Nuori nainen myrkytti miehensä kylmäverisesti – koiran kuolema todisti historiallisesti harvinaisen tapauksen

Julkaistu:

Murhaaja Margareta Kitt on yksi Turun linnan Muutama sananen naisista -näyttelyn päätähdistä.
Nuori nainen oli onneton avioliitossaan, ja hänen epäiltiin pettäneen aviomiestään kahden eri miehen kanssa. Aviomiehen epäilykset heräsivät, kun hän löysi viestejä eri miehiltä ja yllätti vaimonsa toisen miehen kanssa.

Nainen sai vakuutettua olevansa syytön, mutta kun mies kuoli puoli vuotta myöhemmin myrkytykseen, kääntyivät katseet vaimoon.

Tarina voisi olla suoraan nykyhetkestä tai vähintään Hollywood-elokuvasta, mutta pääosan esittäjä, Margareta Kitt eli 1600-luvun puolivälissä Turussa.

Kitt on yksi naisista, joiden elämää esitellään Turun Linnan näyttelyssä ”Muutama sananen naisista”. Näyttely avaa Turussa vaikuttaneiden naisten kohtaloita 1600-luvulla, jolloin kirkko ja yhteiskunta säätelivät heidän kasvatustaan, asemaansa, sopivaa käytöstä, rakkautta ja avioliittoa. Aikakaudelle tyypillisestä kontrollista huolimatta naiset esitellään tekijöinä ja toimijoina.


Tarinat pohjautuvat filosofian tohtori Veli Pekka Toropaisen vuonna 2016 tarkastettuun väitöskirjaan Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670.

– Olen jo vuodesta 2000 tutkinut yhtä näistä tapauksista, Karin Hakolaa, ja eri naisten tarinat jäivät kaivelemaan. Olen tutkinut Turkua 30 vuotta ja aina miettinyt, uskaltaisiko näistä naisista tehdä jotain. Idea näyttelystä tuli Turun museokeskukselta heti väitöskirjan jälkeen, Toropainen kertoo Ilta-Sanomille.

Margareta Kitt oli naitettu häntä vanhemmalle leskimiehelle Mårten Hoenille vuonna 1639. Kolme vuotta myöhemmin Hoen ilmoitti raastuvanoikeudelle haluavansa puhdistaa vaimonsa maineen, sillä Kittillä epäiltiin olleen suhde kahteen eri mieheen. Hoen oli löytänyt vaimonsa hallusta rakkauskirjeitä ja nähnyt myöhemmin vaimonsa karjapihalla toisen miehen kanssa.

– Mieheni epäili minua uskottomuudesta, ja se loukkasi pahimmalla tavalla hänen miehuuttaan ja avioliittomme pyhyyttä. Koko kaupunkihan epäili hänen kykyään minun seksuaalisten tarpeideni tyydyttäjänä. Siksi hänen oli pakko katkaista epäilemänsä suhde oikeudenkäynnillä, Kitt kertoi*.

Kittin vanhemmat vetosivat siihen, että aviomies oli itse aiheuttanut Margaretan tottelemattomuuden rakkaudettomalla käytöksellään, ja Kitt vapautettiin syytteistä tammikuussa 1643.

Toropaisen mukaan uskottomuustapauksia tuli esiin tuohon aikaan useinkin, mutta ne olivat monesti vain huhuja.

– Kittinkään tapauksessa ei ollut todisteita, että hänellä olisi ollut seksuaalista kanssakäymistä muiden kanssa. Häntä kuvattiin iloiseksi nuoreksi naiseksi, joka seurusteli mielellään ihmisten kanssa. Hän piti enemmän iloisesta seurasta kuin happamasta vanhasta miehestä, joka ojensi häntä koko ajan.


Sen sijaan porvarisnaisen tekemä murha oli tuohon aikaan täysin poikkeuksellinen. Toropainen ei ole törmännyt toiseen samankaltaiseen tapaukseen.

Kitt tunnusti lopulta, että porvarismies Mårten Åhrapää oli rohkaissut hänet tekemään murhan sanomalla, että jos hänen vaimonsa olisi kuollut, hän voisi naida Margaretan.

– Tämä on aika poikkeuksellinen tapaus, ja olen miettinyt syytä tekoon. Sanottiin, että nuoret ihmiset eivät ymmärrä tekojensa seurauksia, ja mitä ilmeisimmin tässä on kyse siitä. Margareta ei ajatellut asiaa ihan loppuun asti, Toropainen miettii.

Aviomies Mårten Hoen kuoli puoli vuotta uskottomuussoikeudenkäynnin jälkeen syötyään Margaretan leipomaa vispikakkua. Myös kakkua maistanut piika oli tullut huonovointiseksi. Kittin mortteli vietiin tutkittavaksi, ja siinä ollutta ainetta maistanut koira kuoli.

– Tunnustin jauhaneeni myrkyn morttelissa ja jättäneeni sen sitten puhdistamatta. Olin tämän jälkeen jauhanut siinä yrtit, Kitt kertoi.


Yleisin naisen tekemä henkirikos tuohon aikaan oli lapsenmurha. Niihin syyllistyivät yleensä naimattomat naiset.

– Kai sitä pidettiin häpeällisenä ja koettiin, että mahdollisuudet hyvään avioliittoon ja toimeentuloon olivat vaarassa. Juuri eilen kuitenkin luin seuraavaa kirjaani varten tapausta, jossa raskaaksi tulleen piian äiti sanoi, että kanna vain ylpeästi, tunnusta rehellisesti ja elä rauhallisesti ja kauniisti. Vanhemman naisen suhtautuminen asiaan oli siis täysin eri, Toropainen kertoo.

Hän mainitsee Turusta Agnes Thomasdotter -nimisen huoran, jolla oli kuusi aviotonta lasta. Isät olivat raatimiehiä ja aatelisia.

– Laki määräsi, että isän oli otettava avioton lapsi hoitoonsa kolmannella ikävuodella, ja kyllä nämä isät ottivat lapsia kasvatettavakseen. Aatelinen saattoi kasvattaa lapsesta hyvän kartanonvoudin ja kauppias kirjanpitäjän.

Eikä raskaaksi tulleen naimattoman naisen asema aina ollut huono.

– Näitä kutsuttiin silloin frilloiksi eli jalkavaimoiksi. Aatelismies ei voinut naida piikaa, koska oltiin eri säädystä. Silti he saattoivat elää yhdessä. Vasta 1734 vihkiminen tuli pakolliseksi valtakunnan laissa.


Näyttelyssä kerrotaan myös muun muassa mahtiporvarska Ingeborg Gerdneristä, joka osallistui erittäin aktiivisesti taloudellisten asioidensa hoitoon sekä Karin Hakolasta, joka oli naimissa kolmen eri miehen kanssa. Heistä viimeisin oli Hakolaa huomattavasti nuorempi. Suunnitelmallisilla avioliitoillaan ja kaupankäyntitaidoillaan Hakola varmisti omaisuutensa säilymisen pitkään.

Toropainen on iloinen, että naisten tarinat ovat nyt kaikkien nähtävillä.

– Aina haluaisi tuoda tutkimustuloksiaan julki laajalle yleisölle. Jos kirjoittaa jotain, oman alan väki lukee sen, mutta yleensä se jää hyllyyn muuten pölyttymään. Tykkään todella paljon, että ihmisille jää nyt muistoja siitä ajasta ja naisten asemasta.

Toropainen kirjoitti näyttelyä varten kirjan, 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista, jossa naiset kertovat omalla suullaan tarinansa.

– Jos kirjoittaa historiallisesta näkökulmasta, siitä tulee suurelle yleisölle ehkä vähän kuivakka. Kun naiset kertovat itse, tarina tulee lähemmäs lukijaa ja esimerkiksi lainkäyttö ja naisen asema ujuttautuvat tekstiin helpommin ymmärrettäviksi. Lukija voi mennä naisen pään sisään ja ymmärtää sitä kautta aikakauden asioita. Tällaista faktaproosaa oli hauska kokeilla.

Margareta Kittin loppu oli nykyajan mittapuulla raaka. Hän kuoli 3. huhtikuuta 1644.

– Minut mestattiin kirveellä ja ruumiini poltettiin roviolla, jotta minusta ei jäisi edes hautaa. Mårten Åhrapää karkotettiin kuolemani jälkeen Ruotsin valtakunnasta, hän kertoo.

Margaretan vastasyntynyt tytär Gertrud annettiin isovanhempien hoiviin.

– Käsittääkseni hänet kasvatettiin Sauvossa, jossa perhe asui. Minulla on sellainen kuva, että hän meni myöhemmin naimisiin, Toropainen kertoo.


*Sitaatit otettu Veli Pekka Toropaisen 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista -kirjasta (2019).

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt