Kommentti: Etelässä saattaa sataa räntää, mutta joulurauhan julistus tiivistää suomalaisen joulun parhaat puolet - Turun seutu - Ilta-Sanomat

Kommentti: Etelässä saattaa sataa räntää, mutta joulurauhan julistus tiivistää suomalaisen joulun parhaat puolet

Kuvituskuva
Julkaistu: 24.12.2019 14:35

Viisitoistaminuuttinen Vanhalla Suurtorilla teki ehkä suurimman joulun taian, kirjoittaa Turun aluetoimittaja Anna-Maija Naakka.

Sanotaan se nyt suoraan. Eteläsuomalainen joulusää vetää mielen matalaksi.

Olen viettänyt kaikki jouluni yhtä lukuun ottamatta – joka sekin tapahtui vaihto-oppilasvuonna – aina Lapissa. Joulu on minulle siis yhtä kuin Lappi ja Lappi yhtä kuin hanget korkeat nietokset. Joulu ei siis ole joulu ilman lunta.

Tänä vuonna joudun viettämään joulunajan Turussa, ja siksi sydämeen on ollut erityisen hankalaa tehdä joulua. Kun ajelee neljän aikaan jouluruuhkassa veden lentäessä vaakasuorassa tuulilasiin, I’m dreaming of a white Christmas tuntuu huomattavasti ajankohtaisemmalta kuin Katri Helenan Joulumaa. Kun vanhempani valittavat jokapäiväisistä lumitöistä, minä valitan siitä, kuinka pyyhkijänsulat eivät ole tarpeeksi tehokkaat.

En ole ajatusteni kanssa yksin. Meitä junantuomia, jotka ovat viettäneet lapsuutensa joulut pohjoisessa, kaakossa, koillisessa tai idässä, on lukuisia. Kun parisuhteet, työt ja lapset muuttavat elämänkulkua, muuttuu myös joulunvietto. Joulu on aina punainen mutta ei välttämättä enää valkoinen.

Olen yrittänyt saada tsempattua itseni joulumoodiin käymällä Suomen suurimmissa joulumyyjäisissä, laulamassa kauneimpia joululauluja ja hankkimalla joulukuusen, joka on kuin suoraan huurteisen Frozen-maan kuvastosta.

Viimeinen rutistus oli se, kun päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kokea joulurauhan julistuksen ensimmäistä kertaa paikan päällä. Tähän asti julistus on tarkoittanut lähinnä sitä tylsää ohjelmaa, joka alkaa, kun Lumiukko-piirretyn traagisen lopun tunnekuohusta on jotenkin päästy yli.

Joinain vuosina julistusta kuuntelevat ihmiset ovat näyttäneet laumalta michelin-ukkoja paksuine takkeineen ja höyryävine hengityksineen, toisinaan valtaosalla on ollut sateenvarjot mukana. Lunta on Ylen tv-kuvassa näkynyt harvoin.

Täytyyhän siinä kuitenkin jotain erikoista olla, jos tuhannet ja taas tuhannet turkulaiset vaeltavat joka joulu keskelle kaupunkia vain vartin takia. Vai onko?

Yllättävintä tässä joulussa lopulta oli, että juuri tuo viisitoistaminuuttinen teki ehkä suurimman joulun taian pohjoisen tunnelmaa kaipaavan sydämeen. Lyhyt rupeama Vanhalla Suurtorilla näytti suomalaisen joulun parhaat puolet tiiviissä paketissa.

Paikalle saavuttiin rauhassa, perheittäin, pariskunnittain, ystäväporukoin, koirien ja lapsien kanssa. Osalla oli mukanaan glögiä ja pipareita. Oli tuttujen tervehtimistä, halauksia, hyvän joulun toivotuksia. Kaikesta loisti kiireettömyys ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, hyvä tahto.

Talven pimeimpinä kuukausina koteihinsa piiloutuvat suomalaiset halusivat olla hetken ajan osana jotain suurempaa, osana joulun henkeä. Kenelläkään ei ollut kiire jouluostoksille, kinkku ja piparit oli paistettu, lahjat paketoitu. Sillä ei ollut niinkään merkitystä, mitä sanottiin tai mikä virsi soi, vaan pysähtymisellä ja lämpimällä tunnelmalla.

Kun tuhannet lapasin ja kintain verhotut kädet taputtivat yhteen julistuksen päättymiseen jälkeen, ääni kuulosti lumivyöryltä – lähes valkoiselta joululta siis. Eikä taianomaisuus ulottunut vain julistukseen, sillä kun tuhannet turkulaiset lähtivät vaeltamaan kohti kotona odottavia joulupöytiä, hajaantuminen tapahtui sekin rauhassa ja kiireettömästi, jopa hartaasti.

Tunnettu kotimainen joululaulu kysyy, miten Joulupukki voi saapua, jos jouluna ei sada lunta.

Turkulaisen pukin reessä saattaa olla rullat alla, mutta joulua ei etelässä tehdä pelkästään lumella. Kuten monessa muussakin asiassa, asenne ratkaisee.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta