Perhe eli täysin eristyksissä yli 40 vuotta - Tiede - Ilta-Sanomat

Perhe eli täysin eristyksissä yli 40 vuotta - ei tietoa II maailmansodasta

Uskontonsa vuoksi vainottu venäläisperhe pakeni Siperian taigan uumeniin ennen maailmansotia, ja pysyi siellä yli neljänkymmenen vuoden ajan.

30.1.2013 7:07

Perhe löydettiin 80-luvulla, mutta sen uskomaton tarina on noussut uudelleen julkisuuteen Yhdysvaltalaisen Smithsonian-instituutin tuoreessa julkaisussa.

Perhe eli täysin eristyksissä muusta asutuksesta Siperian taigalla ja se löydettiin, kun öljy-yhtiön edustaja ajoi lentokoneella tutkimattoman taigan yllä. Hän havaitsi kuusikossa aukean, joka oli selkeästi ihmiskäden hakkaama.

Koska satojen kilometrien säteellä ei ollut muuta asutusta, eivät tutkijat meinanneet uskoa löytöä. Lopulta he kuitenkin päättivät selvittää asian, ja tutkijaryhmä lähti liikkeelle.

Satoja kilometrejä karussa luonnossa taivaltanut tutkijaryhmä saapui viimein aukealle, ja löysi sieltä hökkelin.

- Jos sen seinässä ei olisi ollut pienen pientä ikkunaluukkua, niin en olisi voinut uskoa, että siellä kukaan ihminen pystyisi asumaan, kertoo ryhmää johtanut Galina Pismenskaya.

Ei tietoa maailmansodista

Hökkeli osoittautui kuitenkin viisihenkisen perheen kodiksi. Majan ovi avautui, ja paljasjalkainen, kumarainen vanhus tuli ulos tutkijoita tapaamaan.

- Tervehdys isoisä! Olemme tulleet vierailulle, Pismenskaya kertoi lausuneensa.

Mies oli viitannut tutkijat sisälle yhden huoneen kokoiseen majaan, josta he olivat löytäneet kaksi naista ja kaksi miestä. Naiset kuitenkin olivat vaipuneet liki hysteeriseen tilaan tutkijat nähdessään, joten he peruuttivat kiireesti takaisin ulos.

Hitaasti usealla eri tapaamiskerralla tutkijaryhmä saavutti perheen luottamuksen. Oven avannut vanha mies oli perheen pää Karp Lykov, joka kuului ortodoksien ääriryhmään, niinkutsuttuihin "vanhoihin uskojiin".

Lykov oli paennut vaimonsa Akulinan ja kahden lapsensa Natalian ja Savinin kanssa bolsevikkien vainoa yhä syvemmälle Siperiaan, kunnes vuosien vaelluksen jälkeen he olivat löytäneet tarpeeksi eristetyn paikan.

Perheeseen syntyi vielä kaksi lasta, Dimitry ja Agafia, jotka eivät elämänsä aikana ehtineet nähdä muita ihmisiä ennen tutkijaryhmän saapumista. Perheen jäsenet olivat täysin tietämättömiä lähihistorian tapahtumista, kuten toisesta maailmansodasta.

Karp myös ei suostunut uskomaan, että ihminen oli käynyt Kuussa, mutta satelliitit hän hyväksyi mukisematta, nähtyään itsekin niiden liikkeitä tähtitaivaalla.

Armotonta elämää

Vaikka eristys säästikin perheen bolsevikeiltä, ei elämä Siperian taigan armoilla ollut helppoa. Perheen mukanaan tuomat teräsesineet ruostuivat vähitellen ja vaatteet hajosivat. Kengät korvattiin tuohivirsuilla ja uudet vaatteet ommeltiin itse kasvatetusta hampusta tehdystä kuidusta.

Ilman aseita perheen oli vaikea saada lihaa, vaikka miehistyttyään Dimitry-pojasta kasvoikin etevä metsästäjä, joka saattoi ajaa talvellakin hirven näännyksiin.

Kuitenkin katovuodet iskivät perheeseen voimalla, ja äiti Akulina kuoli nälkään vuonna 1961, kun lumi oli maassa vielä kesäkuussa.

Tutkijoiden tulo ei ollut perheelle mikään pelastavien enkelien ilmaantuminen, sillä vuonna 1981, kolme vuotta perheen löytymisen jälkeen, kolme lapsista kuoli vain muutaman päivän erolla toisistaan.

Natalia ja Savin kuolivat katovuosien rasittamien munuaisten pettäessä, mutta Dimitry menehtyi keuhkokuumeeseen, jonka hän sai uusilta ystäviltään. Dimitry kieltäytyi uskoonsa vedoten lääkärien avusta, vaikka tutkijat tarjoutuivatkin lennättämään hänet sairaalaan.

Eristäytyneestä perheestä jäljelle jäi vain isä Karp ja tytär Agafia. Karp kuoli vanhuuteen nukkuessaan vuonna 1988. Hänen hautajaistensa jälkeen tutkijat poistuivat Agafian pyynnöstä alueelta.

Lykovin perheen viimeinen jäsen päätti jäädä yksin asuttamaan Siperian taigalla sijaitsevaa piilopirttiään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?