”Sivutolkulla sinne päin olevia diagnooseja ja kuolinsyyketjuja, joiden logiikka haastaa koko lääketieteen.”
Näin LT, dosentti, oikeuslääkäri Lasse Pakanen luonnehtii eteensä tulleita kuolinsyytodistuksia. Hän kirjoittaa todistusten erikoisuuksista Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim -julkaisussa.
– Toisinaan tuntuu, että erikoistumiskoulutukseeni olisi ollut hyvä sisällyttää ainakin kryptologian, hermeneutiikan ja varalta ehkä myös astrologian opintokokonaisuudet. Allekirjoituksellani vakuutan – joskus omantuntoni rajoja koetellen – että kuolemansyyt on kuin onkin selvitetty ja kuolintodistus asianmukaisesti laadittu.
Oikeuslääkärit tarkastavat Pakasen mukaan vuosittain kaikki noin 55 000 kuolintodistusta. Pakaselle niitä päätyy parisen tuhatta vuodessa.
Kuolintodistuksen tärkeimmän osan muodostavat kuolemansyydiagnoosien ohella tapahtumatiedot, joissa ihmisen elämä ja kuolema tiivistetään.
Kielikukkasia sattuu joukkoon.
– Aina toisinaan sattuu eteeni tekstituotoksia, jotka saavat paatuneenkin byrokraatin yskähtämään hillitysti nyrkkiinsä, hän kirjoittaa.
– Esimerkiksi potilasasiakirjoista suoraan poimittu lausahdus "ikäisekseen virkeä rouva" luo jo vähän oudon mielikuvan, kun puhutaan kuitenkin kuolleesta. Entäpä sinänsä looginen toteamus: "Alzheimerin tautia sairastava mies, jolla käytösoireita historiassa, mutta ei enää".
Pakanen kertoo Ilta-Sanomille, että ajatus kolumnista syntyi omaa työtä havainnoidessa.
– Välillä lipsahdukset huvittavat itseäkin, hän sanoo.
Toisinaan Pakanen joutuu palauttamaan kuolinsyytodistuksen sen laatijalle. Palauttaminen johtuu yleensä siitä, että kuolinsyy on jollain tavalla epälooginen.
Joskus palauttamisen syy piilee epäselvässä kieliasussa.
– Perusperiaate on se, että todistusta lukevat muut kuin lääkärit, esimerkiksi vainajan omaiset. Heidän pitäisi pystyä ymmärtämään asiat, Pakanen sanoo.
Suurimmasta osasta todistuksia Pakanen kuitenkin löytää selkeät kuolemansyyt sekä perustelutkin.
Kuolinsyytodistusten kummallisuuksia
Kuolleesta henkilöstä käytetty termi vainaja on käyttökelpoinen ja neutraali ilmaus. Sen kanssa on kuitenkin oltava huolellinen, jos haluaa välttää oudot zombiassosiaatiot. Liian usein saan nimittäin lukea, kuinka vainaja teki lumitöitä tai kävi autolla kaupassa. Mikäli kuolintodistuksia on uskominen, tehdään vainajille huolestuttavan usein myös toimenpiteitä, vieläpä vitaali-indikaatiolla, mikä lienee jo jonkin sortin okkultismia. Olipa eräs lääkäri jopa keskustellut vainajan kanssa ja yhteisymmärryksessä päädyttiin lääketieteelliseen ruumiinavaukseen. Avoimeksi jäi, minkälainen meedio oli hätyytetty virka-apuun.
Jos suomi on haastavaa, ei kreikasta ja latinasta lainattujen ilmausten viljely tee kielestä helpompaa. Yhden kirjaimen pistemutaatio voi muuttaa merkityksen tyystin eriksi. Näin kävi naisparalle, joka hakeutui aorttaläpän ahtauman vuoksi hoitoon, mutta valvoplastian sijaan hänelle oli tekstin mukaan tehty vulvoplastia. Samansuuntaisissakin termeissä voi mennä metsään, jos ei tunne ratkaisevaa eroa. Eräässä tapauksessa oli keuhkosyövän vuoksi tehty lobektomian sijaan lobotomia.
Hyvin usein kuolema etäännytetään poistumista merkitsevään kiertoilmaisuun exitus. Tässäkin eufemismissa pieni kirjoitusvirhe muuttaa merkityksen jokseenkin päinvastaiseksi, jolloin lääkäri voi kuoleman sijasta todeta kiihottumisen, excitus. Eräs kollega oli sen sijaan todennut exoduksen.
Lähde: Lasse Pakasen kolumni Duodecim-lehdessä
