8 kysymystä ja vastausta korona­testauksesta – voiko testin ottaa itse, onko pika­diagnostiikka luotettavaa?

Koronatestauksen ”kultastandardi” pitää vielä pintansa, vaikka entistä sujuvampia ja miellyttävämpiä näytteenottotapoja on keksitty.

Näytteenottoa drive-in-pisteessä Salon terveyskeskuksen ulkopuolella tiistaina.

26.8.2020 19:06

Testaus on Suomen koronavirusstrategian kulmakivi. Testauksessa on kuitenkin ahdas pullonkaula, näytteenotto. Tikun työntäminen sieraimesta syvälle nenänieluun on työlästä ja testattavalle epämiellyttävää, lapsille suorastaan piinallista.

Lisäksi näytteenotto on erityistä koulutusta ja suojavarusteita vaativaa työtä. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ei ole näytepisteissä riittävästi, eikä lisää henkilöstöä voida irrottaa tehtävään karsimatta toimintoja muualta terveydenhuollosta. Vaikeaa tasapainoilua tämä on.

Silti koronatestauksen ”kultastandardi” pitää yhä pintansa: nenänielunäytteitä tutkitaan jatkossakin erikoislaboratoriossa pcr-menetelmällä.

Mikä neuvoksi? Onko luvassa helpotusta? Mitkä ovat erilaisten testien hyvät ja huonot puolet?

Sylkäise tähän! Belgialainen Liegen yliopisto on kehittänyt oman sylkitestin, jossa potilas ottaa näytteen itse.

Seuraavassa kysymyksiä ja vastauksia koronatestauksesta.

1. Voiko koronaviruksen osoittaa sylkinäytteestä?

Kyllä, menetelmällä seulotaan jo oireettomia viruksen kantajia muun muassa useissa korkeakouluissa Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltain liittovaltion lääkevirasto FDA esimerkiksi hyväksyi elokuussa käyttöön Yalen yliopistossa kehitetyn menetelmän, joka on julkaistu kaikkien laboratorioiden käytettäväksi. Menetelmässä asiakas antaa sylkinäytteen steriiliin näyteputkeen. Näyte kuumakäsitellään 95 asteessa ja siihen lisätään kemikaaleja, jolloin siinä oleva koronaviruksen perimäaines rna vapautuu. Näyte lähetetään tavanomaiseen keskuslaboratorioon, jossa virus osoitetaan pcr-menetelmällä. Analytiikka ei siis poikkea tavanomaisen, tikulla otetun nenänielunäytteen käsittelystä.

Suomen suurimman laboratorioalan yhtiön Fimlabin mikrobiologian erikoisalajohtaja Tapio Seiskari kommentoi tekniikkaa näin:

– Menetelmä on kiinnostava. Vaihtoehtoisilla toimintatavoilla voidaan saada helpotusta näytteenoton ruuhkiin. Tietysti jokainen näyte pitää kuitenkin vielä käsitellä ja tutkia laboratoriossa, Seiskari kertoo IS:lle sähköpostitse.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen pitää hänkin menetelmää kiinnostavana. Lehtonen ei kuitenkaan usko, että tikkunäytteistä voitaisiin luopua. Hän on kysellyt kokemuksia kiinalaisilta kollegoiltaan, jotka ovat testanneet sylkinäytteitä Hongkongissa.

– Kyllä kiinalaisten kommentti oli, etteivät he pidä sitä niin luotettavana, että sitä voisi suositella yleiseen käyttöön, Lehtonen kertoo IS:lle.

– Sanoisin näin, että kyllä tämä testi saadaan jossakin olosuhteissa ja jonkinlaisella tekniikalla toimimaan. Mutta onko se vielä siinä vaiheessa, että sitä pystyttäisiin skaalaamaan niihin määriin, joita covid-näytteenotossa tarvitaan, se on epävarmaa.

