Auringonpilkkujen minimijakso ällistytti tutkijoita

Julkaistu:

Amerikkalaistutkijat ovat löytäneet Auringon aktiivisuuden minimijakson ajalta vuosina 2006-2010 aurinkotuulen muutoksissa täysin uusia toistuvuusjaksoja, jotka saattavat ennakoida vuosikymmeniä kestävää Auringon vähäisen aktiivisuuden aikaa.
Tähdet ja avaruus -lehden verkkouutiset kertoo Auringon aktiivisuuden minimijakson vuosina 2006-2010 poikenneen kaikista edellisistä.

Maan magneettikentän mittauksissa havaittiin aurinkotuulen muutoksissa tavallisten 27 ja 13,5 vuorokauden toistuvuusjaksojen lisäksi tutkijoille tähän asti tuntemattomat 9 ja 6,7 vuorokauden toistuvuusjaksot.

Uudet nopeat toistuvuusjaksot ovat hämmästyttäneet tutkijoita, sillä 140 vuoden taakse ulottuvissa maan magneettikentän mittaustiedoissa ei ole havaittu vastaavia nopeita toistuvuusjaksoja.

Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitoksen tutkijat Jeffrey Love ja E. Joshua Rigler sekä Kansallisen ilmakehän tutkimuskeskuksen NCAR:n tutkija Sarah E. Gibson ounastelevat tutkimuksessaan, että nyt havaitut aurinkotuulen muutosten lyhyet toistuvuusjaksot saattavat liittyä tilapäisen häiriön aiheuttamaan epäsymmetrisyyteen "Auringon dynamoksi" kutsutussa plasman kierrossa Auringon sisällä. Tutkimus on julkaistu Geophysical Research Letters -lehdessä.

Pyörivä plasma aiheuttaa Auringon magneettikentän ja auringonpilkkujen vähenemisen syyksi on esitetty Auringon magneetikentän vuon heikkenemistä.

Vuonna 2010 päättyneen Auringon minimijakson jälkeen Auringon aktiivisuus on kasvanut, mikä on lisännyt Etelä-Suomessakin näkyneiden revontulten määrää. Nasan ennusteen mukaan auringonpilkkujen esiintyminen saattaa kuitenkin kääntyä laskuun jo vuonna 2013.

Tutkijoiden mukaan periaatteessa on mahdollista, että edessä on vuosikymmeniä kestävä Auringon vähäisen aktiivisuuden jakso, jolloin vuoden aikana havaittujen auringonpilkkujen määrä saatta pudota tuhansista muutamiin kymmeniin.

Edellinen poikkeuksellisen pitkä, vuosien 1645 ja 1715 välille sijoittuva vähäisten auringonpilkkujen kausi tunnetaan nimellä Maunderin minimi.

Lahde: Tähdet ja avaruus, Geophysical Research Letters

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt