Koronavirus muuntui, ja se huolestuttaa tutkijoita – vitsauksesta saatiin taas uutta tietoa - Tiede - Ilta-Sanomat

Koronavirus muuntui, ja se huolestuttaa tutkijoita – vitsauksesta saatiin taas uutta tietoa

Tutkijoita huolestuttaa, että uusi muunnos näyttäisi olevan ärhäkämpi kuin alkuperäinen ja altistavan potilaan uudelle infektiolle ensimmäisen tartunnan jälkeen.

8.5. 6:01 | Päivitetty 8.5. 8:02

Eläinperäiset, aiemmin tuntemattomat virukset ovat aina arvoituksia, ja niin on myös koronavirus SARS-CoV-2.

Onneksi sitä tutkitaan parhaillaan kovalla kiireellä kaikkialla maailmassa: tietoa karttuu koko ajan lisää muun muassa viruksen polveutumishistoriasta, sen ärhäkkyydestä ja geneettisestä muuntumisesta.

Video yllä: Näin hiukkaset leviävät yskäisyssä.

Hämmentävää tässä kaikessa on se, että asiantuntijat ovat erimielisiä ja tutkimustuloksista tehdään usein ristiriitaisia tulkintoja. Läheskään kaikkea ei ole ehditty tutkia, eikä kaikkiin kysymyksiin ole vastauksia. Vertaisarvioimattomat tutkimukset ovat nekin usein aineistoltaan pieniä ja siten vasta alustavia.

IS kokosi seuraavaan tuoretta tutkimustietoa covid-19-taudista ja sen aiheuttajasta.

1. Onko virus muuntunut entistä vaarallisemmaksi?

Tästä ei ole selkeää näyttöä. Koronavirus muuntuu suhteellisen hitaasti, sillä sen kopioitumismekanismi on tarkka, mutta sen tiedetään sopeutuvan koko ajan uuteen isäntäänsä, ihmiseen.

Lontoon University Collegen tutkijat analysoivat viruksen genomin yli 7 600 potilasnäytteestä ympäri maailman. Viruksesta löytyi 198 pientä geneettistä muutosta, mutaatiota, jotka toistuivat toisistaan riippumatta useammin kuin kerran eri tartuntaketjuissa.

Mutaatioiden perusteella tutkijat eivät voineet todeta, että viruksesta olisi tullut alkuperäistä, Wuhanista löytynyttä tyyppiä tartuttavampi tai tappavampi. Tutkimus julkaistiin Infection, Genetics and Evolution -lehdessä.

Uuden koronaviruksen spike- eli piikkiproteiinin rakenne kuvattuna kahdesta kulmasta: sivulta ja päältä. Pistemutaatiot piikkiproteiinissa saattavat vaikuttaa viruksen kykyyn päästä solun sisään.­

Los Alamosin kansallisen laboratorion johtama tutkimus Yhdysvalloissa puolestaan löysi viruksen piikkiproteiinista D614G:ksi nimetyn mutaation, joka alkoi yleistyä Euroopassa helmikuun alkupuolella.

Tutkimuksen mukaan mutaatiossa muuntunut virus levisi Euroopasta nopeasti Yhdysvaltain itärannikolle, ja siitä tuli maailmanlaajuisesti hallitseva alatyyppi maaliskuun puolivälissä. Tutkimus perustuu yli 6 000:n Gisaid-verkkosivustolle tallennetun koronavirusgenomin analyysiin.

Tutkijoita huolestuttaa se, että uusi muunnos näyttäisi olevan ärhäkkäämpi kuin alkuperäinen ja altistavan potilaan uudelle infektiolle ensimmäisen tartunnan jälkeen.

BioRxiv-sivustolla julkaistua tutkimusta ei ole vielä vertaisarvioitu, ja sen johtopäätöksiä on jo arvosteltu liian rohkeiksi – useimmat pistemutaatiot eivät muuta viruksen toimintaa eivätkä vaikuta taudin kliiniseen kuvaan. Virusta on kuvattu kirjaksi, jonka sisältöön yhden kirjaimen muuttumisella ei ole merkitystä.

2. Miten viruksen muuntuminen vaikuttaa rokotteiden ja lääkkeiden kehitykseen?

Tutkijat ovat olettaneet, että uusi koronavirus on varsin stabiili ja muiden sukulaistensa tavoin paljon hitaammin muuntuva kuin influenssavirukset.

Los Alamosin tutkimuksen tulokset saattavat kuitenkin enteillä hankaluuksia rokotteiden ja lääkkeiden kehitystyölle, jos tieto piikkiproteiinin merkittävästä mutaatiosta pitää paikkansa.

Tutkimuksessa mukana ollut Duke-yliopiston professori David Montefiori rauhoitteli yleisöä uutiskanava WRAL:n haastattelussa:

– Ei ole syytä paniikkiin. Ei ole todisteita siitä, että tämä uusi virusmuoto olisi aiempaa vaarallisempi. Huolenaiheemme liittyy siihen, miten tämä tieto vaikuttaa rokotteiden ja vasta-aineterapian kehitykseen. Me tutkimme asiaa… ja saamme vastauksia pian, Montefiori sanoi.

– Jos käy ilmi, että virus on muuttunut niin paljon, että rokotteita pitää modifioida, se voidaan kyllä tehdä.

University Collegen professori Francois Balloux kehottaa tutkijayhteisöä keskittymään rokotteen kehittämisessä niihin viruksen osiin, jotka eivät todennäköisesti muutu. Silloin mahdollisuudet kehittää pitkään tehokkaana pysyvä rokote paranevat.

Piikkiproteiini on juuri se kriittinen osa virusta, joka tarttuu solukalvon ACE2-reseptoriin ja avaa virukselle tien solun sisään. Vasta solussa virus pystyy kopioitumaan ja leviämään elimistöön solun kuoltua. Yleensä piikkiproteiinin mutaatiot heikentävät viruksen toimintakykyä.

Intian biolääketieteellisen geenitutkimuksen instituutin bioRxiv-sivustolla juuri julkaistun tutkimuksen mukaan piikkiproteiinin mutaatio D614G saattaa helpottaa viruksen pääsyä isäntäsoluun ja siten tehdä viruksesta entistä ärhäkkäämmän. Tutkimusta ei ole vertaisarvioitu.

Muun muassa suomalainen rokotehanke perustuu koronaviruksen kloonattuun piikkiproteiiniin, joka siirretään geenitekniikan avulla harmittomaan adenovirukseen. Jos piikkiproteiini muuttuu, voitaneen myös tätä rokoteaihiota modifioida muutosten mukaiseksi.

Mutaatio saattaa vaikeuttaa myös vasta-aineisiin perustuvien lääkehoitojen kehitystä. Niin sanotut neutraloivat vasta-aineet tunnistavat piikkiproteiinin ja tarttuvat siihen kiinni, estäen virusta lukittumasta ACE2-reseptoreihin. Jos lääkkeeksi kehitetty vasta-aine ei tunnista muuntunutta piikkiproteiinia, lääke ei tehoa.

Tiukkoja rajoitustoimia on jo purettu Wuhanissa. Rautatieasema näytti silti autiolta 2. toukokuuta.­

4. Milloin virus lähti leviämään Kiinassa ja milloin se saapui Eurooppaan?

Uusimmat tutkimukset viruksen polveutumishistoriasta tukevat alkuperäistä teoriaa, jonka mukaan kaikilla maailmalla nyt kiertävillä viruksen alatyypeillä on yhteinen, viime vuoden lopulla Kiinassa havaittu kantamuoto. Tämä tieto kumoaisi teorian, jonka mukaan uutta koronavirusta olisi esiintynyt ihmisissä jo vuosia.

Ranska raportoi ensimmäisistä koronavirustapauksista Euroopassa 24. tammikuuta. Virus saapui kuitenkin Eurooppaan mahdollisesti jo kuukautta aikaisemmin: keuhkokuumepotilaalta Ranskassa 27. joulukuuta otetusta näytteestä löytyi hiljattaisessa uusintatutkimuksessa SARS-CoV-2-virusta.

Se merkitsee sitä, että potilas oli saanut koronavirustartunnan 14.–22. joulukuuta. Mahdollinen selitys tartunnalle on se, että potilaan puoliso on saattanut joutua kontaktiin kiinalaismatkailijoiden kanssa työpaikallaan myymälässä lähellä Charles de Gaullen lentokenttää.

On täysin mahdollista, että piiloon jääneitä tapauksia on ollut Euroopassa jo ennen joulukuuta.

Kesän lämpö ja valo vaikuttavat useiden koronavirusten tartuttavuuteen. Varmaa tietoa vaikutuksesta uuden koronaviruksen aiheuttamaan epidemiaan ei ole.­

5. Vaikuttaako kesä viruksen esiintyvyyteen?

Sveitsiläis-ruotsalaisen tutkimuksen mukaan epidemia laantuu pohjoisen pallonpuoliskon kesän aikana, sillä taudin tartuttavuus laskee lämpimänä kautena. Vaikka virus ei katoa väestöstä, tarjoaa epidemian laantuminen terveysviranomaisille ja sairaaloille hyvän mahdollisuuden varautua tautitilanteen huononemiseen syksyllä ja seuraavana talvena. Vertaisarvioimaton tutkimus julkaistiin medRxiv-verkkolehdessä.

Tässä Baselin yliopiston, Sveitsin bioinformatiikan laitoksen ja Karolinska-instituutin tutkimuksessa mallinnettiin SARS-CoV-2-viruksen esiintyvyyttä käyttäen Ruotsissa kerättyä dataa väestössä kausittain kiertävistä koronaviruksista 229E, HKU1, NL63 ja OC43. Nämä yleiset koronavirukset aiheuttavat lieviä hengitystieinfektioita.

Mallinnuksissa on tutkijoiden mukaan vielä paljon epävarmuustekijöitä, eikä suoria vertauksia tartuntatilanteesta voi tehdä eri maiden välillä, vaikka ne kuuluisivat samaan ilmastovyöhykkeeseen.

Tutkijat pitävät todennäköisenä, että SARS-CoV-2 jää kiertämään maailmaa pitkäksi ajaksi. Vuosien kuluessa siitä tullee samanlainen, kausi-influenssaa aiheuttava virus kuin vuoden 2009 pandemian aiheuttaneesta sikainfluenssasta H1N1.

Oireettoman tai hyvin lieväoireisen koronavirustaudin sairastaneiden määrää väestössä voidaan selvittää vasta-ainetestien avulla. Kuva Italiasta.­

6. Tartuttavatko oireettomat taudin kantajat virusta eteenpäin?

Tartunnan saanut voi levittää virusta jo 1–2 vuorokautta ennen oireiden alkamista. Suurimman osan tartunnoista aiheuttavat kuitenkin oireiset henkilöt, jotka ovat tartuttavimmillaan muutaman päivän oireiden alkamisen jälkeen.

Taiwanissa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin sadan koronaviruspotilaan lähikontakteja, joita oli yhteensä 2 761, ja lähikontakteista alkaneita tartuntaketjuja.

Kaikilla sadalla koehenkilöllä oli vahvistettu koronatartunta, mutta yhdeksällä ei kuvattu lainkaan taudin oireita. Yksikään näistä yhdeksästä ei tartuttanut virusta eteenpäin.

Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltain lääketieteellisen seuran JAMA Internal Medicine -lehdessä. Sen todistusvoimaa heikentää oireettomien potilaiden pieni määrä – asian selvittäminen vaatii lisätutkimuksia.

Samasta tutkimuksesta selvisi myös toinen mielenkiintoinen seikka. Kaikkiaan 852 ihmistä oli lähikontaktissa sellaisten potilaiden kanssa, jotka olivat sairastaneet oireista tautia kuusi vuorokautta tai yli. Tauti ei tarttunut yhdellekään lähikontakteista.

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoo, että tartuntavaara taudin aikana riippuu taudin vaikeusasteesta. ”Lievissä ja kohtalaisissa tapauksissa virus tarttuu nykykäsityksen mukaan noin viikon ajan, mutta vaikeissa tapauksissa virus voi tarttua noin kahden viikon ajan.”

7. Mitä tutkimustieto sanoo kasvomaskien ja hengityssuojainten käytöstä?

Sosiaali- ja terveysministeriö ja THL eivät ole antaneet ohjeistusta kasvomaskien käytöstä julkisilla paikoilla, vaikka niistä saattaa tutkimusten mukaan olla hyötyä – ei niinkään maskin kantajalle itselleen, vaan lähellä oleville. Maski voi estää viruksen kantajaa tartuttamasta muita.

Terveydenhoitoammattilainen käyttää sekä kasvovisiiriä että hengityssuojainta Miamissa, Yhdysvalloissa.­

Kangasmaskin antama suoja on heikompi kuin kirurgisten FFP2-luokan suu-nenäsuojien, joita ammattilaiset käyttävät.

Laaja kansainvälinen tutkimus kuitenkin suosittelee kaikille suu-nenäsuojan käyttöä julkisissa tiloissa: ”Kasvomaskien käyttö estää viruksen leviämistä kaikkein tehokkaimmin silloin, kun niitä käyttää mahdollisimman moni. Kun tartuttavuus vähenee, voivat (taudin) kuolleisuus ja taloudelliset vaikutukset pienentyä merkittävästi samalla kun intervention kustannukset jäävät mataliksi”, tutkijaryhmä kirjoittaa ResearchGate-tiedejulkaisussa.

JAMA-verkkolehdessä huhtikuun lopussa julkaistussa yhdysvaltalaisten asiantuntijoiden näkökulmakirjoituksessa suositellaan kansalle kätevämpää välinettä kuin kangasmaski: kasvovisiiriä.

Tutkijoiden mukaan visiiri antaa välittömän 96-prosenttisen suojan influenssaviruksilta, vaikka koehenkilöt olivat tutkimuksessa vajaan puolen metrin päässä yskivästä potilaasta. Vielä puolen tunnin kuluttua suoja oli 80-prosenttinen. Kun koe toistettiin covid-19-epidemiassa suositelluin kahden metrin turvavälein, esti suojaus oli 92 prosenttia.

Visiirissä on kaksi ylivoimaista etua niin sanottuun kansanmaskiin verrattuna: käyttäjän ei tarvitse kosketella kasvojaan, ja visiirin voi pestä helposti saippualla tai desinfioivalla puhdistusaineella.

Wuhanilaisessa lukiossa Kiinassa on päädytty tällaiseen opetusjärjestelyyn.­

8. Tartuttavatko lapset koronavirusta?

Jostakin tuntemattomasta syystä aikuiset ovat tartuttavampia kuin lapset, vaikka covid-19 voi tarttua myös lasten välityksellä. Lapset myös yleensä sairastavat taudin lievemmin oirein kuin aikuiset.

Berliinin yliopistosairaala Charitén Saksassa tekemässä tutkimuksessa seulottiin noin 60 000 potilasnäytettä uuden koronaviruksen varalta, ja tuloksista 3 712 oli positiivisia. Tartunnan saaneista kuitenkin vain 47 oli 1–11-vuotiaita lapsia. Lasten näytteistä löytyi yhtä suuria virusmääriä kuin iäkkäillä aikuisilla.

Tulosta voi tulkita siten, että riski taudin tarttumisesta lasten välityksellä on pieni, sillä lasten sairastavuus on aikuisia pienempää. Lapset voivat kuitenkin tartuttaa tautia samalla tavalla kuin aikuiset, sillä tartuttavuus riippuu osittain virusten määrästä potilaassa.

Artikkelia muokattu klo 9.43: Tarkennettu terminologiaa kasvomaskeista ja hengityssuojaimista kohdassa 7.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?