Vielä toukokuussa Yhdysvalloissa erään sylkitestin herkkyys oli alle 70 prosenttia, elokuussa Japanissa päästiin 92 prosentin herkkyyteen. Nenänielunäytteestä otettavan pitkän pcr-testin herkkyys on 99,9 prosenttia tai jopa vähän yli.

– Teknologia on kiinnostavaa ja uskon, että se saadaan toimimaan, mutta onko siitä näihin Suomen tämän syksyn ongelmiin apua… En usko, että on, Lehtonen arvioi.

2. Mitä virhelähteitä sylkinäytteen testauksessa on?

Niitä on useita.

– Tutkimme yhteistyössä Taysin (Tampereen yliopistosairaala) infektiolääkäreiden kanssa erilaisten näytelaatujen toimivuutta, kertoo Fimlabin Seiskari.

– Ongelmia voi aiheutua esimerkiksi riittämättömästä näytteestä.

Haasteena on myös se, että näytteessä oleva koronaviruksen rna pitää ennen pcr-testausta kääntää dna:ksi, jotta se voidaan monistaa ja tunnistaa. Sylki sisältää entsyymejä, jotka hajottavat perimäainesta ja estäjiä, jotka haittaavat dna:n monistamista. Siksi näytteeseen pitää lisätä entsyymejä hajottavia puskuriaineita ja puhdistusaineita.

Tekniikka kehittyy jatkuvasti. Perinteisessä pcr-testauksessa näytteen perimäaineksen monistus tehdään lämpösyklissä, välillä kuumentaen ja jäähdyttäen. Tälle on kehitetty entistä yksinkertaisempi vaihtoehto: menetelmä, joka monistaa dna:ta vakiolämpötilassa. Uudessa menetelmässä käytetään lisäksi kemikaaleja, jotka kestävät entistä paremmin syljen vaikutusta.

Israelilainen Sheba Medical Center kokeilee sylkitestiä, joka valmistajansa mukaan kertoo alle sekunnissa, onko näytteessä koronavirusta.

3. Mitä tarkoitetaan testien herkkyydellä ja tarkkuudella?

Testin herkkyys eli sensitiviteetti kertoo, kuinka suurella varmuudella negatiivinen testitulos sulkee pois tartunnan mahdollisuuden.

Spesifiteetti puolestaan tarkoittaa testin tarkkuutta: ilmoitettu prosenttiluku kertoo, kuinka suurella varmuudella positiivinen testitulos on oikea, eli kuinka hyvin testi löytää tartuntataudin kantajat.

4. Entä mitkä ovat nenänielunäytteen virhelähteet?

Isoin virhelähde on näytteenotto. Näyte otetaan erikoistikulla, joka viedään nenänieluun. Tikkua pyöritetään, jotta siihen tarttuu viruksen mahdollisesti infektoimaa solukkoa. Tikkuun pitää saada riittävä määrä solukkoa, josta virus voidaan osoittaa. Se vaatii huolellisuutta.

– Nenänielunäytteen otto ei sinänsä kuulu laboratoriohenkilökunnan peruskoulutukseen, vaan joudumme opettamaan henkilökunnalle erikseen sen ottamisen, Lehtonen sanoo.

Kriittisiä vaiheita ovat myös näytteen käsittely ja kuljetus laboratorioon. Näytteet eivät saa kontaminoitua: sekaan ei saa päästä vieraita aineita.

Koronavirusnäytteet ovat tartuntavaarallista tavaraa, siksi niiden käsittely vaatii huolellisuutta. Kuva Terveystalon lääkärikeskuksesta Leppävaarassa viime huhtikuulta.

5. Voisiko asiakas ottaa näytteen itse?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvittää parhaillaan itse otettavien näytteiden toimivuutta. Näytteen voisi THL:n mukaan ottaa nenänielun lisäksi myös suuontelon takaosasta.

– Pidämme ihan mahdollisena, että asiakkaat voisivat joissain tapauksissa ottaa itse näytteitä, kommentoi Fimlabin Seiskari.

– Tällä tavoin voisi myös olla mahdollista yhdistää erilaisia näytelaatuja yhdeksi näytteeksi, eli näytteenä voisi olla vaikkapa tikkunäytteen ja sylkinäytteen yhdistelmä. Näin voisi olla mahdollista parantaa testin herkkyyttä entisestään. Näytteiden toimivuutta ja prosessin käyttöönottoa pitää kuitenkin vielä selvittää.

Huslabin Lehtosen asenne itse otettuihin näytteisiin on epäilevä. Covid-19 on yleisvaarallinen tartuntatauti, ja näytteet ovat biovaarallisia. Niiden käsittelyssä voi sattua vahinkoja. Sylkinäyte olisi Lehtosen mielestä sopivampi omatoimiseen näytteenottoon kuin tikkunäyte.

– Sylkinäytteen kohdalla tarjolle tulee varmaan joku tuote, jossa on näytteenotto- ja suojaputket, kuljetuslaatikot ja muut tilpehöörit, joilla virus säilyy ja joilla se voidaan toimittaa laboratorioon.

Koronavirusnäytteet ovat tartuntavaarallisia. Niiden käsittely on laboratorioissa perustyötä, mutta muualla osaaminen voi olla vähissä.

– Olisin pikkuisen huolissani, jos kouluissa ja hoitolaitoksissa ruvetaan keräämään isolta joukolta tartuntavaarallisia näytteitä. Ne vaativat omat suojatilansa ja muut sellaiset, Lehtonen sanoo.

– Sen takia en voi olla toistamatta sitä, että on todella vaarallista tinkiä näytteenoton laadusta ja asiantuntemuksesta, koska sen jälkeen näihin testeihin ei voi luottaa yhtään. Silloin meille jää koronaa kantavia henkilöitä, ja epidemian hallinta heikkenee.

6. Koronaviruksen pikadiagnostiikkaa on jo käytössä. Onko se luotettavaa?

Nopeassa pika-pcr-tutkimuksessa nenänielunäyte laitetaan erityisesti koronaviruksen tunnistamiseen kehitettyyn testikasettiin. Automaattinen analyysilaite tekee testin kaikki vaiheet noin puolessatoista tunnissa.

– Kasettipohjaiset pcr-testit mielletään yleisesti toimiviksi ja luotettaviksi testeiksi, ja niitä on Fimlabin toiminta-alueella laajasti käytössä, kertoo erikoisalajohtaja Seiskari.

HUS:n käytössä on myös pikadiagnostiikkaa, ja sitä hankitaan vielä lisää yli 5 miljoonan euron arvosta. Laitteita on tarkoitus käyttää muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja sairaaloissa.

– Pika-pcr-laitteita on sijoitettu ennen kaikkea sairaaloiden päivystyksiin, pisteisiin, joissa pitää varmistaa nopeasti potilaan kliininen diagnoosi. Jos potilas on vaikkapa menossa leikkaukseen, on tietysti hyvin erilaista tekeekö sen tiimi täydessä suojavarustuksessa koronapotilaalle vai tavallisissa leikkausasuissa ihan tavalliselle potilaalle, Lehtonen kertoo.

Pikadiagnostiikkalaite tunnistaa hieman vähemmän koronaviruksen geeniperimän rna-pätkiä kuin keskuslaboratorioiden pitkät testit.

– Sen spesifiteetti on 99 prosenttia. Tavallisessa pitkässä pcr-testissä katsotaan vähän useampi sekvenssi. Sen spesifiteetti on 99,9 tai vähän yli siitä. Molemmat ovat spesifejä – ongelmat liittyvät aina näytteenottoon: saadaanko virus kiinni vai ei, Lehtonen kertoo.

7. Markkinoilla on myös aktiivista virusta osoittavia antigeenitestejä. Millaisia ne ovat?

– Antigeenitestien herkkyyden tiedetään olevan pcr-testejä heikompi, jolloin positiivisia tapauksia jää löytymättä. Tämän takia antigeenitestin käytössä olennaista olisi määritellä kohderyhmä, jossa testin suorituskyky voitaisiin katsoa riittäväksi. Kansallista yksimielisyyttä kohderyhmästä ei ole saavutettu, kommentoi Fimlabin Seiskari.

Suomessa THL suosittaa laboratorioita ottamaan antigeenitestit entistä laajempaan käyttöön.

– Yleisesti ottaen antigeenitestejä voidaan hyödyntää testaamalla useampi henkilö tietystä ryhmästä, jolloin testien runsas lukumäärä osaltaan vähentää huonompaan herkkyyteen liittyvää ongelmaa. Seulontaan taikka yksittäisten vähäoireisten, saati oireettomien ihmisten diagnostiikkaan antigeenitestit eivät kovin hyvin sovellu, Seiskari kertoo.

Huslabin Lehtosen mukaan antigeenitestien herkkyys on yleensä aika huono.

– Puolet tai alle puolet koronatapauksista löytyy niiden avulla… Jos alle puolet koronapositiivisista löytyy jonkin testin kanssa, onko se sitten testi, jota kannattaa tehdä?

Antigeenitestien valmistajat ovat tietenkin sitä mieltä, että ne ovat hyviä, Lehtonen pohtii.

– Vähän ehkä on viranomaispuolellakin tiettyä paniikkia, että niitä pitäisi ottaa käyttöön, kun testausta halutaan lisätä. Mutta realiteetti on kuitenkin se, etteivät antigeenitestit ole lyöneet läpi missään päin maailmaa koronan testaamisessa. Luottaisin siihen, että Suomessa pystytään lisäämään pcr-testien määrää kohtuullisesti.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi nostaa pcr-testauksen kapasiteetti 20 000:een näytteeseen vuorokaudessa. Tällä hetkellä se on noin 14 000 testiä vuorokaudessa.

 Pidämme ihan mahdollisena, että asiakkaat voisivat joissain tapauksissa ottaa itse näytteitä.

8. Mihin vasta-ainetestit soveltuvat?

Vasta-ainetestit tehdään verinäytteestä. Ne kertovat, onko näytteen antaja jo sairastanut koronataudin. Näitä testejä tehdään Huslabissa lähinnä tutkimustarkoituksiin, selvittämään koronaan sairastuneiden vasta-ainetasojen määrää. Se on kiinnostava tieto tutkittaessa taudin nostamaa immuunireaktiota elimistössä.

– Kliinisen diagnostiikan kannalta niistä ei ole paljon hyötyä: vasta-ainepositiivisten määrät ovat niin pieniä Suomessa.

Vähäinen määrä johtaa siihen, että satunnaisvaihtelulla on tilastoon liian suuri vaikutus.

– Jos vasta-ainepositiivisten määrä olisi väestössä 5–10 prosentin tasolla, ne kertoisivat jotain. Tällä hetkellä ne eivät oikein kerro mitään.

Fimlab tarjoaa asiakkailleen koronaviruksen vasta-ainetestejä.

– Kuten vasta-ainetesteihin yleisesti, näihin testeihin liittyy virhelähteitä. Erityisesti taudin esiintyvyyden ollessa hyvin matala korostuu väärien positiivisten tulosten osuus, vaikka testit sinänsä toimivat hyvin, kertoo Tapio Seiskari.

– Diagnoosia ei tulekaan perustaa yksinomaan vasta-ainetestin tulokseen, vaan se tulee tehdä perustuen kokonaisarvioon, jossa vasta-ainetestin tulos on vain yksi osa potilaan muiden löydösten ja esimerkiksi altistustietojen kanssa.

Antigeenitestien näytteitä Mumbaissa, Intiassa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?