Tytär päätyi lastenkotiin, sosiaalitoimi ei auta – kahden lapsen työssäkäyvä äiti Taina kertoo, millaista on joutua kodittomaksi Suomessa

Julkaistu:

Turun asunnottomien yön kampaamotuolissa kuultiin monenlaisia tarinoita.
Lattialla on karvaa ainakin saman verran kuin tavallisessa parturi-kampaamossa kiireisen työrupeaman jälkeen. Nyt kaikki leikkauksien ylijäämät ovat pakkautuneet muutaman neliön alueelle, kuten ovat tekijätkin.

– Tässä on käynyt parikymmentä asiakasta, ”kolmeksi muskettisoturiksi” itsensä nimennyt kampaajakolmikko kertoo.

Avant Garden Mika Salmi, Juha Haavio ja Masa Hirsimäki saksivat hiuksia vierekkäin normaalina työpäivänäkin, mutta nyt olot ovat poikkeukselliset, sillä kello näyttää lähemmäs puolta yötä ja asiakkaat eivät maksa käynnistään mitään.

– Oltiin jo aiemmin mietitty, että olisi mukavaa järjestää jokin hyväntekeväisyystempaus. Yksi asiakas sattui kysymään, kiinnostaisiko meitä tulla Asunnottomien yöhön, Salmi kertoo.


Pahin ruuhka on kahden ensimmäisen tunnin jälkeen laantunut, sillä Kirjakahvilan viereisessä huoneessa katsotaan parhaillaan elokuvaa, asunnottomuudesta kertovaa Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä.

Kun Annikki Tähden Muistatko Monrepos’n kajahtaa elokuvan loppukohtauksessa, vilkastuu kampaamopalvelukin.

Vaikka asunnottomuus yhdistetään usein päihteiden käyttöön, kampaamotuolissa käy myös väkeä, joka ei ole ottanut pisaraakaan. Tarinoita on yhtä paljon kuin kävijöitä.

– Ihmiset eivät oikein näe kodittomuutta ongelmana. Kansalaisaloite Koti2019, jossa vaaditaan eduskuntaa valmistelemaan asunnottomuuden poistavaa lakia, ei ole oikein ottanut tuulta alleen, vapaaehtoistyötä tekevä Lotta Laaksonen kertoo.

– Uusi kodittomien ryhmä ovat esimerkiksi sisäilmakodittomat, jotka eivät löydä asuntoa allergian vuoksi. Lisäksi on paljon nuoria, jotka ovat menettäneet luottotiedot pikavippien takia. Silloin on hyvin vaikea löytää asuntoa.


Kampaamotuoliin istahtava Tuija Lehtinen on onnellinen, sillä hän on saanut asua nyt kolme viikkoa Sininauha-säätiön asunnossa. Säätiö vuokraa asuntoja kodittomille eli ottaa vastuun vuokranmaksusta, mikä tekee tilanteesta vuokranantajalle riskittömämmän.

– Minulle tuli avioero, ja siinä meni samalla koti alta. Olin yli puoli vuotta asunnoton. Nyt tilanne on mahtava, ja paljon kiviä on vierähtänyt sydämeltä, Lehtinen kertoo.

Hänen lyhyt tyylinsä siistitään, ja Lehtisen silmät loistavat hänen katsoessaan peiliin.

– Todella hieno! Kiitos, kiitos, hän toistelee, ja halauksen saavat niin kampaaja kuin asiaan vaikuttamaton kuvaajakin.

– Nämä asiakkaat osaavat sanoa kiitoksen. Se kuuluu 5–10 kertaa sinä aikana, kun he pääsevät tuolista ovelle, Salmi sanoo.



Seuraavaksi kampaajan tuoliin istuu Taina Suomela, joka joutui kodittomaksi tammi–helmikuun vaihteessa.

– Asuimme Turun kaupungin omistamassa TVT-asunnossa. Vanhin tyttäreni muutti Englantiin, ja maksoin hänen vuokravakuutensa siellä, jolloin oma vuokranmaksuni myöhästyi kaksi kuukautta, Suomela kertoo.

Turun kaupunki ehti viedä asian eteenpäin, ja Suomela ja hänen 12-vuotias tyttärensä häädettiin kodistaan.

– Pääsimme hetkeksi perhetukiasuntoon, mutta sieltäkin piti lähteä, koska emme kuulemma suostuneet yhteistyöhön. Meidän olisi pitänyt osallistua johonkin yhteiseen toimintaa, mutta kukaan ei ollut kertonut, että sellainen on pakollista.

Lopputulos oli se, että tytär sijoitettiin lastenkotiin ja äiti jäi asunnottomaksi. Koiralle onneksi löytyi väliaikainen hoitopaikka Salosta. Häätöpäätöstä on käsitelty kaikissa oikeusasteissa, mutta se jäi voimaan.


Salmelan mukaan hän saa nähdä tytärtään kahdesti viikossa etukäteen sovittuina aikoina. Tytär ei viihdy lastenkodissa ja nimittää sitä vankilaksi.

– Hän ei saa nähdä kavereitaan silloin kun haluaa ja pelkää yhtä työntekijöistä. Hän täytti hiljattain 12, ja kysyin, voisiko siellä järjestää synttärijuhlat. Vastaus oli, että ehkä kolmen viikon päästä. Lopulta tytär ei halunnut juhlia ollenkaan.

Lisäksi tyttären lapsilisät ja Salmelan saama elatusapu ohjattiin täysin yllättäen Turun kaupungille.

– Ihmettelen sitä, koska olen kuitenkin ostanut tyttärelle esimerkiksi vaatteita. Siitä ei tullut minulle minkäänlaista ilmoitusta. Olen puhunut tästä asianajajalleni, joka selvittää asiaa.

Salminen on lähettänyt asuntohakemuksia useaan eri paikkaan.

– Sossun puolelta ei ole saanut mitään apua. Minulla on siellä oma ohjaaja, mutta alkukeskustelun jälkeen häneltä ei ole tullut apua.

Salmela on asunut viime kuukaudet Orikedon ja Sillankorvan ensisuojissa. Vaikka katto on pään päällä, kotia ne eivät korvaa.

– Siellä on paljon alkoholin ja huumeiden käyttäjiä. On vähän inhottavaa joutua jatkuvasti katsomaan niitä möykkääjiä, hän sanoo.

Kuutta kieltä puhuva Salmela käy töissä, ja se onkin ollut henkireikä hänen tilanteessaan.

– Työkaverit ovat auttaneet siinä, etten ajattele koko ajan vain pahoja asioita.

Nyt valoa on kuitenkin näkyvissä tunnelin päässä. Salmela pääsee pian muuttamaan uuteen kotiin.

– Sain asunnon tuttujen kautta yksityiseltä vuokraajalta. Turun kaupunki ei ole auttanut millään lailla. Siihen, että tytär pääsee muuttamaan, saattaa mennä puolikin vuotta, koska hallinto-oikeuden pitää vahvistaa se.

Salmela ei ymmärrä, miten häädön aiheuttama kodittomuus ja tyttären siirtäminen lastenkotiin palvelee ketään.

– Luulisi, että kaupungille tulisi halvemmaksi järjestää meille asunto kuin järjestää lastenkotipaikka moneksi kuukaudeksi, hän ihmettelee.