Kolumni: Liikunta-ammattilaiset käskevät kuuntelemaan kehoa, vaikka oikeasti tarvitsisimme kipakan potkun nostamaan meidät sohvilta - Terveys - Ilta-Sanomat

Kolumni: Liikunta-ammattilaiset käskevät kuuntelemaan kehoa, vaikka oikeasti tarvitsisimme kipakan potkun nostamaan meidät sohvilta

Lempeyspuhe liikunnassa on sanahelinää tässä ajassa, kun suomalaisten kertyvää kuntovelkaa tarvitsisi alkaa purkaa heti, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimituspäällikkö Sanna Mattila.

21.1. 8:00

Kehoa kuunnellen.

Ole armollinen itsellesi.

Fraasit toistuivat liikunta-ammattilaisten suissa liki kaikissa alkuvuoden kunnonkohotusjutuissa, kun moni päätti aloittaa jälleen uuden elämän ja media pyrki heitä tavoitteessa palvelemaan. Itsensä äärellä hiljentymistä toitottavat nyt personal trainerit kuin aiemmin kovan treenin puolesta puhuneet julkkiksetkin.

Esimerkiksi hyvinvoinnin asiantuntija Jutta Larm oli vielä muutama vuosi sitten määrätietoisen treenin sanansaattaja ja patisteli sohvaperunoita sillä, kuinka meillä kaikilla on vuorokaudessa samat 24 tuntia, joista tiristää aikaa treenaamiseen. Nyt hänkin on kääntynyt armollisuuden airueeksi.

Lempeyspuhe on paikallaan Larmin tapaan niille, joiden tyyli elämässä ja liikunnassa on ollut kaikki tai ei mitään. Entäpä se suuri massa, joka on koronaeristyksissä kuunnellut kehoaan neljän seinän sisällä pian vuoden päivät? Onko tämä muotiviesti juuri nyt oikea juuri heille?

Lapsi pyrkii luonnostaan pienestä pitäen eteenpäin. Tarve liikkumiseen ja ruumiin rasittamiseen on syntymälahjamme, mutta ikävuosien, kuormittavan arjen ja muiden elämän haasteiden myötä monella tuo luonnollinen sisäinen ääni voi vaientua pieneksi pihinäksi. Usein työpäivän jälkeen keho kertoo, että se kaipaisi aivan päinvastaista kuin fyysistä rasitusta. Silloin ensimmäinen mieleen tuleva PPP-sääntö ei suinkaan ole pitää pystyä puhumaan, ennemminkin popparia poskeen pötköllään.

Vaikka liikunta-auktoriteetit tässä ajassa korostavat kehon viestien kuuntelua, ei laiskotteluun kannustavalle sisäiselle äänelle ole varaa antaa tuumaakaan periksi. On syytä olla erittäin huolissaan kuntovelasta, joka on kasvamassa jo korkoa korolle kaikissa ikäryhmissä. THL:n tutkimuksessa viime huhtikuussa 40 prosenttia suomalaisista ilmoitti, että liikunta oli vähentynyt. Tämänhetkistä lukemaa ei uskalla edes ajatella.

Lasten ohjatut liikuntamahdollisuudet ovat osassa maata olleet katkolla kuukausia. Etätyöläiset tuskailevat askelien ja arkiliikunnan puutetta, ergonomiavaivoja ja suljettuja uimahalleja. Ikäihmiset ovat juuttuneet koteihinsa.

Talven virkeä ulkoiluvälinemyynti kertoo positiivista kieltä siitä, että yhä useampi on löytänyt ulkoliikunnan ilot. Mutta eivät kaikki tietysti pysty tai edes halua hiihtää tai lenkkeillä. Luontoretkiuupumustakin on jo ilmassa.

Millainen kunnon rapistuminen onkaan tapahtunut niillä, joita saa liikkeelle vain ryhmäjumppa tai joukkuepeli? Niillä, joilla vaikkapa nivelten kunto estää muun kuin vesiliikunnan? Entä se porukka, joka yksinkertaisesti käyttää koronaeristystä ja -suosituksia verukkeena sille, että nyt on lupa kuunnella kehoa sohvalla joka päivä?

Viestin alan ammattilaisilta ei soisi tässä tilanteessa olevan löysäilyyn kannustava vaan päin vastoin kevyesti patisteleva. Sitä me nimittäin tarvitsisimme, ettemme maksaisi koronavuoden hintaa erittäin raskaasti tulevina vuosina.

Voimassa oleva liikuntasuositus on sentään sekin kovin armollinen. Reipasta liikuntaa 2,5 tuntia viikossa, vaikka muutaman minuutin pätkissä. Se tekee 21 minuuttia päivässä. Ei kuulosta mahdottomalta hoitaa välttämätön pois alta vaikkapa reippaalla kävelyllä tai olohuonejumpalla, kaiken kehon kuuntelun lomassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?