Ulkomaiset huippukokit vietiin Naantalin metsiin – yllättävä löytö sai ammattilaiset huokailemaan ihastuksesta

Julkaistu:

Food & Art -festivaalin vieraat ottivat tuntumaa marjastukseen ja sienestykseen.
Pöydällä nököttää jättimäinen tatti. Se on poimittu Naantalin Kultaranta Resortin pihalta, ja se toimii hyvänä esimerkkinä siitä, että kyllä meillä sieniä Suomessa riittää. Ainakin uusiseelantilainen kokki ja ravintoloitsija Leslie Hottiaux kiinnostuu jättiläisestä heti, ja hänen Instagram-tilinsä saa lisää täytettä.

Pian paikalle saadaan myös eteläafrikkalainen Vusumuzi Ndlovu ja eteläkorealainen Te Hwan Ryu. Kukin heistä on alansa tähti ja saapunut Suomeen pitämään kokkausdemoja Food & Art -festivaalille. Tapahtuma järjestettiin viime vuonna Mäntässä mutta järjestäjien laajentamishalujen myötä uudeksi lokaatioksi valikoitui Turku.

Tänään kokit ovat vastaanottavana osapuolena, sillä järjestäjät haluavat esitellä heille suomalaista luontoa ja sen antimia.

– Tällä alueella on aika huono marja- ja sienivuosi. Menemme kuitenkin ensin poimimaan puolukoita, eräopas ja kouluttaja Rami Heinäluoto kertoo.

Hän on jo valmiiksi katsonut metsälaikun, jossa punaisia marjoja on varmasti. Vaikka kokit ovat olleet tekemisissä ”nordic berriesin” kanssa aiemminkin, puolukka on monille uusi tuttavuus.

– Ne ovat aika kitkeriä, mutta joukossa on makeitakin, Hottiaux kommentoi.

– Eniten ne muistuttavat marjoista ehkä karviaismarjoja, mutta eivät juuri niitäkään, Ndvolu miettii.

Hän innostuu kuullessaan, että näistä tehdään Suomessa ”aamushotteja”. Shotin paljastuminen tässä tapauksessa mehuksi on pieni pettymys.

Kännykkäkamerat räpsyvät kiivaasti.


Uusiseelantilainen Hottiaux on poiminut marjoja viimeksi lapsena.

– Siksi halusin tulla tänään mukaan. Uuden-Seelannin Eteläsaarella on marjoja, mutta ei pohjoisessa.

Puolukat ovat hänelle kuitenkin tuttuja.

– Poikaystäväni isä on suomalainen, ja hän tuo meille joka vuosi hilloa.


Matka jatkuu kohti metsää, sillä nyt on tavoitteena löytää sieniä.

– Joitakin sieniä on tosi vaikea erottaa toisistaan, ja siihen tarvitaan mikroskooppia. Katsokaa, että tatissa on verkkokuvio, Heinäluoto opastaa.

Tatit eivät herätä vieraissa yhtä suurta intohimoa kuin punaisena hehkuvat kärpässienet – nyt ei olla kokkaamassa. Vihamielisen näköinen punahattu näyttää paremmalta Instagramissa kuin ruskea perustatti.


Seuraavien sienien ilmestyessä käy kokkien keskuudessa pieni kohahdus. Mukana oleva kuvaaja on bongannut metsästä keltavahveroita eli ”chanterelles”. Innostuksesta päätellen näitä ovat huippukokitkin käsitelleet.

Tatit on hylätty tylysti, mutta keltaisena hehkuvat vahverot otetaan mukaan.


Sienet on keskustelunaihe, jota harvoin tavallisten turistien kanssa sivutaan. Siksi onkin mielenkiintoista tietää, että niitä voi löytää myös eteläkorealaisesta maastosta.

– Nyt on Etelä-Koreassa sieniaika. Käytän ravintolassani paljon lähellä tuotettuja raaka-aineita, ja siksi käyn hakemassa myös sieniä kaupungin ulkopuolelta, Te Hwan Ryu kertoo.

– Etelä-Afrikasta on vaikea löytää sieniä. Jos niitä löytää, paikka täytyy pitää visusti salassa muilta. Kahvituottajallamme on hieno sienifarmi, Vusumuzi Ndlovu sanoo.

IS kävi sienimetsässä myös elokuun lopussa. Alla olevasta videosta voit katsoa asiantuntijan vinkit sienipaikkojen löytämiseen.


Vaikka anekdootit on suunnattu pääosin ulkomaalaisille, myös suomalaistoimittaja oppii uusia asioita, esimerkiksi sen, että katajilla on sukupuolet, ja vain ”tytöt” kantavat marjoja. Sekin on uusi tieto, että Suomessa on löydetty 5 500 vuotta vanha purukumi. Se ei tosin sisältänyt xylitolia vaan pääasiassa pihkaa.

Kun selviää, että ruotsalaisilla on vielä vanhempi purukumi, suomalaisosallistujat huokaavat. Eteläafrikkalainen Ndvolu haluaa tietää, miksi. Viha-rakkaussuhdetta on hiukan hankala selittää.

– Tuo on ihan hullua. Me rakastamme kaikkia, hän julistaa.


Porukka pysyy hyvin kasassa, mitä nyt välillä joku jää ihailemaan jotain heille erikoista kasvia, jäkälää tai varpua.

– Minulla oli viime viikolla 11 kiinalaista täällä, ja niitä ei meinannut millään saada pysymään kasassa. Se oli ihan mahdotonta. He olivat yhdestä marjanjalostusfirmasta, opas Heinäluoto kertoo.

Patikkamatkan varrella on perinteinen suomalainen huussi, mutta siihen ei kukaan halua erityisemmin tutustua. Nuotiopaikka kallion katveessa sen sijaan herättää ihastusta, ja Heinäluoto laittaa loimukahvit tulille.


Vaikka huippukokkeja ovatkin, nuotion äärellä ei käydä keskustelua ainoastaan ruoasta vaan muun muassa elokuvista ja retken jälkeen odottavasta saunasta.

Ei patikkamatka olisi kuitenkaan mitään ilman kulinaristista elämystä. Kokit katselevat uteliaina, kun opas latoo voita ja ruisleipiä tulelle ja kaivaa kylmälaukusta esiin erilaisia purnukoita. Vastakerätyt vahverot heitetään leipien kylkeen paistumaan.


Kun leipiä on käristetty tovin, on latomisen vuoro. Suomalaisenkin silmät laajenevat, kun Heinäluoto lappaa viipaleiden päälle kermavaahtoa ja viimeistelee komeuden puolukkasurvoksella. Voiko tuo oikeasti olla hyvää?

Makuyhdistelmä on kuin kuin onkin uskomattoman toimiva, mutta omaan karkeasti kehittyneeseen makuaistiin ei kannata tässä asiassa luottaa. On siis seurattava huippukokkien ilmeitä.

– Tämä on todella hyvää. Tätä voisi tehdä aamiaiseksi. Vaikka joka aamu, Ndlovu hehkuttaa.

– Tämä on --- hyvää, Hottiaux sanoo ja tehostaa arviotaan f-alkuisella sanalla, joka jäänee nyt suomentamatta.


Tästä on hyvä jatkaa saunomaan suomalaisittain ja kohti nelipäiväistä Food & Art -festivaalia.

Klo 18.20: Korjattu oppaan sitaattia.

Eräoppaan ruisritari

Mitä tarvitaan: Voita, ruisleipäsiivuja, kermavaahtoa ja puolukkasurvosta.

Valmistusohje: Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se sokerilla ja vaniljasokerilla. Paista leivät pannulla runsaassa voissa. Lado paistetun leivän päälle runsaasti kermavaahtoa ja kermavaahdon päälle puolukkasurvosta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt