Tiede

Surullista luettavaa - WWF: Näin murheellisesti ihminen on vaikuttanut 18 eläinlajiin

Julkaistu:

WWF julkaisi tiistaina raportin, joka on murheellista luettavaa.
Living planet –raportin mukaan maailman eläinpopulaatiot ovat kutistuneet 52 prosentilla sitten vuoden 1970.

Raportin julkaisun yhteydessä uutissivusto Buzzfeed nosti raportista esille erikseen 18 eri eläinlajia, joiden olemassaolo on pysyvästi uhattuna ihmisten toiminnan vuoksi, joko kokonaan tai tietyillä elinalueilla.



1.  Leijona (Panthera leo). Ghanassa sijaitsevan Molen kansallispuiston leijonapopulaatio on tippunut 90% viimeisen 40 vuoden aikana. Syyksi epäillään raportin mukaan ihmisiä, jotka tappavat leijonia ihmisten ja leijonien välisissä konflikteissa.



2. Metsänorsu (Loxodonta africana cyclotis). Metsänorsun lukumäärä on pudonnut yli 60 prosentilla vain vuosien 2002 ja 2011 välillä. Suurimmaksi osaksi syynä on salametsästys. Salametsästäjät hamuavat norsunluuta metsänorsujen syöksyhampaista. Tämän lisäksi norsujen luonnolliset elinolot ovat kaventuneet, ja ne joutuvat nykyisin elämään vain murto-osalla luonnollisista elinoloistaan.



3. Intiantiikeri (Panthera tigris tigris). Vuonna 1910 maapallolla käyskenteli vielä 100 000 intiantiikeriä. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 2010, niitä oli enää 3200. Määrän romahtamisen syynä on elinolojen kaventuminen sekä salametsästys.



4. Delfiini (Delphinus delphis). Delfiinien määrä Välimerellä on laskenut tasaisesti vuodesta 1960 lähtien. Vuonna 1996 Joonianmerellä uiskenteli enää 150 delfiiniä. Vuonna 2007 luvut olivat tätäkin murheellisemmat, silloin merellä eli enää 15 delfiiniä. Määrän romahtamisen syyksi on otaksuttu alueella tapahtuvaa liikakalastusta, joka vie delfiineiltä ruuan.



5. Suippohuulisarvikuono (Diceros bicornis) sekä leveähuulisarvikuono (Ceratotherium simum). Molemmat sarvikuonolajit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Niiden lukumäärä on tippunut 63 prosentilla vuosien 1980 ja 2006 välillä. Suurimpana syynä tähän on salametsästys sarvikuonojen sarvien vuoksi. Vuonna 2013 löydettiin jo 1000 sarvensa vuoksi tapettua sarvikuonoa Afrikasta.



6. Kuovisirri (Calidris ferruginea). Vaikka Suomessakin viihtyvän kuovisirrin kanta maailmanlaajuisesti on elinvoimainen, on Australiassa huolestuttu muuttolintujen vähyydestä. Australiassa tavattavien muuttolintujen määrä laski vuosien 1982 ja 2011 välisenä aikana eräällä eteläisen Australian seudulla jopa 23%. Suurin romahdus koski talvehtivia kuovisirrejä. Eräässä tutkimuksessa seurattiin kuovisirrien määrää seitsemällä talvehtimisalueella Australiassa. Lintujen määrä romahti vuoden 1982 37 500 yksilöstä vuoden 2005 mittauksen 7500 yksilöön. Syyksi on arveltu sitä, että ihmisen toimesta on hävitetty pysähtymispaikkoja kuovisirrin muuttomatkalta.



7. Hulokki (Hoolock hoolock). Jo valmiiksi uhanalaisen hulokki-gibbonin määrä romahti 50% vuosien 1986 ja 2006 välisenä aikana. Syynä tähän on elinolojen tuhoutuminen ihmisten toimesta.



8. Simieninsakaali (Canis simensis). Myös nämä suden etiopialaiset sukulaiset ovat äärimmäisen uhanalaisia. Rabiesepidemia nutisti sakaalipopulaation vain 11 yksilöön vuoteen 1992 mennessä. Vuonna 2000 populaatio oli noussut jo 50 yksilöön.



9. Ankerias (Anguilla anguilla). Makeanveden elinolojen muutos, liikakalastus ja erilaiset taudit ovat koitumassa ankeriaan kohtaloksi. Laji on jo uhanalainen ja lipumassa kohti äärimmäistä uhanalaisuutta.



10. Merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea). Äärimmäisen uhanalainen, Dermochelyidae-heimon ainoa jäljellä oleva laji. Näitä kilpikonnia on ollut olemassa jo yli sata miljoonaa vuotta. Lajin kohtaloksi on koitumassa kalastajien verkkoihin takertuminen, sekä kilpikonnien pesimärantojen rakentaminen.



11. Peltopyy (Perdix perdix). Iso-Britanniassa peltopyiden ja muiden kanalintujen määrä on pudonnut puoleen sitten vuoden 1970. Syynä on maatalousalueiden muutos, joka vaikuttaa lintujen pesintään.



12. Kirjohylje (Phoca vitulina). Vaikka suurin syy kirjohylkeiden määrän vähenemiseen on PDV-virustauti, on myös ihmisen suorittamalla metsästyksellä osansa hylkeiden määrän romahtamiseen. Vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana Orkneyn ja Shetland-saarien kirjohyljekannat tipahtivat 40%.



13. Liejupiru (Cryptobranchus alleganiensis). Näiden Pohjois-Amerikassa tavattavien salamantereiden määrä putosi viidessä tarkkailupisteessä Missourissa yli 77%. Tarkkaa syytä määrän romahtamiselle ei tiedetä, mutta suurimmaksi syyksi epäillään jokien valjastamista virkistyskäyttöön sekä maataloutta.



14. Virtahepo (Hippopotamus amphibius). Virtahepojen määrä Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitsevassa Virungan kansallispuistossa on romahtanut vuoden 1970 29 000 yksilöstä vuoden 2003 1515 virtahepoon. Suurin syy on tälläkin kertaa ihminen, nimittäin virtahevot joutuvat yhä useammin metsästäjien uhreiksi.



15. Kampavasarahai (Sphyrna lewini). Sekä kampavasarahain, että isovasarahain (Sphyrna mokarran) määrät Kwa-Zulu Natalin rannikolla ovat romahtaneet liki puoleen. Syynä on suoraan kalastus, hait takertuvat kalastajien verkkoihin.



16. Kenttäkyy (Vipera ursinii). Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Italiassa tavattavien kenttäkyiden populaatiot ovat laskeneet vuosien 1990 ja 2009 välisenä aikana. Syynä on useita, elinolosuhteiden sekä saaliseläinten katoaminen ovat yksi suurimmista vaikuttajista.



17. Bengalinkorppikotka (Gyps bengalensis). Vain kymmenen vuoden aikana, vuosien 1990 ja 2000 välillä bengalinkorppikotkien määrä romahti järkyttävät 99 %. Syynä on alueen karjaan käytetyt lääkkeet, jotka aiheuttavat kuollutta karjaa syöville korppikotkille munuaisten vajaatoimintaa.



18. Jättiläisalbatrossi (Diomedea exulans). Jättiläisalbatrossien kohtaloksi on koitunut pitkäsiimakalastus. Raportin mukaan esimerkiksi Etelä-Atlantilla sijaitsevan Etelä-Georgian Bird Islandin jättiläisalbatrossipopulaatio on pudonnut puoleen vuosien 1972 ja 2010 välillä.

Lähde: WWF Living Planet ReportBuzzfeed

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt