuvasta

Julkaistu:

Purevan merituulen pieksemä idyllinen, olosuhteiltaan karu kalliosaari sopii erinomaisesti näyttämöksi perhehelvetille, jonka rajuimmat purkaukset näytellään muilta piilossa.
Roland Fauserin ja Jimmy Karlssonin kirjoittama Oppipoika on lähtökohdiltaan huoliteltu sairaskuvaus majakanvartijan pestiä tyrannin lailla hoitavasta isästä. Tämän tiukkaan kurinpitoon verhotut narsistiset piirteet alkavat paljastua oppipojaksi saarelle pestautuvalle 13-vuotiaalle Karlille vasta, kun hän oppii paremmin tuntemaan majakkamestarin muuta perhettä.

Tukahdutettu äiti ja sivuutetut lapset joutuvat nahoissaan kantamaan perheenpään surua vanhimman pojan kuolemasta. Aiheeltaan Oppipoika on siis juuri sellainen vakava, yleismaailmallinen henkilödraama, joka on luontevaa valita Suomen Oscar-tarjokkaaksi vieraskielisen elokuvan sarjaan. Silti se tuskin yltää varsinaiseen Oscar-kisaan asti, sillä ohjaaja Ulrika Bengtsin ja keskeisten näyttelijöiden ote kovaan ja ankaraan tarinaan on latistavan pehmittelevä.

Bengts on vanginnut uskottavasti 1930-luvun lopun pienen majakkasaaren pelkistetyt puitteet, mutta henkilöiden sisältä huokuva tarmo tai tuska ei saavuta niin voimakasta latausta kuin psykologisilla jännitteillä ladattu juoni vaatisi.

Nuorta Karlia näyttelevä ahvenanmaalainen Erik Lönngren ilmentää parhaiten repiviä tuntemuksia, kun hänen korvikeisäkseen ottama majakanvartija osoittautuukin täydeksi piruksi.

Omaa poikaansa halveksivaa majakanvartijaisää ja isäänsä ihannoivaa Gustafia esittävien Niklas Groundstroemin ja Patrik Kumpulaisen säyseistä tulkinnoista on sen sijaan vaikeaa nähdä sitä molemminpuolista kipua, jonka tarinan kuvaama, vuosia jatkunut kierre on aiheuttanut.

Oppipoika

Ohjaaja: Ulrika Bengts

Pääosissa: Erik Lönngren, Patrik Kumpulainen, Niklas Groundstroem

Juoni: Nuori Karl pääsee tyrannimaisen majakanvartijan oppipojaksi.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt