– Siinä menee tunti nopeasti, kun he saavat keskustella ja unohtaa olevansa sairaita ja avun tarpeessa, pian sairaanhoitajaksi valmistuva Mia Kuusisto kertoo.
Hän on työskennellyt yli 30 vuotta perushoitajana ja tehnyt erilaista hoitotyötä, ohjannut liikuntaa ja pitänyt hyvinvointiluentoja. Työ muistisairaiden parissa hoivakodissa ennen koronaa johti keksintöön, joka vie Kuusiston toukokuussa tapaamaan Ruotsin kuningatar Silviaa. Mutta palataan siihen hieman myöhemmin.
Kuusisto on opiskellut positiivista psykologiaa ja alkoi pitää hoivakodissa työskennellessään tunnetuokioita muistisairaille. Niiden aikana puhuttiin positiivisista asioista ja tunteista, mikä johti selvään muutokseen osallistujien käytöksessä.
– Tunnetuokiot piristivät heitä ja saivat heidät rauhoittumaan. Huomasin muutoksen useita tunteja myöhemminkin, sillä oli paljon rauhallisempaa. Näin, kuinka onnellisia he olivat, kun he muistivat vanhoja asioita ja antoivat toisilleen vinkkejä, Kuusisto kertoo.
Kuusisto sai idean työharjoittelussaan hyvinvointikeskus Meri-Karinassa. Hän piti siellä muun muassa omaishoidon kursseja, joiden osallistujilla oli muistisairaita läheisiä.
Kun Kuusisto meni korona-aikana opiskelemaan sairaanhoitajaksi, hän huomasi Instagramista, että Turun ammattikorkean ensihoitajaopiskelija oli voittanut Queen Silvia Nursing Award -nimisen kilpailun. Hän ei ollut koskaan kuullut siitä. Vuosi sitten Kuusisto oli Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen omistamassa Meri-Karinan hyvinvointikeskuksessa harjoittelussa. Hän alkoi kehitellä omassa päässään tunnetuokiota pidemmälle.
– Mietin tätä kilpailua ja yhtäkkiä kolahti, että teen 50 kysymyskorttia, jotka sopivat kaikille muistisairaille. Ajatus oli, että jätän perushoitajana lahjan kenttätyöhön muille hoitajille, että heillä olisi tarjota ohjelmaa muistisairaille.
Kuusisto päätti osallistua ideallaan Queen Silvia Nursing Award -kisaan, ja hänet valittiin sarjassaan kolmen finalistin joukkoon. Oma idea piti esitellä tuomaristolle Ruotsin suurlähetystössä Helsingissä. Päivä ennen joulua hän sai kuulla voittaneensa.
– Osallistun toukokuussa Tukholmassa konferenssiin, jossa esitellään uutta tietoa muistisairauksista. Seuraavana päivänä vastaanotan 6 000 euron rahapalkinnon ja diplomin Kuninkaanlinnassa kuningatar Silvialta, hän kertoo.
Korttien kysymyksillä rohkaistaan muistisairaita keskustelemaan positiivisista muistoista ja asioista. Kysymys lempivuodenajoista on yksi toimivimmista.
Kuusisto osallistuu myös englanninkieliseen paneelikeskusteluun ja pitää pienen puheen Kuninkaanlinnassa. Samalla yksi lapsuuden unelma toteutuu.
– Olen syntynyt Ruotsissa ja muutin Suomeen 1991. Lapsena minulla oli unelma, että saisin tavata kuningasperheen ja pääsisin Kuninkaanlinnaan. Olen seurannut Silvian työtä muistisairaiden parissa. Hänhän on itse ollut omaishoitajana äidilleen, joka sairasti dementiaa. Menen nöyränä ja kiitollisena vastaanottamaan palkinnon mutta en ole vielä miettinyt, mitä sanon hänelle.
Kuusiston korteissa on kysymyksiä kuten mistä olet kiitollinen, mikä on parasta kesässä ja mikä sinua inspiroi. Kysymyksillä herätellään muistisairaissa nimenomaan positiivisia ajatuksia ja muistoja.
– Kun joulu lähestyi, puhuimme joulusta. Ajattelin, että jouluruoka olisi ollut osallistujien mieleen, mutta melkein jokainen vastasi, että he odottavat joulupukkia eniten. Se jotenkin liikutti minua.
Yllättävää on ollut myös se, että joskus tarvitaan vain yksi tai kaksi kysymystä, ja keskustelu voi jatkua parikin tuntia. Silloin Kuusisto antaa osallistujille tilaa ja vetäytyy itse taka-alalle.
– Tänään kysyin ryhmältä, mikä vuodenaika on paras ja mikä siinä viehättää, ja se vei keskustelijat muun muassa marjametsään. Esiin nousi 20 vuotta vanhoja muistoja. Kaikilla on kerrottavaa riippumatta siitä, kuinka paha muistisairaus on, ja he tulevat keskustelemisesta iloisiksi. Se on hieno juttu.
Kuusisto kertoo, että keskustelut muistisairaiden kanssa koskettavat usein metsää.
Kuusisto haluaa kannustaa kaikkia hoitajia jakamaan tietoaan, sillä hänen mukaansa suomalaisilla hoitajilla on todella paljon tietämystä ja ammattitaitoa. Hän ei itsekään ajatellut tekevänsä tunnetaitotunneilla mitään erikoista mutta on tajunnut, että tuomalla tunnetaitokorttinsa tietoisuuteen hän voi auttaa niin muistisairaita, heidän läheisiään kuin muita hoitajiakin.
– Ryhmätoiminta on parasta lääkkeetöntä hoitoa, ja vaikka se ei ole terapiaa, se on terapeuttista. Korostan hyviä juttuja, sillä niiden kanssa joutuu tekemään eniten töitä, ihan me kaikki.
Kuusisto etsii nyt sopivaa yhteistyökumppania, jotta hän saisi vietyä tunnetaitomateriaaliaan eteenpäin, kenties joka puolelle Suomea. Kortit on tehty myös ruotsiksi ja englanniksi.
– Jos tämä idea toimii, voisin sairaanhoitajana kouluttaa hoitohenkilökuntaa viemään asiaa eteenpäin ja pitää aiheesta esimerkiksi webinaareja.
– Eniten toivon, että tämä ei jää vain ideaksi.
