Varsinais-Suomen käräjäoikeus on tuominnut yli 70-vuotiaan naisen nyt jo edesmenneen puolisonsa varojen törkeästä kavalluksesta.
Miehellä oli todettu muistisairaus vuonna 2012. Samasta vuodesta lähtien syytetyllä naisella oli myös ollut tilinkäyttöoikeus miehensä tilille.
Vuonna 2014 mies oli myynyt omistamansa omakotitalokiinteistön 118 000 eurolla. Omakotitalosta saadut varat maksettiin syytetyn naisen tilille. Tämän jälkeen mies ja nainen ostivat rivitalohuoneiston 72 000 eurolla, ja kummankin omistusosuudeksi merkittiin puolet.
Rivitalokaupan jälkeen naisen tilille jäi miehen varoja 40 257 euroa. Lisäksi naisen osuus rivitalohuoneistosta maksettiin miehen varoilla varainsiirtoveron osuus mukaan lukien.
Samana vuonna pari oli myös mennyt naimisiin ja tehnyt avioehtosopimuksen, jonka mukaan kummallakaan ei ollut avioliiton päättyessä avio-oikeutta mihinkään omaisuuteen.
Miehen poika epäili, että nainen oli järjestänyt avioehtoasian varmistaakseen, että naisen tilille maksetut varat jäisivät hänelle itselleen.
Miehen pojalle asuntojärjestelyt ja naimisiinmeno selvisivät siinä vaiheessa, kun hänen isänsä joitakin vuosia myöhemmin kuoli.
Poika oli ollut järjestämässä isänsä hautajaisia, jolloin oli ilmennyt, ettei isän tilillä ollut juurikaan rahaa. Poika oli alkanut selvittää, mihin hänen isänsä rahat olivat hävinneet. Pojan mukaan hänen isänsä oli ollut nuuka ja tarkka rahankäytöstään.
Naisen tytär oli puolestaan esitutkinnassa kertonut, että hänen äitinsä oli sanonut, että ”täytyy haaskata rahoja, jotta miehen pojalle ei jää mitään.”
Lisäksi tytär kertoi äitinsä sanoneen puolisoiden välille laadittuun avioehtosopimukseen liittyen, että nyt on sitten kaikki paperit tehty niin, ettei miehen pojalle jää mitään. Tytär oli huonoissa väleissä äitinsä kanssa, mutta oikeus piti silti tämän kertomusta uskottavana.
Myös tyttären mielestä oli väärin, että rivitaloasunto oli merkitty pariskunnan nimiin puoliksi, vaikka se oli todellisuudessa ostettu miehen rahoilla.
Lisäksi tytär kertoi tavanneensa äitiään ja tämä muistisairasta miestä ennen vihkimistä, kun nämä olivat menossa naimisiin maistraatissa. Tyttären mukaan mies oli ollut sekavan oloinen. Tyttären mukaan hänen äitinsä oli todennut miehelle, että tämän ei tarvitse tehdä muuta kuin sanoa tahdon.
Syytetty nainen taas itse kertoi, että oli ollut hänen miehensä oma tahto, että asuntokaupoista saadut rahat siirrettäisiin hänen tililleen.
Naisen mukaan rivitalo-asunnon ostamisen lisäksi rahaa meni myös rivitaloasunnon remontteihin ja matkusteluun. Naisen mukaan hänellä oli rahankäyttöön miehensä suostumus. Viimeiset omakotitalon myynnistä saadut rahat nainen käytti tyttärensä lainan maksamiseen.
Syytetyn itsensä kertoman mukaan miehen sairaus oli pahentunut vasta miehen viimeisinä vuosina. Syytetyn tytär taas kertoi, että mies ei ollut tajunnut tästä maailmasta mitään enää vuonna 2012. Miehen poika taas sanoi huomanneensa oman poikansa rippijuhlissa samana vuonna, ettei hänen isänsä ollut enää tunnistanut lapsenlastaan.
Myös potilasasiakirjoista ilmeni, että miehen muisti oli ollut selvästi heikentynyt jo vuonna 2012. Mies ei ollut enää vuonna 2014 käyttänyt puhelinta, käynyt kaupassa tai kyennyt käsittelemään rahaa.
Oikeus otti huomioon myös sen, että miehen poika ja syytetyn naisen tytär olivat kertoneet miehen olleen hyvin nuuka ja säästäväinen, minkä vuoksi oikeus piti epäuskottavana, että mies olisi asian ymmärtäessään antanut vaimonsa tuhlata lähes kaikki rahansa.
Näin ollen oikeus katsoi, että mies ei ollut enää kiinteistökauppoja tehdessä elokuussa 2014 kyennyt ymmärtämään monimutkaisempia raha-asioita eikä sitä, mikä juridinen merkitys on ollut sillä, että kiinteistökaupasta saadut rahat oli maksettu hänen puolisonsa tilille.
Oikeus arvioi, ettei mies kyennyt enää kontrolloimaan naisen tilille maksettujen rahavarojensa käyttämistä eikä ottamaan kantaa siihen, miten hänen raha-asioitaan on hoidettu eikä myöskään ilmaisemaan omaa tahtoaan rahojen käytön osalta.
Oikeus ei näytön valossa pitänyt uskottavana naisen kertomusta siitä, ettei nainen tiennyt syytä avio-oikeuden poissulkevan avioehtosopimuksen laatimiselle. Oikeuden mukaan sekään ei ollut uskottavaa, ettei naiselle ollut tullut mieleen, mikä merkitys juridisessa mielessä oli sillä, että omakotitalon myynnistä saadut varat maksettiin hänen tililleen.
Kavallettujen varojen kokonaismäärä oli noin 76 900 euroa.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi naisen 1 vuoden ja 4 kuukauden mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi nainen määrättiin maksamaan kavaltamansa summa viivästyskorkoineen miehensä kuolinpesälle sekä maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
