Syöpäsairas äiti ei enää jaksanut mennä ulos – Katjan oivallus auttaa nyt lukuisia kuolevia potilaita

Turun saattohoitokodeissa voidaan jatkossa vierailla Lapissa, saaristossa tai keväisessä metsässä.

Katja Niemi (oik.) mietti äitinsä viimeisiä aikoja paljon. Äiti ei päässyt enää luontoon, mutta Niemen oivalluksen avulla moni muu saattohoitopotilas pääsee.

13.11. 7:20

Kun turkulaisen Katja Niemen äiti sairastui 10 vuotta sitten keuhkosyöpään, hän vietti viimeiset aikansa saattohoitokodissa. Niemi itse lähes asui siellä.

– Äiti oli luontovalokuvaaja ja luonnossa tosi paljon. Kävimme ulkona pihalla ja lähipaikoissa, mutta loppuvaiheessa hän ei enää uskaltanut tai jaksanut mennä ulos, Niemi kertoo.

Niemi on elokuvantekijä, joka oli mukana VR (virtual reality) työpajassa muutama vuosi äitinsä kuoleman jälkeen. VR:ää on käytetty pitkään peleissä, mutta Niemi alkoi miettiä, millä eri tavoin sitä voisi käyttää myös elokuvapuolella.

Katja Niemen äiti vietti viimeiset hetkensä saattohoidossa Karinakodissa. Niemen suunnittelemat VR-maisemat tulevat ensimmäisenä käyttöön siellä.

Niemi on menettänyt myös isänsä syövälle. Hän kertoo miettineensä kuolemaa paljon ja tehneensä äitinsä kuolemasta dokumenttielokuvan. Äidin tilanne oli Niemen mielessä myös VR-kokemuksen aikaan. Miten äidin olisi ollut mahdollista nauttia luontomaisemista viimeisillä hetkillään?

– Pääsin itse testaamaan VR-kuumailmapallolentoa, jossa pääsin Antarktikselle ja Afrikan savannille. Sain silloin ajatuksen, että kuvaisin luontoa, ja potilas voisi mennä VR-lasien avulla paikkaan, jonne hän ei muuten pääsisi.

Niemi työryhmineen sai hankerahoituksen Suomen kulttuurirahastolta. Niemi ei halunnut keksiä maisemia omasta päästään, joten he hakivat tutkimusluvan Turun saattohoito-osastoille. Hoitajat toteuttivat potilaskyselyn, jonka perusteella kuvaukset suunniteltiin.

– Valitsimme kyselyn pohjalta viisi kohdetta. Mukana on aamuöinen kesäinen järvimaisema, talvinen Lappi, keväinen metsä ja kesäinen saaristo. Järvimaisema oli ehdoton ykkönen, mutta myös eläimiä toivottiin yllättävän paljon. Katsoja pääsee nyt VR-lasien avulla lampaiden keskelle ja poroaitaukseen, Niemi kertoo.

360-kamera oli lainassa Aalto-yliopistosta. Tässä se on tositoimissa Turun saaristossa.

Kuvauskalusto saatiin lainaan Aalto-yliopistosta. Työryhmä kuvasi paikkoja eri vuodenaikoina, ja jokaisessa kohteessa oltiin viikon verran.

– Olimme sään armoilla, sillä vesisateessa ei voi kuvata. Meillä kävi kuitenkin säiden suhteen hyvä tuuri, Niemi kertoo.

Kuvaukset saatiin päätökseen heinäkuun lopussa, jonka jälkeen oli vuorossa leikkaus ja äänisuunnittelu. Jokainen ”matka” on 10–15 minuuttia pitkä, ja niissä on viidestä kahdeksaan eri paikkaa.

Petri Erkkilä (vas.) Heikki Kareranta ja Jirka Silander olivat osa viisihenkistä työryhmää.

Yhdeksän kuukauden projekti sai kruununsa torstaina, kun turkulaisen Karinakodin asukkaat pääsivät kokeilemaan VR-laseja ensimmäistä kertaa.

– Aikamoista, kuului ensimmäisten joukossa laseja kokeilleen rouvan tuomio.

VR-laseista avautuva maailma on toimittajallekin vaikuttava kokemus. Taivaanrannassa punaisena hehkuva auringonnousu ja järven liplatus vievät ajatukset omalle kesämökille.

Soutelu aamuöisellä järvellä on vaikuttava kokemus.

Palveluesimies Satu Laineen mukaan omien muistojen läpikäyminen onkin yksi VR-kokemuksen ulottuvuuksista.

– Kun elämä on loppumassa, mennyttä käydään läpi ja silloin on paljon keskusteluita esimerkiksi potilaan lapsuudesta. On hienoa, että tällainen asia voi viedä heidät sinne. Suurin osa potilaistamme on ikäluokkaa, joka ei ole ollut kaupunki-ihmisiä, ja luonnolla on heille erityinen merkitys.

– Tämä on mielettömän hienoa paitsi meille, myös ihan valtakunnallisella tasolla. Luulen, että laseille on todella paljon käyttöä.

Karinakodin asukkaat saivat testata VR-maisemia ensimmäisinä.

Toiset laseista jäävät Karinakotiin, toiset menevät Kaskenlinnaan. Seuraava askel on kouluttaa henkilökunta niiden käyttämiseen.

– Kokemuksen vaikutus ei kestä vain 15 minuuttia, vaan siitä riittää iloa moneksi päiväksi, Laine arvioi.

Työryhmä kuvasi Lapissa viikon verran.

Niemi toivoo, että jatkossa laseja voitaisiin tuoda myös Terhokotiin, Pirkanmaan saattohoitokotiin ja Koivikko-Kotiin Hämeenlinnassa.

– He halusivat olla mukana ja haimme lisärahoitusta, mutta emme saaneet sitä ainakaan vielä. Aion kuitenkin käydä esittelemässä näitä siellä.

Niemi näkee VR:ssä paljon mahdollisuuksia myös muiden kuin saattohoitopotilaiden hoidossa. Hän kertoo tavanneensa Aalto-yliopistolla opiskelijan, joka esitteli mielenkiintoisen tutkimuksen.

VR-laseja on Turussa käytössä kahdet, mutta toivon mukaan niitä saadaan myöhemmin lisää.

– Siinä skitsofreniapotilaita oli hoidettu VR:n avulla. Laseihin oli ohjelmoitu heidän kuulemiaan ääniä, mutta niitä oli muutettu kiltimmiksi ja hyväntahtoisemmiksi. Se oli tuonut hyviä tuloksia.

– On mielenkiintoista miettiä, miten VR:ää voisi hyödyntää mielenterveyspotilaiden hoidossa. Ideoita tulee heti mieleen. Luontohan tunnetusti vaikuttaa mielialaan ja hermostoon, pulssi tasaantuu ja mieli rauhoittuu.

Niemen oma äiti ei päässyt kokemaan luontoa VR-laseilla, mutta moni muu pääsee. Äiti on kuitenkin ollut mukana projektissa koko ajan.

– Luulen, että äiti olisi ollut haltioissaan niistä ja ylpeä minusta. Kyllähän minä tein nämä ikään kuin hänelle, vaikkakin myöhässä. Uskon, että hän olisi tykännyt todella paljon, Niemi sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?