Yön aikana Siiriltä oli tullut viisi Snapchat-viestiä.
Iida Tuuva, 22, avasi sisarusten yhteisen ryhmän. Siiri oli ensin lähettänyt viestit. Sitten poistanut ne.
Paitsi yhden.
– Kun heräätte, soittakaa isälle tai äidille, siinä luki.
Iida meni olohuoneeseen herättämään toista pikkusiskoaan Elliä. Hän oli tullut kylään. Oli vuoden toiseksi viimeinen aamu. Seuraavana päivänä piti juhlia tulevaa vuotta 2023. Mennä katsomaan kaupungille raketteja.
Linjan toisessa päässä isä pyysi istumaan alas ja laittamaan puhelun kaiuttimelle.
Jouluna mummolassa Siirin jalat näyttivät oudoilta. Niissä oli paljon mustelmia. Hän ei tiennyt, mistä ne olivat tulleet.
Seuraavalla viikolla mustelmia ilmestyi sormiin ja vatsaan. Hän pääsi työterveyden kautta verikokeisiin 29. joulukuuta.
Tulokset tulisivat ehkä uuden vuoden jälkeen, Siirille kerrottiin.
Siiri Tuuva hakeutui työterveyteen, kun outoja mustelmia alkoi ilmaantua sormiin ja vatsaan.
Kotona hän nukahti. Outo väsymys oli painanut kehoa koko syksyn. Päiväunien aikana puhelin soi kolme kertaa. Kolme tuntematonta numeroa.
Hän ei pystynyt soittamaan takaisin numeroihin, mutta neljäs puhelu tuli pian. Se tuli Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
Siirin pitäisi tulla käymään heti seuraavana aamuna. Muuta ei kerrottu.
Kun Siiri keväällä 2022 sai valkolakin, Iida ja Elli halasivat siskoaan lujasti. Heillä on aina ollut läheiset välit. Ikäeroa on vain muutamia vuosia.
Vaikka Iida muutti opiskelujen perässä Jyväskylään, yhteydenpito säilyi tiiviinä. Seuraavaksi ylioppilaaksi valmistuisi 18-vuotias Elli.
Lukion jälkeen Siiri halusi pitää välivuoden. Hän ei vielä tiennyt, mikä olisi sopivin opiskeluala. Syksyllä hän muutti yhteen poikaystävänsä kanssa. Se oli pitkäaikainen unelma.
He ehtivät asua yhdessä tavallista arkea kaksi kuukautta.
Siiri Tuuva valmistui ylioppilaaksi keväällä 2022. Vielä silloin hän haaveili välivuodesta ja jatko-opinnoista. Nyt Siirin suurin haave on parantua leukemiasta.
Isän puhelua edeltävänä iltana Iida googlasi Siirin oireita. Leukemia nousi esiin useita kertoja, mutta jotenkin hän sai pidettyä mielensä aisoissa.
Ehkä se ei kuitenkaan ollut niin.
Ehkä se ei ollut mitään vakavaa.
Ehkä kyse oli jostain muusta.
Isän sanat linjan toisessa päässä romuttivat toiveet.
– Siiri on vakavasti sairastunut. Hänellä on verisyöpä.
Hoidot alkoivat heti. Joka viikonloppu ja usein viikollakin Iida matkusti Jyväskylästä Tampereelle katsomaan Siiriä.
Tammikuun lopussa Siiri pääsi hetkeksi kotiin. Sen piti olla levähdystauko ennen uusien hoitojen alkamista.
Iida pystyi opiskelemaan etänä, joten hän jäi Nokialle lapsuudenkotiin Siirin seuraksi. Yhtenä aamuna Siiri valitti kipua pohkeessa. Hän meni yläkertaan lepäämään.
Hetken päästä Iidan puhelimeen kilahti viesti.
– En pääse täältä alas.
Päivystyksessä Siirin pohkeessa todettiin laskimotukos. Muutama päivä sen jälkeen Siirille nousi korkea kuume.
Siirin siskot Elli ja Iida ovat viettäneet paljon aikaa sairaalassa. Sisarusten välit ovat aina olleet läheiset.
Siiri on viettänyt kohta kaksi kuukautta sairaalassa. Hän on päässyt käymään lyhyesti kotona, mutta silloinkin hän joutui kuumeen takia nopeasti takaisin sairaalaan.
Toinen hoitojakso alkoi helmikuun alussa. Se on ollut ensimmäistä rankempi. Siiri on ollut henkisesti väsyneempi, Iida kertoo.
Huonoja uutisia on vyörynyt yksi toisensa jälkeen.
Siirin sairastama leukemia on luokiteltu vaikeimman riskitason leukemiaksi. Parantuakseen hän tarvitsee kantasolusiirteen.
– Totta kai minä tai Elli sovimme luovuttajiksi, Iida ajatteli, kun hän kuuli huonot uutiset.
Testitulokset olivat märkä rätti vasten kasvoja. Sisaruksilla on erilaiset kudostyypit. Iida tai Elli eivät voi pelastaa Siiriä.
Tieto pudotti perheen syvään kuoppaan. Siirille ei löytynyt sopivaa luovuttajaa kantasolurekisteristäkään. Kansainvälisessä rekisterissä on yli 40 miljoonaa jäsentä.
Silti yksikään niistä ei sopinut Siirille.
Tällä hetkellä tutkitaan, voisiko Siirin isä tai äiti toimia luovuttajana.
– Mitä nuorempi luovuttaja, sitä paremmat siirtotulokset, SPR:n Veripalvelun ylläpitämän kantasolurekisterin erikoislääkäri Tiina Linjama kertoo.
Kun käytetään kudostyypiltään eroavaa sukulaisluovuttajaa, ikää ei kuitenkaan pidetä samanlaisena ongelmana kuin rekisteriluovuttajien kohdalla, Linjama lisää.
Hoidot väsyttävät Siiriä. Silti välillä, kun Iida soittelee Siirin kanssa videopuhelua, he unohtavat sairauden hetkeksi.
Väkiluvultaan pienessä Suomessa on kudostyyppejä, jotka ovat muualla Euroopassa harvinaisia. Siksi suomalaiset potilaat ovat koko kantasolurekisterin olemassaolon ajan saaneet huomattavan paljon kotimaisia siirteitä.
– Esimerkiksi tanskalaisille löytyy hirveän hyvin luovuttajia muualtakin Euroopasta, suomalaisilla tilanne on toinen, Linjama kertoo.
Suomen kantasolurekisterissä on tällä hetkellä vain noin 60 000 ihmistä. Viime vuoden aikana rekisteristä haettiin luovuttajaa noin 200 kertaa.
Joka viidennelle potilaalle Suomessa ei löytynyt luovuttajaa kansainvälisestä tai kotimaisesta rekisteristä.
– Noin 5-10 prosentille potilaista löytyy luovuttaja ainoastaan Suomesta.
Kantasolurekisteriin voi liittyä netissä SPR:n Veripalvelun sivuilla. Ensin täytetään lyhyt kysely terveydentilasta. Jos sen perusteella voisi sopia luovuttajaksi, liittymisnäyte otetaan itse pumpulipuikolla suusta kotiin lähetettävän näytepaketin avulla.
Linjama kertoo, että hyvin harva rekisteriin liittyneistä kutsutaan luovuttajaksi. Parhaita luovuttajia ovat alle 35-vuotiaat. Siksi rekisteriin tarvitaan jatkuvasti uusia jäseniä.
Iida Tuuva yllättyi siitä, miten helppoa kantasolurekisteriin liittyminen on. Hän sai kotiinsa näytepakkauksen, jonka avulla näyte otettiin suusta.
”Esimerkiksi tanskalaisille löytyy hirveän hyvin luovuttajia muualtakin Euroopasta, suomalaisilla tilanne on toinen.
Iida Tuuva ei ennen Siirin sairastumista ollut käynyt koskaan luovuttamassa verta. Nyt hän sanoo, että olisi halunnut jo aiemmin ymmärtää, miten suuri merkitys sillä voi olla. Se voi pelastaa jonkun hengen.
Jos Siirille ei löydy kudostyypiltään sopivaa kantasoluluovuttajaa, nykyään on mahdollista käyttää myös kudostyypiltään eroavaa luovuttajaa. Tällöin siirtoon liittyvät riskit ovat kuitenkin suurempia.
Haastattelun jälkeen Iida lähettää viestin. Hän kertoo, että Siirin syöpä on muuntunut siten, etteivät sytostaatit enää toimi. Luuydin on täynnä syöpäsoluja ja kantasolusiirto tehdään kiireellisemmin kuin ensin ajateltiin.
Mitä jos Siirin keho alkaa hylkiä siirrettä? Mitä jos Siiri kuolee?
Iida on puhunut Siirin kanssa kuolemasta. Se on pelottava aihe. Aihe, jota moni 19-vuotias ei joudu ajattelemaan päivittäin.
Millainen sisko Siiri on?
– Ihan sairaan kiltti, Iida sanoo.
Sitten tulevat kyyneleet.
– Siiri ajattelee aina muita ensin. Miksi maailman kilteimmälle ihmiselle tapahtuu tällaista?
Kun läheinen sairastuu vakavasti, kaikki ylimääräinen kohina elämästä katoaa.
Iida on käynyt koulussa ja töissä, mutta muuten hän on keskittynyt yhdessäoloon perheen kanssa.
He ovat aiemminkin olleet paljon yhdessä. Nyt yhteydenpito on tiivistynyt entisestään.
Sairauden edessä on avuton olo. Kun Iida sai tietää, ettei hän voi toimia kantasolujen luovuttajana, hän meni luovuttamaan verta.
Siiri ja sadat muut potilaat tarvitsevat myös sitä. Vain 3,5 prosenttia suomalaisista luovuttaa verta.
”Siiri ajattelee aina muita ensin. Miksi maailman kilteimmälle ihmiselle tapahtuu tällaista?
Ellin, Siirin ja Iidan sisarussuhde on tiivis. Viime keväänä Siiri pääsi ylioppilaaksi. Nyt sisarukset ovat usein Siirin tukena sairaalassa.
Iida on myös kirjoittanut Siirin sairaudesta sosiaalisessa mediassa, jotta tieto lisääntyisi.
Huonoista uutisista huolimatta hän haluaa yhä kannatella toivoa. Se auttaa eteenpäin, kun epävarmuus ja pelko painavat mieltä.
Hän haluaa uskoa, että vielä tapahtuu hyviäkin asioita. Kuka tahansa tuntematon ihminen voi tehdä hyviä tekoja ja jopa pelastaa toisen ihmisen hengen.
– Luovuttamalla verta ja liittymällä kantasolurekisteriin se on mahdollista.