Miljoona ihmistä on nähnyt turkulaisen Saaran sienitaidetta – sitten alkoivat oudot yhteydenotot: ”On tullut kosintoja”

Julkaistu:

Diplomaattina työskentelevä Saara Alhopuro samoilee vapaa-aikanaan metsässä tekemässä maanläheistä taidetta.
Turun Ruissalossa syksyisin retkeilevät ovat saattaneet törmätä erikoiseen näkyyn metsässä: erivärisiä sieniä aseteltuna mielikuvituksellisiksi kuvioiksi. Syyllinen saattaa liikuskella aivan lähellä. Turkulaissyntyinen Saara Alhopuro paljastaa jääneensä joskus taideteoksensa läheisyyteen kuullakseen ihmisten aidot reaktiot värejä hehkuvaan installaatioon.

Kutsumuksensa sieniin Saara löysi sattumalta. Sitä edelsi opintovapaa ja matka Yhdysvaltoihin maailman suurimpaan installaatiotaiteen tapahtumaan, Nevadan autiomaassa järjestettävään Burning maniin.

– Meitä oli noin 50 hengen porukka, jotka rakensivat sinne suomalaisen avaruusaseman. Esko Valtaoja oli projektin suojelijana, ja NASAn avaruuspaavi tuli siunaamaan sen.

– Inspiroiduin siitä, mistä kaikesta ihmiset voivat tehdä taidetta. Toisaalta se oli myös rankka reissu, koska siellä asuttiin tiiviisti aavikolla toinen toistaan mielenkiintoisempien taiteilijoiden kanssa. Draamalta ei voinut välttyä.

Kun usean viikon reissu tuli päätökseen, Saara ei halunnut nähdä ketään. Sen sijaan hän lähti metsään tuulettamaan aavikon pölyt pois keuhkoistaan. Kännykkä pysyi kiinni.

Entinen sukelluskouluttaja yllättyi metsässä.

– Kun liikkuu tarpeeksi hitaasti, sieltä alkaa huomata samoja muotoja kuin koralliriutoilta. Suomen metsistä löytyvä väripaletti on paljon isompi kuin moni tajuaa. Värit ovat vain monesti piilossa, hän kertoo.

– Tuli valaistumisen tunne, kun tajusin, että minun pitää näyttää kaikille, miten siistejä meidän metsät ovat.


Ensimmäiset installaatiot päätyivät vain kaverien ihailtaviksi Facebookiin, mutta innostunut vastaanotto rohkaisi Saaraa jakamaan työnsä somessa myös laajemmin. Sydämen muotoinen sieniteos lähti leviämään sosiaalisessa mediassa niin vauhdilla, että se on tähän mennessä tavoittanut miljoona silmäparia.

Sieniteokset ovat olleet esillä paitsi suomalaisissa medioissa, myös esimerkiksi yhdysvaltalaisella Bored Panda -sivustolla ja suuressa unkarilaisessa naistenlehdessä.

– Olen bongannut nimeni myös useilta kiinankielisiltä sivuilta.

Sydäninstallaatio on tavoittanut yli miljoona ihmistä:
Taiteilija-Saaraan tutustuvat saattavat yllättyä hänen siviiliammatistaan. Hän työskentelee Ulkoministeriön Eurooppa-osastolla vastuuvirkamiehenä Suomen sekä Unkarin, Puolan, Tshekin ja Slovakian kahdenvälisissä suhteissa. Aiemmat komennukset ovat vieneet Moskovaan ja Bangkokiin.

– Tämä toinen harrastus eli diplomatia vähän vaikeuttaa taiteen tekoa, hän nauraa.

Saara kertoo Ulkoministeriön suhtautuneen työntekijänsä sienitaiteeseen kannustavasti.

– Ulkoministeriön maakuvatyön julkaisu, This is Finland kirjoitti minun taiteestani kahdeksalla eri kielellä. Monet suurlähetystöt jakoivat juttua, mikä on kivaa, koska tämä on ensisijaisesti taidetta mutta toissijaisesti maakuvatyötä.

– Monet kommentoijat, jopa sieniasiantuntijat, ovat ihmetelleet, miten meiltä voi löytyä niin paljon sieniä. Useissa maissa lajin monimuotoisuus ja sienien määrä on paljon pienempi.

Kun sienien ilosanoma alkoi levitä, alkoi Saara saada mitä erikoisempia yhteydenottoja ympäri maailmaa.

– Olen saanut muun muassa kutsun intialaiseen sienirihmastokonferenssiin ja ehdotuksia matkamuistopaidoista koristeseinälaattoihin. On tullut kosintoja ja myös vihapostia. Minähän olen tällainen ”tattitappaja”, hän naurahtaa.

Luonnonsuojelijoiden on turha vaatia taiteilijan päätä vadille, sillä sienien poimiminen taiteeseen ei millään lailla vahingoita luontoa.

– Olen tarkistanut asiantuntijoilta, ja heidän mukaansa toimintani saattaa jopa auttaa sienirihmastoja, kun levitän itiöitä uusille paikoille.
Yhteen sieniteokseen saattaa hurahtaa kokonainen pitkä työpäivä, sillä pelkästään sienten keräilyssä menee helposti 5–6 tuntia. Saara putsaa sienet jo kerätessään ja kantaa ne erillisissä lokeroissa. Sen jälkeen on etsittävä sopiva alusta, jonne taideteoksen voi rakentaa.

– En voi suunnitella mitään etukäteen, koska en tiedä, mitä metsä minulle milloinkin tarjoaa. Idea alkaa hahmottua sieniä kerätessä. Saatan poistaa jälkeenpäin kuvasta jonkin roskan ja lisätä kontrastia mutta pyrin käsittelemään kuvia mahdollisimman vähän, myös valokuvaajan tutkinnon suorittanut taiteilija kertoo.

Vaikka installaatioita on kertynyt yli 100, ”tattitaiteilijan” luovuus ei ole ehtymässä.

– Pyysin lähes kaikki kesälomani syksylle, jolloin painelen Turun metsissä. Istun sitten toimistossa kesä- ja heinäkuussa, Saara kertoo.

Vaikka kyselyitä on tullut, Saara ei ole kaupallistanut töitään – ainakaan toistaiseksi. Keskiössä on taiteen tekeminen, ei sen myyminen. Perjantaina Turussa avataan Saaran ensimmäinen oma näyttely.

– Suunnitelmissa on saada näyttely myös Helsinkiin. Kivaa, että se onnistui ensiksi Turussa, josta suurin osa sienistäkin on kerätty.

Pääkalloteos on valikoitunut myös näyttelyjulisteeseen:
Vaikka Saaran taiteella on jo aivan oma fanikuntansa, hän saa suurimman ilonaiheensa aivan muusta kuin sometykkäyksien määrästä.

– Useampi opettaja on tullut kysymään, saako kuvia käyttää inspiraationa esimerkiksi koulun ympäristötaiteen tunnilla. Monet lapset ainakin Suomessa ja Thaimaassa ovat tehneet omia installaatioitaan, joista minulle on lähetetty kuvia. Se on suurin mahdollinen kohteliaisuus, ja toivottavasti samalla istuttaisi lapsiin arvostusta luontoa kohtaan.

Saara kertoo pohtivansa usein taiteessaan suomalaisten ristiriitaista suhdetta metsiin.

– Sanotaan, että metsät ovat suomalaisten kirkko, mutta kuinka moni meistä kohtelee niitä sillä tavalla?

– Minulle itselleni metsät ovat studio ja galleria. Toivoisinkin, että suomalaiset oppisivat näkemään metsät niiden taidearvon kautta: kaiken sen kauneuden, mitä siellä on.