TV & elokuvat

IS 2005: Viimeiset velikullat - ja sisko muistelivat Tuntematonta

Julkaistu:

Ilta-Sanomat keräsi loppuvuodesta 2005 koolle silloin yhä elossa olleet Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan näyttelijät, kun elokuva täytti 50 vuotta. Myös Helena Vinkka muisteli elokuvan tekoa. Tämä juttu julkaistiin IS:ssa 3.12.2005.
- Saatanan tonttu, mä sotken sut suohon!

Tuntemattomasta tuttu repliikki kajahtaa remakan naurun säestämänä Elävän kuvan museossa Helsingin Sörnäisissä. Uhkauksen kohteena ei ole Riitaoja kuten elokuvassa, vaan sattuma-alikessu Määttä, Pentti Siimes, joka hoipertelee paikalle myöhässä.

Lausujana on sentään Åke Lindman, legendaarinen alikersantti Lehto.

Tuntemattoman sotilaan ensi-illasta tulee jouluaatonaattona kuluneeksi 50 vuotta ja siksi he ovat täällä; kuten myös Matti Ranin alias vänrikki Kariluoto,
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Osmo Harkimo, pääkuvaaja sekä Helena Vinkka, naispääosan esittäjä Vera.

Siimes tapaa hoiperrella kuin humalainen aina kun tapaa Raninin. Teatterihuumoria, jonka alkuperää kumpikaan ei enää muista.

Keitä vielä rivissä?


Vanhat toverit pohtivat yksissä tuumin, keitä vielä on rivissä. Eivät kai he kaikki ole tässä?

Eivät toki: on Kosti Klemelä (Koskela), on Tapio Hämäläinen (Salo), on Pertti Weckström (silmälasipäinen vänrikki, joka hoilaa Lammion korsussa Die Fahne Hoch), on kuvaaja Olavi Tuomi...

- Mitähän Kostille kuuluu? Siimes miettii.

Klemelä on vuosia pysytellyt pois julkisuudesta ja on nyt 85-vuotiaana muun muassa terveydellisistä syistä estynyt tulemaan. 83-vuotias Hämäläinen on haastatteluhetkellä kuntoutuksessa.

- Kukapa olisi silloin uskonut, että tässä istutaan 50 vuoden päästä. Toinen mokoma lisää, niin taas tavataan! Jonkun on pakko elää, Lindman innostuu.

Siimes ei uskonut pitkään ikään


Koska Jumala on kaikkitietävä ja kaukaa viisas, hän on säätänyt, että nämä hienot taiteilijat ovat vielä eläkeläisinäkin luomisvoimaisia ja mainiossa iskussa.

Tosin 79-vuotias Ranin kertoo olleensa 1970-luvulla varma, ettei näe 2000-lukua. Hän tuli Tuntematon-tapaamiseen suoraan Kotikadun kuvauksista.

- Sanoin Elinalle (Pohjanpää) kun mentiin naimisiin, että kuolen sitten aikaisin, viisikymppisenä, paljastaa 76-vuotias Siimes, joka on edelleen kolme kertaa viikossa näyttämöllä.

Lindman, 77, kiiruhtaa seuraavana päivänä Kankaanpäähän tutkimaan kuvauspaikkoja uusimpaan elokuvaansa.

Oopperalaulajana elämäntyönsä tehnyt Helena Vinkka täyttää pian 80 vuotta ja uusii parhaillaan ajokorttiaan. Sadat filmit kuvannut Harkimo on 82-vuotias ja ehtymätön muistipankki.

Aika velikultia - ja sisko


Puheissa ja nauruissa leijailee lempeästi tuonpuoleiseen siirtyneiden Tuntemattomien henki. Pääosaan nousevat verrattomat persoonallisuudet, tuottaja T.J. Särkkä sekä ohjaaja Edvin Laine.

- Jumaliste, alettiin kuvata maaliskuussa ja ensi-ilta oli joulukuussa! Oli onni, että tuli pitkä talvi ja kuuma kesä, Ranin muistelee.

- Ei siihen kukaan muu olisi pystynyt tuolla aikataululla kuin Edvin, Harkimo säestää.

- Mutta eikös meidän pitänyt odottaa tankkeja, Kekkonenhan ne lopulta hommasi, Vinkka huomauttaa.

Puolustusvoimain komentaja K.A. Heiskanen oli suuttunut sotilasfarssista
Majuri maantieltä ja epäsi asevoimien tuen Suomen Filmiteollisuudelta.

Apuun riensivät Kekkonen ja rajavartiolaitos.

Lindman muistaa, miten toivottomalta alku tuntui:

- Istuttiin synkkinä SF:n studiolla, kun konttoriin tuli puhelu: täällä on joku joka tarjoaa teille aseita. Puhelun loputtua Särkkä hymyili kuin aurinko ja sanoi, että tehkää se filmi!

Harkimo kertoo, kuinka nauhoja ryhdyttiin jo keväällä leikkaamaan, jotta saatiin näyttää pätkä pääministeri Kekkoselle. Kekkonen tuumi, että täytyyhän Hietasen akan pojalle tankki saada.

- Pahvitankkiakin ehdittiin jo harkita, Ranin riemuitsee.

Venäjä kuulemma toivoi, ettei filmiä tehtäisi ollenkaan.

Pullalaskuja!


Ranin osaa imitoida hyvin sekä ärhäkkää Särkkää että Lainetta.

- Oltiin Imatralla katsomassa juhannusotoksia. Särkkä rapsutteli käsissään paksua kuittinippua: PULLALASKUJA! se karjui. Uskalsimme nimittäin kerran päivässä juoda pullakahvit firman piikkiin.

- Särkkä itse otti aina ranskanleipää ja voita. Edvin puolustautui, että maksaahan nekin, mutta Särkkä huusi, ettei niin paljon kuin pulla. Edvin vastasi, että haista paska ja paiskasi oven kiinni. Ja Särkkä: Katsokaa, miten ohjaajani toivottaa minulle hyvää juhannusta!

- Kyllä ne oli ihania tyyppejä, Särkkäkin sisältä pehmeä ja kiltti ja katui jälkeenpäin rähjäämisiään.

Harkimo muistaa, kuinka kerran lounaalla tarjottiin kalliita tomaatteja.

- Ei suomalaiset tomaattia syö, Särkkä kielsi.

Huiman kallis leffa

Tuntemattoman kustannukset, 46 vanhaa miljoonaa, olivat omana aikanaan suunnattoman suuret. Filmiä tehtiin veitsi kurkulla, mutta vuoden 1956 loppuun mennessä se oli tuottanut 200 miljoonaa markkaa.

Verotuksen poistojen takia Särkkä tarjosi miehilleen tulevista elokuvista palkkaa etukäteen. Niitä ryhdyttiinkin tekemään liukuhihnalta, ja taso oli välillä sitä sun tätä.

- Edvin sanoi Särkälle myöhemmin, että sä olet niin paljon tienannut, että voit maksaa munkin verot, Harkimo kertoo.

- Juu, Edvin katsoi, että se möi nahkansa liian halvalla. Hän itse kirosi mulle, että jumalauta, Matti, olisin rikas mies, jos olisin ostanut oikeudet kun Särkkä niitä tarjosi. Edviniä otti se päähän elämänsä loppuun, Ranin vahvistaa.

Oman talon väki sai korotettua kuukausipalkkaa, muut kuvapalkkaa. Riitti, että kuvassa näkyi hiha tai korva.

Eniten tienasi Siimes, koska Määttä säilyi hengissä loppuun asti.

- Edvin aina vinkkasi, että Määttä, Pentti, tänne, tules taas kuvaan, Siimes muistaa.

Monet otokset Laineen elokuviin tehtiin hänen mökkimaastossaan Sipoossa.
Tutut metsät olivat myös Tuntemattoman taistelupaikkoina.

- Eikä ole yksi eikä kaksi rakkauskohtausta, joissa on Edvinin rantakoivu taustana!

"Ylen sangia priha"


Siimes ja Ranin tulivat elokuvaan Kansallisteatterista, jonka ohjaajana Laine toimi. Lindman ja Harkimo olivat yhtä selviä valintoja SF:n palkkalistoilta.

Göteborgissa teatteriopissa ollut Vinkka kävi koekuvauksissa.

Itäkarjalainen, vinhasti Kalinkaa tanssiva Veerukkahan oli se, joka antoi lempinimen hihittelevälle Vanhalalle: "Kaik itse syöt, kun olet noin ylen sangia priha."

Ei ollut Vera mikään Fiskarsin kympin aura, kuten neitoset Hietasen kotipuolessa.

- Vielä nykyäänkin pyydetään tanssimaan, mutta ei nouse jalka näillä vuosilla samaan tahtiin, Vinkka hymyilee.

Konnan rooleihin kyllästynyt Lindman olisi halunnut Koskelaksi, mutta tyly Lehto hänestä tuli - elokuvahistorian onneksi.

- Kolmeen tappeluunkin jouduin roiston roolien takia, saatana! Ajattelin, että nyt riittää.

- Kaikki miehet sopivat rooleihinsa kuin nenä päähän. Edvinillä oli se taito. Kosti Koskelana, Sinisalon Veikko Lahtisena, ja Korpela, se oli helevetin hyvä. Kyllä pitäis nimi tietää, kun on kerran osattu kotoo hakee...

- Topi Kankainen, hän se oli, Ranin keksii.

Hän itse oli tyytyväinen Kariluotoonsa.

- Minähän olin kirkasotsainen nuorimies, 29-vuotias! Katsokaa nyt tätäkin kuvaa! Ei tämä mies tee kirpullekaan pahaa. En muistanut, että olen noin viattoman näköinen!

Spede oli ehdolla Rokaksi


Raninin äidillä Saara Raninilla oli merkittävä osuus siihen, että Rokaksi löytyi agronomi Reino Tolvanen. Ehdolla olivat ainakin Tapio Hämäläinen,
Heimo Lepistö, Lasse Pöysti, Leo Lastumäki ja - Spede Pasanen.

- Äiti oli vuosia ohjannut viipurilaisen osakunnan näyttelijöitä. Reino oli tehnyt siellä isoja rooleja. Äiti sanoi Särkälle, että tarkkailes tota, se osaa karjalaa.

Ketään näyttelijöistä ei häiritse se, että he antoivat sotaromaanin hahmoille kasvot ja saivat rooleista itsekin ikuisen leiman.

- Päinvastoin, mukavaahan se on. Myös siihen aikaan samaistuttiin. Muistan hauskan tarinan Rauha Rentolasta, joka esitti 50-luvulla usein ilotyttöjä. Äitinsä kanssa asunut Rauha kertoi minulle, kuinka hänen eiralaiskotinsa yhtiökokouksessa esitettiin, että siitä huonomaineisesta naisesta pitäisi päästä eroon, Ranin kertoo ja muut räjähtävät nauruun.

- Ikkunanpesijä sanoi kerran, että jumaliste, Kariluoto, me sanotaan aina pestessä, että vielä kerran pojat. Minä siihen, että käyttäkää työn valmistuttua kuolinrepliikkiäni nyt ei enää, nyt se loppui!

Lehdon kuolema on elokuvan järkyttävimpiä kohtauksia. Se kuvattiin syyspimeillä Helsingin Munkkivuoren metsässä.

- Kolme palokuntaa heitti vettä niskaan. Saatana, että oli kylmä, Lindman noituu.

Kaksi kuvausta ja paljon ketsuppia vaadittiin, sillä tekniikka petti.

- En tänä päivänä tiedä mikä meni vikaan. Pelkäsin, että Edvin haukkuu mut pataluhaksi, mutta se vaan kyseli, että miten vaimo jaksaa, miten pojat (Hjallis ja Roy) jaksaa, Harkimo nauraa.

Vaarallista kuvausta


Näyttelijöiden henki oli oikeasti kyseessä heti ensimmäiseksi kuvatussa kohtauksessa, jossa kapteeni Kaarna, Pentti Irjala, kaatuu. Miesten oli määrä mennä mokoman sipoolaisen suon yli niin että heilahtaa.

- Kohtaus piti hoitaa avustajilla, mutta väkeä oli liian vähän. Edvin pisti näyttelijätkin mukaan. Paukut räjähtelivät nenän edessä. Savolaisen Heikki (Hietanen) ja minä päätettiin, että nyt jäädään tähän makaamaan ja kuollaan ennen kuin henki lähtee oikeasti, Lindman muistelee.

- Paukkumiehenä oli Arvo Murtokallio, yksisilmäinen, kahdeksansorminen mies, taitava tyyppi. Ajatelkaa, kuin Mustasta Pekasta: räjähdeasiantuntija Murtokallio, Ranin nauraa.

Valkokankaalla leikitään sotaa, mutta monet Tuntemattoman tekijät kokivat myös oikean sodan kauhut, olihan sodasta vasta kymmenen vuotta.

Tästä viisikosta ehtivät tositoimiin tk-kuvaajana toiminut Harkimo sekä Ranin, joka oli pari kuukautta saksalaisella tutka-asemalla Suomenlahdella.

- Minä palvelin teinityttönä koulustamme tehdyssä sotilassairaalassa Vaasassa. Siihen aikaan oli pakko olla mukana, Vinkka sanoo.

Mukana olleet ounastelivat jo 50 vuotta sitten, että Tuntematon sotilas menestyy. Ennakkomainonta oli valtavaa.

- Mutta emme voineet kuvitella, että siitä tulee tällainen suomalaisen elokuvan ikoni, Ranin tiivistää.

Helena Vinkan ajatukseen on itsenäisyyspäivään valmistautuvien kansalaisten helppo yhtyä:

- Tämä elokuva tulee elämään aina.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt