Miksi koronavirustautiin kuolee vähemmän ihmisiä kuin viime keväänä, vaikka tartuntamäärät ovat taas kasvussa? Yhtä yksittäistä syytä ilmiöön ei voida osoittaa, mutta arvoitus ei ole niin kummallinen kuin voisi kuvitella. IS pohtii seuraavassa, mistä voi olla kysymys.
Onko virus muuttunut vähemmän vaaralliseksi?
Muutokset ovat täysin luonnollinen osa viruksen evoluutiota. Tyypillisesti hengitystievirukset muuttuvat ajan myötä alkuperäistä miedommiksi ja jäävät kiertämään väestössä kotoperäisinä, kausittaisina ja vain lievää tautia aiheuttavina patogeeneina. Tähän kehitykseen kuluu yleensä pitkä aika – puhutaan vuosista. Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että uusi koronavirus sars-cov-2 olisi muuttunut tällä tavalla.
Sars-cov-2:n perimä on rna-ketjussa, joka on 29 903 kirjainta pitkä. Se muuttuu ajan myötä mutaatioiden kautta, mutta muuttumisnopeus on suhteellisen alhainen verrattuna esimerkiksi influenssaviruksiin. Useimmat mutaatioista jäävät merkityksettömiksi eivätkä muuta viruksen biologisia ominaisuuksia, kuten tartuttavuutta tai tappavuutta. Uutta koronavirusta on kuvattu autoksi, joka saa mutaatioista matkan varrella kylkeensä lommoja mutta jatkaa silti matkaansa.
Supertietokoneen avulla luotu havainnekuva uuden koronaviruksen piikkiproteiinista. Virus käyttää piikkiproteiinia avaimena, jonka avulla se pääsee soluun sisään.
Pistemäisiä mutaatioita syntyy viruksen kopioituessa. Rna-ketjun kohdassa 614 syntynyt mutaatio yleistyi keväällä maailmanlaajuisesti vallitsevaksi variantiksi. Muuttunut geeni koodaa viruksen keskeistä osaa, piikkiproteiinia, jonka avulla virus tarttuu solukalvon reseptoreihin ja pääsee sisälle elimistöön. Tämän D614G:ksi kutsutun mutaation merkitys on kuitenkin yhä epäselvä – se ei koodaa koko piikkiproteiinia, ainoastaan osaa sen rakenteesta. Joidenkin laboratoriotutkimusten mukaan mutaatio olisi tehnyt viruksesta helpommin tarttuvan, mutta tutkijayhteisö ei ole asiasta yksimielinen.
Viime talvena Singaporessa löytyi pieneltä potilasjoukolta koronaviruksen mutaatio, jossa perimästä oli pudonnut pois satoja kirjaimia. Mutaatio heikensi virusta, mutta tätä varianttia ei ole löytynyt tutkimuksen jälkeen enää mistään.
Nature-lehden mukaan sars-cov-2:n perimästä on jo tehty yli 90 000 sekvensointia eri puolilla maailmaa. Mutaatioita on rekisteröity kaikkiaan 12 000. London University Collegen laskennallisen genetiikan asiantuntijan Lucy Van Dorpin mukaan tutkittujen virusten perimät eroavat toisistaan vain vähän: keskimäärin 10 rna-kirjaimen verran.
Aina on kuitenkin mahdollista, että jossakin päin maailmaa syntyy vähemmän tautia aiheuttava viruksen variantti, kertoo evoluutiobiologi Tuomas Aivelo kolumnissaan Tiede-lehdessä. Sillä ei kuitenkaan Aivelon arvion mukaan ole suurta merkitystä koko maailman viruskannalle.
”Jotta yleisesti ottaen virusten evoluutiolla olisi vaikutusta koronaviruksen taudinaiheuttavuuteen, tämän uuden virusmuodon pitäisi levitä ympäri maailmaa. Sattuma on vahvasti tätä vastaan: kun kaikkialla maailmassa virusta jo on, niin todennäköisesti olemassa olevat kannat eivät korvaudu uudella”, Aivelo kirjoittaa.
