Arkistot paljastavat: Emil Nolde pyrki kiihkeästi natsien suosioon – Hitler veti maton jalkojen alta

Julkaistu:

Hitler julisti Emil Nolden rappiotaiteilijaksi. Nyt hänen teoksiaan voi ihailla Turun taidemuseossa.
Natsien kannattaja vai rappiotaiteilija? Uhri vai antisemiitti? Saksalais-tanskalaisen taiteilijan Emil Nolden myytti alkoi purkautua, kun hänen perintöään vaalinut säätiö avasi arkistonsa tutkijoille vuonna 2013.

Nyt Euroopan johtavan ekspressionistin groteskia ja rehevillä väreillä leikittelevää taidetta voi ihailla ensi kertaa Suomessa sitten vuoden 1972. Turun taidemuseossa oleva esillä oleva kokonaisuus käsittää lähes sata öljymaalausta ja akvarellia 1900-luvun alkuvuosilta aina 1950-luvulle asti. Teokset ovat lainassa Nolde Stiftung Seebüll -säätiöltä.


– Nolden tausta ja jäsenyys kansallissosialistisessa puolueessa on ollut aina tiedossa. Tämä uusi tutkimus on tuonut lisätietoa siitä, kuinka kiihkeästi hän kannatti sitä ja halusi saavuttaa natsihallinnon hyväksynnän, Turun taidemuseon johtaja Kari Immonen kertoo.

Nolden taustaa esiteltiin keväällä Berliinissä järjestetyssä näyttelyssä, johon myös liittokansleri Angela Merkel lainasi kaksi taulua. Hän ei halunnut niitä takaisin.

Hitler nimitti siaksi

Emil Hansenina maatilan pojaksi syntynyt Nolde sai koulutuksensa taiteilijaksi yksityisillä tunneilla Pariisissa ja ympäri Eurooppaa. Hänen siirtymiseensä impressionismista vapaampaan ja raaempaan ekspressionismiin myötävaikutti erityisesti Vincent van Gogh.


Kun Nolde liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen 1920-luvulla, hän oli jo saavuttanut arvostetun aseman.

– Hän oli ennen kaikkea ”heimat”-aatteen (suom. kotiseutu) kannattaja ja nationalisti. Hän halusi tulla saksalaiseksi kansallistaiteilijaksi ja tuoda taiteessaan esiin kotiseudun ominaispiirteitä, Immonen sanoo.

– Täytyy muistaa, että hän ei silti ollut rasisti. Esimerkiksi matkallaan Saksan Uusi-Guineassa hän kieltäytyi maalaamasta rodullisia muotokuvia. Hänen käsityksensä olivat yllättävän valveutuneita, ja hän vastusti kolonialismia.


Hitler karsasti modernismia ja julisti sen ”rappiotaiteeksi” natsien noustua valtaan 1930-luvulla. Myös Nolde päätyi ei-sallittua taidetta esittelevään Entartete Kunst -näyttelyyn. Hitler julisti Nolden olevan sika, ja vuonna 1941 Nolde määrättiin toimintakieltoon – jonka jälkeisistä ajoista taiteilija sepitti oman tarinansa.

– Viime vuosiin asti on ollut sellainen käsitys, ettei Nolde olisi saanut maalata, vaan hän teki sen piilossa. Käytännössä hänellä oli kuitenkin paikallisten virkamiesten hiljainen hyväksyntä, ja hän jopa myi teoksiaan. Nämä ”maalaamattomat kuvat” olivat suurimmaksi osaksi esitöitä tuleviin teoksiin. Toki hänen taiteilijauransa vaikeutui ja tulot vähenivät, Immonen kertoo.

Malliesimerkki Saksan tapahtumista

Kyseisten vuosien taidetta on esillä myös Turussa. Osassa teoksista näkyy natsihallinnon hyväksynnän tavoittelu, sillä aiemmat uskonnolliset, jopa eroottiset aiheet vaihtuivat hetkeksi pohjoismaisiin viikinkisaagoihin ja piirustuksellisiin vuoristokuviin. Haave kansallistaiteilijan roolista pysyi vahvana.


Nolden luoma uhrimyytti lopulta pelasti hänet natsioikeudenkäynneiltä toisen maailmansodan jälkeen.

– Hän itse piti yllä imagoa natsien uhrina. Nolde on malliesimerkki siitä, mitä Saksassa toisen maailmansodan jälkeen tapahtui. Valtaosa väestöstä kannatti natsihallintoa, mutta sodan jälkeen kannattajia ei yhtäkkiä ollut jäljellä. Sama koski hallintoa, Immonen huomauttaa.

Nolde osallistui 1950-luvulla kolmesti arvostettuun Venetsian biennaaliin, sai kunniatohtorin arvonimiä ja palkintoja. Yksi Saksan luetuimmista kirjoista oli Nolden elämään löyhästi perustuva tarina romaanimuodossa, mikä osaltaan vahvisti myyttiä uhriksi joutumisesta.

Nolden ateljeetalo ja -asuintalo toimii nykyään Nolde-säätiön omistamana museona.

– Hän oli yhtä aikaa kosmopoliitti mutta toisaalta rakasti maaseutua, mikä näkyi hänen taiteessaan. Talo on edelleen yllättävänä rohkea ja moderni. Nolde ja hänen vaimonsa suunnittelivat talon yhteyteen poikkeuksellisen upean puutarhan, jonka kukat päätyivät hänen taiteeseensa, Immonen kertoo.


Berliinin näyttelyn myötä Saksassa virisi keskustelu siitä, voiko natseja kannattaneen taiteilijan töitä panna esille ja voiko niistä pitää. Turun näyttely oli sovittu jo ennen kohua, mutta Immosen mukaan se olisi toteutunut joka tapauksessa.

– En laittaisi hänen teoksiaan pannaan. On tärkeää tuoda esille koko kuva mutta myös muistaa, ettei se poista Nolden merkitystä yhtenä länsimaisen taiteen merkkihahmona, jonka teokset tuovat mielihyvää. Hänen tapansa tehdä taidetta määrittää aika pitkälle sen, mitä me ajattelemme ekspressiivisestä maalaamisesta. Osa akvarelleista voisi olla maalattu tänä päivänä, ne ovat tyyliltään rohkean ajattomia, Immonen sanoo.


Berliinin näyttelyä kävi katsomassa kolmen kuukauden aikana 120 000 ihmistä. Immonen on tyytyväinen, että Turun taidemuseo oli liikkeellä oikeaan aikaan.

– Tämä näyttely toimii hienona esimerkkinä siitä, miten kuvan katsominen muuttuu, kun tekijästä tiedetään jotain, mitä katsoja ei hyväksy.

– Ihailen hänen teoksiaan, mutta samaan aikaan näitä kuvia on vaikea katsoa vain kuvina: Ovatko maalauksen kaksi hevosta pellolla vain hevosia vai kansallissosialistista taidetta?

Emil Nolde Turun taidemuseossa 4.10.2019–5.1.2020

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt