Lara-hevonen pelastui viime hetkellä teurastukselta – taustalla yleinen julma ilmiö: ”Kukaan ei halua tunnustaa” - Turun seutu - Ilta-Sanomat

Lara-hevonen pelastui viime hetkellä teurastukselta – taustalla yleinen julma ilmiö: ”Kukaan ei halua tunnustaa”

Julkaistu: 29.8.2019 8:11

Tuulispään eläinsuojelukeskukseen tarjotaan jatkuvasti hevosia, joista omistajat haluavat eroon.

Saara-possu torkkuu sisätiloissa olkien päällä, sen lajitoveri Siiri nautiskelee mutakylvyssä. Villisika Osku väläyttelee leppoisaa luonnettaan ja tulee röhkien tervehtimään tulijoita. Äiti- ja poikavuohet Aprilli ja Anselmi kiiruhtavat uteliaana kulman takaa, ja kukot Paavo ja Kalle hengaavat kahdestaan pihan perukoilla, kuten yleensä

Somerolla sijaitsevan Eläinsuojelukeskus Tuulispään arkipäivä on juhlaa kiireiselle eläinten ystävälle, sillä unista possua rapsuttaisi mielellään koko päivän. On helppo unohtaa, että jokaisella 71 onnellisesta asukkaasta on taustallaan tarina, monesti surullinenkin.

– Siiri ja Saara olivat messupossuina mainostamassa suomalaista lihantuotantoa. Ne olivat liian nuoria teuraaksi, eikä niitä voinut viedä tautiriskin takia takaisin sikalaan. Siksi ne päätyivät tänne, keskuksen perustaja Piia Anttonen kertoo.

Ihmiset ja eläimet oleskelevat sulassa sovussa Piia Anttosen perustamassa Tuulispäässä.

Ihmiset ja eläimet oleskelevat sulassa sovussa Piia Anttosen perustamassa Tuulispäässä.

Tänä vuonna keskukseen on tullut lampaita, vuohia, hanhia ja hevonen, joka kirmaa osana kuusihenkistä laumaa muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla laitumella.

– Lara pääsi osaksi laumaa helposti, mutta sille tuli kiima pari päivää tulonsa jälkeen, ja yksi ruunista jahtasi sen päin aitaa. Turpaan tuli haava, jota on nyt hoidettu.

Laralla oli aiemmassa elämässään käytösongelmia, mutta täällä se vaikuttaa rauhoittuneen. Se antaa kiltisti rasvata turvan ja katselee rauhallisesti samettisilmillään, kun kuvaaja virittelee kameransa.

Tuulispään eläinsuojelukeskuksessa asuu kuusi hevosta. Tulijoita olisi useita satoja.

Tuulispään eläinsuojelukeskuksessa asuu kuusi hevosta. Tulijoita olisi useita satoja.

Kalle hamuaa herkkuja Piia Anttoselta.

Kalle hamuaa herkkuja Piia Anttoselta.

Laran tarina on yksi sadoista samanlaisista, joita Anttonen kuulee jatkuvasti.

– Sen omistanut perhe otti yhteyttä, kun Laralle oli jo varattu teurastusaika seuraavalle päivälle. He olivat löytäneet Tuulispään sattumalta, ja kysyivät, olisiko Laran mahdollista päästä tänne. Hevospaikat olivat täynnä, mutta yksi vanha hevonen lähtee todennäköisesti syksyllä taivaslaitumille terveysongelmien takia, joten lukumäärä pysyy samana talvella.

Laralla on hankosidevamma, joka on hyvin yleinen paljon treenattavilla hevosilla, kuten ravihevosilla ja kouluratsuilla. Se estää kilpailu- ja treenauskäytön.

– Hevosella on vahva käyttöarvo, ja kun se loppuu, hevosesta halutaan eroon. Tässä työssä näkee sen ilmiön. Kukaan ei tietenkään halua tunnustaa ongelmaa ääneen, mutta näen sen siitä, kuinka paljon hevosia tarjotaan. Meillä olisi varmaan 300 hevosta, jos kaikki olisi otettu vastaan, Anttonen sanoo.

Anttosen mukaan hän yrittää auttaa jokaista tapausta. Omistajille paasaaminen ei auta mitään.

– llmiö on todella surullinen, ja on sääli, ettei hevoseen sitouduta.

Kalle (vas.) ja Lara ovat nykyään erottamattomat.

Kalle (vas.) ja Lara ovat nykyään erottamattomat.

Anttonen perusti Tuulispään vuonna 2012, ja se oli pitkään Suomen ainoa pelastuspaikka tuotantoeläimille. Eläimiä tulee erityisesti viranomaistapauksissa hyvin lyhyellä varoitusajalla. Anttoselta riittää silti ymmärrystä eri osapuolille.

– Taustalla ei välttämättä ole ihmisen pahuus, vaan elämänhallinnan menetys ja mielenterveysongelmat. Monesti näissä tapauksissa myös ne ihmisetkin pitäisi ottaa huostaan. Heillä on todella surullisia kohtaloita, eikä siinä kohdassa auta, että he joutuvat maksamaan sakkoja. Helposti tuomitaan todella mustavalkoisesti.

Tuulispään eläinpaikat ovat lähes täynnä, mutta tilanteeseen on tulossa helpotusta jo ensi vuoden puolella.

– Olen seitsemän vuotta koko ajan pommittanut naapureita, voisiko joku myydä meille maata. Lähtökohtaisesti on sanottu ei, mutta 2016 ostettiin vähän matkan päästä viiden hehtaarin laidun. Sitten aivan yllättäen tarjoutui mahdollisuus ostaa naapurista koko maatila, Anttonen iloitsee.

Tila on niin iso, ettei Tuulispäällä ollut varaa ostaa sitä kokonaan. Keväällä löytyi yhteiskumppani, eläintenkouluttaja, joka halusi ostaa kumppaninsa kanssa asuinkiinteistön. Tuulispää saa kaupassa kahdeksan hehtaaria peltoa, viisi hehtaaria metsää ja kuusi isoa rakennusta. Keskus aloitti kesällä vuoden loppuun kestävän yhteisökeräyksen, jonka tavoite on kerätä 100 000 euroa tilan lunastamiseen.

– Käsiraha on maksettu, joten tila pidetään meille varattuna. Keräys on lähtenyt hyvin käyntiin, ja toivottavasti saadaan loppukiri jouluna. Tietysti paljon pitää tehdä töitä, ja on tulossa paljon tukitapahtumia, taidehuutokauppaa, tatuointitapahtumaa ja messuja, Anttonen sanoo.

Vaikka rakennusten kunnostaminen ja aitausten muokkaaminen eläimille sopiviksi on monen vuoden projekti, laidunmaat saadaan käyttöön jo ensi kesänä.

– Kaiken pitää kasvaa samassa suhteessa, myös rahoituksen ja työntekijöiden määrän. Haave olisi rakentaa paratiisi eläimille, Anttonen sanoo.

Äänekäs nelipäinen hanhilauma tuli Tuulispäähän tämän vuoden puolella eläinsuojelutapauksina.

Äänekäs nelipäinen hanhilauma tuli Tuulispäähän tämän vuoden puolella eläinsuojelutapauksina.

Tuulispäässä on tällä hetkellä 12 eri eläinlajia. Kaikenlaisia otuksia on vuosien varjolla tarjottu.

– Erikoisin on davidinhirvi, joka on kuollut luonnonvaraisena sukupuuttoon. Se oli karannut Zoolandiasta, eikä sitä ei haluttu sinne takaisin. Kyläyhdistys lähti suojelemaan sitä, mutta meillä ei ollut tilaa sille. Onneksi koti löytyi. Kerran myös tarjottiin valkoista oravaa, jonka ei uskottu selviävän luonnossa.

Tällä hetkellä Somerolla asustelee myös kettutarhasta karannut sinikettu, jonka toveri jouduttiin lopettamaan. Niin ikään villisika Oskun tarina on erikoinen.

– Janakkalassa oli 2013 kesy villisikalauma, joka tuhosi puutarhoja. Neljä sioista ammuttiin, ennen kuin niiden puolesta aloitettu kampanja sai estettyä tappamisen. Osku oli havaittu mökkialueella, ja possupartio yritti pyydystää sitä kolme päivää. Se tuli syömään kädestä mutta pakeni aina metsään. Lopulta se saatiin pyydystettyä laatikkoon vanhanaikaisesti eli narun päässä olevalla maissilla, Anttonen nauraa.

Osku on Tuulispään ihmisystävällisin sika, vaikka sillä onkin torahampaat.

Osku on Tuulispään ihmisystävällisin sika, vaikka sillä onkin torahampaat.

On helppo ymmärtää, miksi Tuulispään vierailupäivät varataan saman tien loppuun. Vierailut pidetään ilmaisina, koska keskus ei halua rinnastua eläintarhaan ja kaikilla tulee olla varallisuustasosta riippumatta mahdollisuus vierailla siellä.

– Kun emme pyydä rahaa, voimme rauhoittaa eläinten tilat tarvittaessa milloin vain. Ihmiset voivat myös itse valita, haluavatko he tukea meitä vaihtoehtoisesti vaikka lahjoituksella tai ostamalla tuotteita, Anttonen sanoo.

Pihapiirissä on rakenteilla koulutuskeskus, jossa esimerkiksi koululuokat voivat vierailla. Anttosen mukaan tietoa halutaan jakaa nimenomaan empatian avulla, ei saarnaamalla.

– Toivon, että pystyisimme opettamaan empatiaa ja saamaan ihmiset asettumaan eläinten asemaan. Ihmisillä on paljon tietoa eläimistä, mutta tällä hetkellä eläinten kohtelu ei vastaa sitä tietoa.

Korjaus kello 10.03: Seepra-loiminen hevonen on nimeltään Kalle eikä Iiro.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta