Leonardo DiCaprio tekee nappisuorituksen elokuvassa J. Edgar - Lue IS:n arvio!

Julkaistu:

Clint Eastwood on ohjannut FBI:n pitkäaikaisesta johtajasta J. Edgar Hooverista älykkään, monikerroksisen ja jäntevän draaman.
Leonardo DiCaprio tekee sen nimiosassa uransa hienoimpiin lukeutuvan roolityön.

J. Edgar Hoover oli amerikkalaisen lähihistorian kiistellyimpiä ja vaikutusvaltaisimpia hahmoja. Hän johti vuonna 1924 perustamaansa rikos- ja tiedustelupoliisia aina kuolemaansa 1972 saakka.

Ajan myötä hänen valtansa kasvoi lähes presidentin tasolle ja joskus ylikin. Esimerkiksi John F. Kennedy ei yrityksistään huolimatta saanut häntä kammettua virasta.

Hooverin ansiot rikostutkijana ovat kiistattomat, mutta hänen mainettaan mustaa vainoharhainen viha kommunismia, Vietnamin sodan vastustajia ja mustien kansalaisoikeusliikettä vastaan.

Hän salakuuntelutti tuhansia epäilyttävinä pitämiään kansalaisia aina maan ylintä johtoa myöten. Näin kertynyttä salaista arkistoaan hän käytti poliittisten vastustajiensa kiristykseen.

Eastwoodin elokuva käynnistyy 1960-luvulla Hooverin alkaessa sanella muistelmiaan. Sen jälkeen se liikkuu vuoroon kahdella aikatasolla.

Toinen kertoo nuoren Hooverin noususta Yhdysvaltojen tunnetuimmaksi lainvalvojaksi. Toinen seuraa hänen viimeisiä, kouristuksenomaisia yrityksiään tuhota poliittisia vastustajiaan Kennedystä ja Martin Luther Kingistä alkaen.

Hooverin uran tähtihetket ja taitekohdat käydään läpi iskevästi.
Paljon huomiota saa Charles Lindberghin lapsen kidnappaus, joka aikansa kohutuimpana rikoksena vaikutti ratkaisevasti Hooverin valtaan ja FBI:n syntyyn.

Julkisen uran ohella elokuva valottaa hienovaraisesti myös Hooverin salattua yksityiselämää. Homoja julkisesti vainonnut Hoover oli ilmeisesti itse homoseksuaali, mutta epäselväksi on jäänyt, missä määrin hän sen tiedosti. Eastwoodin elokuva ei lankea helppoon satiiriin, vaan kasvattaa päähenkilönsä tukahdutetusta seksuaalisuudesta monisärmäisen draamansa koskettavimman juonteen.

Vahvasti meikattu DiCaprio tavoittaa oivallisesti niin Hooverin fyysisen elekielen kuin varhaista puhevikaa peittäneen, liioitellun täsmällisen ääntämyksen. Tärkeissä sivuosissa täyttävät paikkansa oivallisesti Naomi Watts Hooverin yksityissihteerinä, Judy Dench dominoivana äitinä ja Armie Hammer lähimpänä työtoverina ja salaisena rakkautena.

Hieman sekavasti käynnistyvä, mutta edetessään koko ajan jäntevöityvä J. Edgar on Eastwoodin paras elokuva sitten Million Dollar Babyn.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt