Seuraava pandemia odottaa jo oven takana – luonnon­tilaisten alueiden suojelu auttaisi torjumaan riskiä - Tiede - Ilta-Sanomat

Seuraava pandemia odottaa jo oven takana – luonnon­tilaisten alueiden suojelu auttaisi torjumaan riskiä

Korona- ja influenssavirukset pysyvät uhkina ihmiskunnalle; nisäkäslajeissa muhii yhteensä 10 000 viruslajia, jotka voivat tarttua ihmiseen.

21.2. 6:20

Pandemiaksi leviävän tartuntataudin uhka oli hyvin tiedossa. Silti ihmiskunta yllättyi vuoden 2019 lopussa, kun uusi koronavirus sars-cov-2 tuli Kiinasta ja iski.

Koronan eteneminen oli nopeaa. Helmikuussa 2021 varmistettuja tartunnan saaneita on jo yli 109 miljoonaa, ja tautiin on tilastojen mukaan menehtynyt yli 2,4 miljoonaa ihmistä. Todellinen tartunnan saaneiden määrä on paljon suurempi, ja koronaan kuolleitakin saattaa olla hieman enemmän.

Seuraavan pandemian uhka ei ole ainoastaan todennäköinen – asiantuntijat pitävät sen tuloa varmana. Kysymys on vain siitä, mikä taudinaiheuttaja iskee seuraavaksi ja milloin.

Uhkaavia patogeeneja riittää maailmassa. Yhteensä nisäkäslajeista on tähän saakka löydetty jo noin 10 000 viruslajia, jotka voivat tarttua ihmisiin.

– Koronavirukset ovat selvästi olleet tämän vuosituhannen nouseva uhka. Aikaisemmin kolkuttelivat sars ja mers, ja nyt tämä sars-kakkonen onnistui aiheuttamaan pandemian, sanoo evoluutiobiologi Tuomas Aivelo.

Toinen selkeä uhka on influenssapandemia, johon Suomi oli varautunut ennen koronaa. Influenssapandemiaa varten tehty varautumissuunnitelma ei kuitenkaan pätenyt koronaan, sillä taudit ovat dynamiikaltaan erilaisia. Suomi joutui improvisoimaan.

Seuraavan pandemian voi aiheuttaa myös aiemmin täysin tuntematon patogeeni. Tätä uhkakuvaa Maailman terveysjärjestö WHO kutsuu nimellä Disease X, tauti X.

Muun muassa näitä infektiotauteja levisi maailmalla kuluneen 40 vuoden aikana. Kartan väritys kuvaa epidemioiden puhkeamisen riskiä.­

Influenssaviruksia on eri tyyppisiä. Ne tarttuvat helposti, muuntuvat jatkuvasti ja yllättävät ihmisen lähtiessään leviämään esimerkiksi linnuista ja sioista.

– Niiden riski ei ole vähenemään päin. Esimerkiksi lintuinfluenssaa on taas kiertänyt Euroopassa, Aivelo kertoo.

Lintuinfluenssaa löytyi tammikuussa myös Suomesta – Hämeestä. Luontoon istutetuilta fasaaneilta todettiin testeissä tautia aiheuttava H5N8-virus. H5N8 on alun perin Aasiassa syntynyt kanta, joka levisi maailmalle muuttolintujen mukana. Tautia on liikkunut tänä talvena muun muassa Saksassa, Ranskassa, Tanskassa ja Ruotsissa.

Ruokaviraston mukaan Euroopassa todetun H5N8:n ei tiedetä koskaan tarttuneen ihmiseen. Sitä mahdollisuutta ei kuitenkaan voi sulkea pois.

– Jos nämä taudit pääsevät leviämään villilinnuista siipikarjatiloille, tartuntojen riski ihmisiin alkaa nousta, Aivelo sanoo.

Ebola on hengenvaarallinen verenvuotokuume. Kuva epidemiasta Kongon demokraattisessa tasavallassa vuonna 1995.­

Influenssavirus H1N1 puolestaan tarttui ihmiseen sioista ja aiheutti pandemian vuosina 2009–2010. Tautiin menehtyi eri arvioiden mukaan 152 000–575 000 ihmistä.

Influenssavirusten uhka ihmiselle liittyy useimmiten tuotantoeläimiin ja isoihin eläintiloihin.

– Esimerkiksi Itä-Aasiassa elää useita lajeja samassa paikassa. Siellä sikojen ja lintujen influenssat voivat helposti kohdata toisensa, Aivelo kertoo.

Koronavirusten riski taas kytkeytyy villieläimiin, joista ne väli-isäntien kautta voivat tarttua ihmisiin. Näin kävi ilmeisesti juuri sars-cov-2:n kohdalla.

Koronapandemian lähtöpisteeksi kuvattu Huananin tukkutori tyhjennettiin ja desinfioitiin vuosi sitten maaliskuussa. Villieläinkauppa ja niin sanotut märkätorit lisäävät pandemioiden riskiä.­

Koronavirusten aiheuttamien pandemioiden taustalla on ihmisen vaikutus.

– Koronavirukset ovat peräisin lepakoista. Pandemiat liittyvät elinympäristöjen pirstoutumiseen ja siihen, missä lepakot mahtuvat asumaan ja miten ne ovat ihmisen ruoantuotannon kanssa tekemisissä, Aivelo kertoo.

Tartuntaketju menee näin: lepakko kakkaa maastoon, ja ulosteessa oleva koronavirus tarttuu väli-isäntään. Ja sitten ihmiseen.

Sekä korona- että influenssapandemioiden uhkaa voidaan ehkäistä samoilla keinoilla.

– Peruskysymykset ovat tavallaan samoja. Meidän pitää tunnistaa nopeasti paikat, joissa taudinaiheuttajia on ja joista niitä leviää. Tarkkailu ja valvonta ovat yhdistäviä tekijöitä, Aivelo sanoo.

– Ja koska molemmat ovat hengitystieviruksia, niiden leviämisen estäminen on hyvin saman tyyppistä. Eroja on siinä, kuinka nopeasti saadaan tuotettua rokotteita. Influenssaa vastaan se käy nopeammin.

 Meidän pitää tunnistaa nopeasti paikat, joissa taudinaiheuttajia on ja joista niitä leviää.

Ebolavirus pysyy sekin vakavana uhkana. Afrikkalainen Guinean valtio julisti 14. helmikuuta ebolaepidemian, kun ainakin kolmen ihmisen kerrottiin kuolleen tautiin.

Ebola ja muut verenvuotokuumeet marburg ja lassa eivät onneksi leviä kovin helposti. Ne tarttuvat muun muassa veren, ulosteen tai oksennuksen välityksellä.

– Jos joku ebolan tapainen alkaisi levitä ilmateitse pisaroina, uhkakuva muuttuisi aivan toisenlaiseksi, sanoo epidemiologi, professori emeritus Petri Ruutu Lääkärilehdelle.

Pandemioiden ehkäisemiseen ennalta tarvittaisiin maankäytön suunnittelua ja valvontaa.

– Kun ihmisiä on paljon ja ihmiset kuluttavat paljon, tarvitaan maata ja laidunmaata eläimille sekä muita luonnonvaroja. (Ennaltaehkäisy) liittyy pitkälti luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja olemassa olevien luonnontilaisten alueiden suojeluun. Ja laajemmin kestävyyteen: kuinka paljon syödään lihaa ja kuinka paljon kulutetaan muuten, Tuomas Aivelo pohtii.

– Vähäisempi lihansyönti olisi pätevä keino tämän suhteen. Ei tarvitsi tuottaa niin paljon eläimiä. Eläinten tehotuotanto tarvitsee peltoalaa, jotta saadaan ruokaa tehotuotetuille eläimille. Vähempi olisi kivempi.

Pandemioiden riskiä nostaa omalta osaltaan luontokato: lajiston monimuotoisuuden kapeneminen. Villieläinten elintilan kapeneminen heikentää yleensä niiden kuntoa, ja silloin niistä tule entistä alttiimpia taudeille. Esimerkiksi ebola on levinnyt Länsi-Afrikassa juuri niillä alueilla, joilla on eniten metsätuhoja.

Luontokato ja elinympäristöjen pirstoutuminen ihmisen vaikutuksesta jatkuvat. Maankäytön suunnittelu ja luonnon suojeleminen ehkäisisivät pandemioita ennalta.­

Myös ilmastonmuutos lisää infektiotautien tartuntoja, ja tämä koskee myös Suomea. Borreliaa ja puutiaisaivokuumetta levittävät punkit siirtyvät ilmaston lämpenemisen myötä entistä laajemmille alueille.

– Borreliatapausten määrä on ollut kasvussa epäilemättä juuri tämän takia. Puutiaisaivokuumeesta ei tiedetä yhtä tarkasti, mikä sitä säätelee. Sitä saattaa esiintyä maantieteellisesti hyvinkin rajatulla alueella.

Oma lukunsa on vielä Venäjä, huomauttaa Aivelo.

– Venäjällä on monilääkeresistenttiä tuberkuloosia, joka on jatkuva riski Suomelle. Venäjä on niin lähellä.

Uhkaavat infektiotaudit

  1. Uusista ja uudelleen ilmaantuvista tartuntataudeista käytetään tutkimuskirjallisuudessa kirjainlyhennettä EID (engl. emerging infectious diseases). Ne ovat tauteja, jotka on havaittu vasta hiljattain populaatiossa tai jo aiemmin tunnettuja tauteja, joiden ilmaantuvuus kasvaa nopeasti ja laajenee uusille maantieteellisille alueille.

  2. Yhdysvaltain tartuntatautivirasto CDC määrittelee EID:ksi noin 15 prosenttia kaikista tunnetuista ihmiseen tarttuvista taudinaiheuttajista.

  3. Esimerkkejä uusista, yllättäen ilmaantuvista taudinaiheuttajista ovat hi-virus, nipahvirus, sars, mers ja sars-cov-2. Aiemmin tunnettuja ja uusille alueilla levinneitä patogeeneja ovat muun muassa Länsi-Niilin virus Yhdysvalloissa ja Venäjällä sekä antibiooteille vastustuskykyinen stafylococcus aureus -bakteeri (mrsa).

  4. Useimmat uhkaavat infektiotaudit ovat zoonoottisia eli eläinperäisiä. Ne tarttuvat eläimestä ihmiseen suorissa kontakteissa ja esimerkiksi veren, maaperän ainesten, veden, elintarvikkeiden tai hyönteisten välityksellä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?