Riitta Koivula antaa tärkeän neuvon alkoholistien läheisille – käänne tapahtui, kun mies palasi työmatkalta: ”Tunsin nahoissani, että tämä on se hetki” - Terveys - Ilta-Sanomat

Riitta Koivula antaa tärkeän neuvon alkoholistien läheisille – käänne tapahtui, kun mies palasi työmatkalta: ”Tunsin nahoissani, että tämä on se hetki”

Kun päihderiippuvuudesta kärsivän läheinen hakee itselleen apua, riippuvainenkin voi herätä tilanteeseen.

7.2. 11:00

Tietty maaliskuinen sunnuntai-ilta on jäänyt Riitta Koivulan, 50, mieleen ikuisiksi ajoiksi. Hän oli ajamassa kotiin päihdehoitolaitoksesta, jonne hän oli jättänyt puolisonsa Mikan. Keväässä oli valoa.

– Hetki oli niin kirkas. Istuin autossa ja itkin. Tajusin, että minun pitäisi olla onnellinen, mutta itkinkin pelosta. Se oli läheisen pohjakosketus, Riitta sanoo.

Hetkeä myöhemmin tulivat pelot ja huolet.

– Tajusin pelkääväni, että Mika jättää minut kun hän on raitistunut.

Toisen ison oivalluksen Riitta sai perheviikonloppuna, joka kuului Mikan hoitoon.

– Minulta kysyttiin, että tarvitsenko minä apua, ja vastasin kyllä. Ymmärsin, että meidän molempien pitää alkaa toipua.

Riitasta oli tullut läheisriippuvainen. Hän vahti, kontrolloi, kyttäsi ja yritti hallita elämää ja Mikaa. Taustalla oli lapsuudesta asti kummunnut tarve kokea hyväksyntää ja turvattomuutta.

Kun juominen lähti käsistä

Alkoholilla oli roolinsa Mikan elämässä jo silloin kun Riitta ja Mika tapasivat parikymppisinä.

– Huomauttelin jo ihan suhteemme alkutaipaleella, että miksi sinun pitää juoda joka viikonloppu, Riitta kertoo.

Kun Mika ryhtyi koneautomaatioyrittäjäksi, juominen riistäytyi käsistä. Työ toi sekä vastuuta että vapauden.

– Työtä oli paljon. Stressiä helpottaakseen ja saadakseen nukuttua Mika alkoi juoda viikolla iltaisin muiden mentyä nukkumaan. Työt hoituvat kuitenkin aina ja hyvin. Arki vaikutti normaalilta, eikä juominen ollut päivittäistä, mutta lisääntyi koko ajan.

 Arki vaikutti normaalilta, eikä juominen ollut päivittäistä, mutta lisääntyi koko ajan.

Samalla etäisyys alkoi kasvaa Riitan ja Mikan välille. Tuli erimielisyyksiä ja riitoja, seksielämäkin alkoi kärsiä.

He yrittivät paikata suhdettaan pariterapiassa, mutta turhaan. Oleellinen elementti puuttui: sen tajuaminen ja myöntäminen, että Mika on alkoholisti, ja että alkoholi oli myös parisuhdepulmien takana.

– Haimme apua väärästä suunnasta. Mikään ei johtanut siihen ajatukseen, että alkoholi oli meidän välissämme, että sitä olisi kannattanut tutkia.

Riitta Koivula on yrittäjä, YET perhepsykoterapeutti ja sairaanhoitaja. Hän on perustanut yhdessä miehensä Mikan kanssa avohoitoklinikan, joka keskittyy riippuvuussairauksiin ja sairastuneiden läheisten hoitoon.

Apua oli hankittava

Käänne tapahtui kun Mika palasi rähjääntyneenä eräältä työmatkaltaan. Hän oli juonut itselleen niin pahan olon ja pelon, että ei enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin avun hankkimisen.

– Kun kysyin, mitä oli tapahtunut, tuntui, kuin Mika olisi puhunut itselleen. Mutta hän sanoi rehellisesti ääneen, että jotain pitää tehdä. Se oli aivan erilainen keskustelu kuin aiemmat käymämme. Tunsin nahoissani, että tämä on se hetki.

Vasta hoidossa Mika ja Riitta ymmärsivät, että Mika oli sairastunut alkoholismiin.

– Se oli valtava helpotus. Olin ihan innoissani, että tälle voidaan tehdä jotain. Mika voi toipua, Riitta sanoo.

 Olin ihan innoissani, että tälle voidaan tehdä jotain.

Toisaalta Riitta oli vihainen ja olin kiukkuinen siitä, että esimerkiksi pariterapiassa ei oltu osattu tunnistaa Mikan alkoholismia. Esillä oli lähinnä ollut alkoholin kohtuukäyttö. Se ei Riitan mukaan kuitenkaan olisi toiminut.

– Jos riippuvuuden raja on ylitetty, juominen on lopetettava.

Mikan raitistumisen alkaessa vuonna 2009 Riitta ja Mika olivat olleet yhdessä 18 vuotta. Lapsia heillä oli neljä.

– Vuonna 2002 meille meinasi tulla ero, mittani oli niin täynnä. Mutta alkoholismissa on erilaisia vaiheita. Kukaan ei juo 24/7, vaan tulee hetkiä kun pysähdytään ja himmataan.

Mikan työmatkoilla Riitta sai hetken aikaa vetää henkeä.

Viime kesänä Riitta ja Mika juhlivat 25-vuotishääpäiväänsä.

Kaikkien asia

Ystävänpäivänä 2021 tulee kuluneeksi 12 vuotta Mikan raitistumisesta. Hoitoa on saanut koko perhe, sillä alkoholismi on Riitan sanoin koko perheen sairaus.

– Olimme olleet 18 vuotta naimisissa, mutta sanoimme toisillemme hoidossa käsipäivää. Emme tunteet toisiamme ollenkaan.

 Olen saanut paljon sisäistä rauhaa. Pelko on vähentynyt enkä jännitä.

Mikan ja Riitan piti opetella puhumaan ja kohtamaan toisensa uudelleen.

Riitta kohtasi myös itsensä. Asiat, joiden kanssa hän oli painiskellut lapsuudesta saakka.

– Olen saanut paljon sisäistä rauhaa. Pelko on vähentynyt enkä jännitä. Voin olla sellainen kuin olen, ja saan tehdä myös virheitä. Ennen niitä oli vaikea hyväksyä.

Aiemmin Riitta oli pyrkinyt hakemaan hyväksyntää olemalla kiltti ja ahkera. Hän teki tunnollisesti työtä sairaanhoitajana, ja tunsi syyllisyyttä pienistäkin asioista, kuten muutaman minuutin myöhästymisistä.

– Vasta viimeisen 12 vuoden aikana olen oppinut ottamaan vastaan rakkautta ja kiitosta, Riitta sanoo.

Läheisen kannattaa hakea apua

Mistä tiedän, onko kumppanini alkoholisti? Tätä Riitalta kysytään usein. Omat kokemukset sekä tarve jakaa apua ja tietoa saivat Mikan ja Riitan perustamaan avohoitoon ja perheiden hoitamiseen keskittyvän päihdeklinikan.

Tärkein asia, jonka Riitta haluaa sanoa päihderiippuvaisten läheisille on tämä: älä jää odottamaan, että toinen tekee jotain, vaan hae itsellesi ensin apua. Toiseen keskittyminen on yksi sudenkuoppa – kumppania ei kuitenkaan voi pakottaa.

 Tiedät sen siitä, että voit huonosti. Kyttäät ja tarkkailet ja riitelette.

– Kun läheinen keskittyy auttamaan itseään, muutos alkaa näkyä muuallakin.

Avun piirissä saa tietoa ja vastauksia myös siihen, onko kumppanilla hoitoa vaativa alkoholiongelma.

– Tiedät sen siitä, että voit huonosti. Kyttäät ja tarkkailet ja riitelette. Pitää uskoa, että jos tuntuu pahalta niin silloin tuntuu pahalta.

 Kun suhtautuminen itseen muuttuu, rupeaa myös puhumaan itselleen lempeämmin ja vetämään rajoja. Rajaaminen puuttuu monilta.

Päihderiippuvainen kieltää usein riippuvuutensa. Läheinen taas voi ajautua tilanteeseen, jossa hän ei enää tiedä, mitä uskoa.

Tieto, terapia ja vertaistuki voivat olla avaimia siihen, että kumppanikin hakeutuu hoitoon.

– Kun suhtautuminen itseen muuttuu, rupeaa myös puhumaan itselleen lempeämmin ja vetämään rajoja. Rajaaminen puuttuu monilta.

Rajanveto voi tarkoittaa vaikka sitä, että ei enää anna kumppanille rahaa juomiseen.

– Tai että hänelle sanoo, että päivällispöytään sopii tulla vain selvänä, mutta ei huuda ja hauku, rankaise.

Tunneperäisen reagoinnin sijaan keskittyykin toimintaan. Silloin päihderiippuvainenkin voi herätä tilanteeseen, ja vyyhti lähtee purkautumaan.

– Jos elämä on ollut etenemistä kriisistä kriisiin, sitä on toipuminenkin, mutta positiivinen kriisi, kun siihen saa välineitä, sitoutuu ja hoitaa oman tonttinsa.

 Kun läheinen keskittyy auttamaan itseään, muutos alkaa näkyä muuallakin.

Jokaisella on tässä oma polkunsa.

– Olen suunnattoman kiitollinen, että olemme saaneet tietoa, ja että olemme saaneet toipua perheenä.

Puhuminen tärkeää

Riitalle hänen toipumisprosessissaan haastavinta on ollut omien vääristyneiden toimintamallien tunnistaminen, niiden myöntäminen ja muuttaminen.

– Uusista jutuista tärkeimpiä olivat puhumisen opettelu, tunteiden tunnistaminen ja niistä kertominen sekä itsensä kuuntelu.

Kuten myös pysähtyminen, ajan antaminen, vertaistuki, kärsivällisyys ja keskustelut Mikan kanssa.

– Puhuminen on ollut ja on meillä nyt tärkein väline vaikeissa kohdissa. Se on pitänyt opetella ihan alusta lähtien. Ja kun toinen puhuu, toinen kuuntelee ja haluaa kuulla ja ymmärtää toista.

Tunne-elämän ja ajatusten raitistumista on tarvittu molemmilla.

 Uusista jutuista tärkeimpiä olivat puhumisen opettelu, tunteiden tunnistaminen ja niistä kertominen sekä itsensä kuuntelu.

– Hyvin nopeasti se tuli todettua, että vuosi on hyvä alku ja pohja toipumiselle, mutta jatkumosta on pidettävä huoli. Ja siihen me ollaan yhteisesti sitouduttu. Avoin ja rehellinen puhe sekä luottamus toisiimme on kivijalkana.

Se on muurattu vuosien mittaan työllä.

– Arvokkain lahja omassa toipumisessani on se, että olen saanut yhteyden omaan sisäiseen maailmaani. Jos loittonen siitä ja alan voida huonosti, tiedän, miten voin hoitaa itseäni, Riitta sanoo.

Tukea ja vertaistarinoita

Riitta kertoo kokemuksistaan yhdessä Mikan kanssa uudella Neuvoa-antavat.fi -sivustolla. Sivustosta vastaavat A-klinikka Oy, Mehiläinen ja Elo.

Sivustolla on yli 40 maksutonta videota. Videot sisältävät tietoa, vertaistarinoita ja neuvoja kaikille, jotka pohtivat, onko juominen turhan isossa roolissa omassa, läheisen tai työtoverin elämässä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?