Suomessa on raportoitu koronataudin ryvästymistä muun muassa Keski-Suomessa, Mikkelin alueella ja Kainuussa. Kuva Keski-Suomen keskussairaalasta Jyväskylästä.
Miksi sairaalahoitoon joutuneiden ja menehtyvien määrä on nyt alhainen?
Suomessa oli maanantaina sairaalahoidossa 10 koronapotilasta. Heistä kolme oli tehohoidossa. Kesällä tehohoitopotilaita saattoi hetkittäin olla yksi tai ei yhtään. Muutos on iso verrattuna epidemian huipun viikkoihin huhtikuussa.
Muutos saa viranomaiset arvioimaan uudelleen taudin kokonaiskuvaa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n terveysturvallisuusjohtaja Mika Salminen IS:lle. Covid-19 ei ole niin tappava kuin keväällä pelättiin.
Kehitykseen on esitetty useita syitä. Ensiksi, tällä hetkellä uusia tartuntoja löydetään paljon alle 40-vuotiaiden joukossa. Nuoren väestön riski sairastua vaikeaan tautimuotoon on selvästi alhaisempi kuin ikäihmisten. Toiseksi, testaus on tehostunut: tartunnan saaneet havaitaan entistä nopeammin ja heidät voidaan eristää, samalla kun altistuneita jäljitetään ja asetetaan karanteeniin.
Lisääntynyt testaus paljastaa entistä enemmän lieviä ja oireettomia tartuntoja, mikä alentaa tilastoissa näkyvää tapauskuolleisuutta. Kolmanneksi, taudin hoidot ja hoitohenkilökunnan osaaminen ovat kehittyneet. Neljänneksi, suojaus- ja rajoitustoimet ovat tehonneet. Hygienia, turvavälit ja kasvomaskit vähentävät infektiossa tarttuvien virusten määrää, jolloin taudinkuva todennäköisesti jää lievemmäksi. Viidenneksi, tauti ei ole päässyt leviämään hoivakodeissa ja tuetun asumisen piirissä asuvan vanhusväestön keskuudessa.
Koronaviruksen testausta Terveystalon lääkärikeskuksessa Leppävaarassa viime keväänä. Testauskapasiteetti ja testien määrät ovat nousseet huomattavasti kesällä ja alkusyksystä.
Mihin suuntaan tilanteen odotetaan kehittyvän syksyllä?
Tällä hetkellä näyttää suhteellisen hyvältä, sillä nuorten tartunnat eivät näyttäisi ainakaan vielä leviävän ikäihmisten pariin. Koska rokotetta ei kuitenkaan ole vielä saatavilla, tautitilanne ja sen myötä myös sairaalaan joutuvien potilaiden määrät ja kuolleisuusluvut voivat lähteä nousuun.
Keuhkolääkäri, Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusvaradekaani Marjukka Myllärniemi varoitti syksystä hiljattain blogikirjoituksessaan:
”Olisi varomatonta nyt tehdä se johtopäätös sairastuvuudesta ja sairaalapotilaiden määristä, että virus olisi muuntunut heikommaksi. Tämä olisi aloittelijan virhe. Sama ilmiö on nähty Israelissa, Floridassa ja paraikaa Espanjassa. Taudin levittyä nuoremmassa väestönosassa se alkaa levitä heidän vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Ilmojen kylmetessä aerosoli lentää paremmin ja tulee aiheuttamaan uuden pneumoniittiepidemian (suom. keuhkotulehdus) noin kuukauden sisällä”.
Israel on esimerkiksi palaamassa takaisin täysiin, koko maata koskeviin liikkumisrajoituksiin. Tiukat rajoitukset tulevat voimaan perjantaina ja kestävät kolme viikkoa.
Koronavirustestausta Brysselin lentokentällä maanantaina. Runsas testaaminen ja testauskriteerien muutokset vaikuttavat kokonaiskuvaan epidemiasta.
Miksi kuolleisuustilastoja on niin vaikea tulkita? Mitä ne kertovat?
Terminologia on vaikeaselkoista ja tilastointitavat vaihtelevat. Seuraavassa selityksiä.
Kokonaiskuolleisuus: Luku kertoo, kuinka paljon ihmisiä kuolee suhteessa koko väestöön tiettynä ajanjaksona tietyllä maantieteellisellä alueella, vaikkapa Suomessa. Kokonaiskuolleisuusluvussa ei erotella kuolemansyitä. Koronapandemian kohdalla voidaan kuitenkin laskea, kuinka paljon covid-19 on lisännyt kokonaiskuolleisuutta verrattuna pitkään keskiarvoon. Tämä niin sanottu ylikuolleisuus antaa vertailukelpoista tietoa eri maiden välillä.
Britanniassa arviot ylikuolleisuudesta ovat synkkiä. British Medical Journalissa julkaistun tutkimuksen mukaan kokonaiskuolleisuus nousi koronan vuoksi lähes kolmanneksella ajanjaksolla, joka ulottui maaliskuun ensimmäiseltä viikolta kesäkuun lopulle.
Arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että kuolemansyiden raportoinnissa on suurta vaihtelua ja se, että koronaepidemian torjuntatoimet ovat vähentäneet kuolleisuutta muista syistä – muun muassa onnettomuudet ja muut hengitystieinfektiot ovat vähentyneet.
Yleisradion lauantaina julkaisemien laskelmien mukaan koronan vaikutus kokonaiskuolleisuuteen Suomessa oli suurimmillaan viikoilla 15 ja 17 huhtikuussa ja viikolla 20 toukokuussa. Elokuun lopun luvut puolestaan ovat hyvin lähellä kuolemantapausten määrän keskitasoa vuosina 2015–2019.
Sairaalan työntekijä rukoilee koronavirustautiin menehtyneen potilaan arkun äärellä Indonesiassa 9. syyskuuta.
Tapauskuolleisuus (engl. case fatality rate, CFR): Kertoo prosentteina, kuinka moni kuolee covid-19-tautiin kaikista tartunnan saaneista tiettynä ajanjaksona ja tietyllä alueella. Laskelma tehdään lääketieteellisesti vahvistetuista koronakuolemista ja laboratoriossa todennetuista tartunnoista.
Kuolleisuusluvuista CFR tunnetaan parhaiten, mutta luvuissa on useita ongelmia. Ne muuttuvat jatkuvasti muun muassa testauskriteereiden muuttuessa. Siksi kansainvälisiä lukuja on vaikea verrata keskenään. Tapauskuolleisuuden arviointi ei myöskään ole reaaliaikaista. Näistä syistä CFR-luvut yliarvioivat todellista tilannetta eli taudin infektiokuolleisuutta. Esimerkiksi Suomen tapauskuolleisuus olisi tällä hetkellä 3,9 prosenttia laskettuna epidemian alusta saakka, Ruotsin 6,0 prosenttia, kertoo ourworldindata.org.
Infektiokuolleisuus (infection fatality rate, IFR): Kertoo kuolleiden määrästä suhteessa kaikkiin tartuntatapauksiin – sekä vahvistettuihin että vahvistamattomiin. Todellisia tartuntoja on aina enemmän kuin testein varmistettuja. Infektiokuolleisuutta on kuitenkin vaikea laskea, koska piiloon jäävien tartuntojen määrää ei tarkasti tiedetä. Siksi IFR-lukua voidaan arvioida vasta epidemian päätyttyä. Tällä hetkellä arviot maailmanlaajuisesta IFR-luvusta vaihtelevat suuresti: British Medical Journalin siteeraamista tutkimuksista korkein arvio on 1,04 prosenttia. Toisessa tutkimuksessa haarukka on 0,02–0,4 prosenttia.
Väestökuolleisuus (population fatality rate, PFR): Kertoo, kuinka moni potilas menehtyy koronatautiin suhteessa koko väestöön – kaikkiin asukkaisiin. Tämäkin luku selviää vasta sen jälkeen, kun epidemia on mennyt ohi. Tällä hetkellä Suomessa koronakuolemien määrä on hieman yli 6 laskettuna 100 000 asukasta kohti. Ruotsissa vastaava luku on 57 ja Perussa 95.
Lähteet: Pandemia.fi, Nature, ECDC, Statnews, Euromomo
