Crohnin tauti katkaisi Mikon haaveet urheilu-urasta – sitten hän päätti, ettei anna sairauden määritellä itseään

Mitä auttaa, jos olen vihainen sairaudestani tai mietin, mitä olen menettänyt? Mieluummin mietin, mitä kaikkea voin vielä tehdä, sanoo Crohnin tautia sairastava Mikko Lilja.

Tulehduksellinen suolistosairaus alkaa usein nuorena, ja niin kävi myös Mikko Liljalle. Hän sai diagnoosin vuonna 2001 ollessaan 16-vuotias.

Voiko sairaudesta olla kiitollinen?

Mikko Lilja todistaa, että voi. Hänellä todettiin lukioikäisenä Crohnin tauti, eli krooninen, tulehduksellinen suolistosairaus.

Se vei hänet nopeasti leikkauspöydälle ja romutti haaveet ammattimaisesta lentopalloilijan urasta. Silti Mikko suhtautuu sairauteen eräänlaisena lahjana.

– Ilman sitä minusta ei olisi tullut sitä, mikä nyt olen. Olen kaivanut sairaudesta itselleni voimavaran, se on tehnyt minusta entistä vahvemman.

Vakava suolistosairaus on Mikon mukaan myös ajanut häntä auttamaan muita ihmisiä.

Sairaus eteni nopeasti ja vei isoon leikkaukseen

Crohnin tautia esiintyy 150 200 tapausta 100 000:aa suomalaista kohti Crohn ja Colitis ry:n mukaan.

Vakava suolistosairaus alkaa usein nuorena, ja niin kävi myös Mikko Liljalle. Hän sai diagnoosin vuonna 2001 ollessaan 16-vuotias.

Sairaus eteni nopeasti, ja vuodenvaihteessa 2004 Mikon ohutsuoli puhkesi ja hän joutui vaaralliseen leikkaukseen.

– Minulle tehtiin iso avohaava navan yläpuolelta nivusiin saakka. Suolisto jouduttiin avaamaan kunnolla, ja muistan heränneeni kesken leikkauksen, mistä minulle jäi melkoiset leikkaustraumat.

Suolta poistettiin 40 senttimetriä, ja Mikko toipui hyvin. Hän kiittelee Seinäjoen keskussairaalan henkilöstöä hyvästä huolenpidosta ja avusta, jota sai pelottavassa tilanteessa.

– Siellä oli muutama erityisen ihana hoitaja sekä lääkäri Airi Jussila, joka kannusti minua näkemään tilanteeni valoisat puolet. Hänelle olen todella kiitollinen.

”En anna sairauteni määritellä, kuka olen”

Samana kesänä oli Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen pääsykokeet, jonne Mikolla oli kova palo. Nyt hän kuitenkin makasi toipilaana vatsalihakset auki revittyinä leikkauksen jäljiltä.

– Silloin päätin, että nyt näytän. Treenaan niin paljon, että saan sen opiskelupaikan enkä anna sairauteni määritellä, kuka olen.

Ja Mikko pääsi opiskelemaan. Vähitellen tavoite kääntyi urheilu-urasta kohti muiden auttamista. Hän kertoo vanhempiensa olleen muiden auttajia ja antaneen hyvän mallin.

– Ymmärsin myös, että kotoa opitut hyvät elämäntavat auttoivat minua selviytymään leikkauksesta. Koin, että olen saanut uuden mahdollisuuden ja haluan käyttää sen hyvin.

Varautumalla pärjää vaikka missä tilanteessa

Nykyisin Mikon sairaus on lepovaiheessa, mutta hänen on silti huolehdittava säännöllisestä elämänrytmistä ja syötävä hyvin. Musiikkiharrastus ja työ Hintsa Performancen valmentajana pitävät arjen kiireisenä, mutta sen kanssa Mikko pärjää.

– Katson silti aina ensin uuteen paikkaan tullessani, missä on vessa. Mutta lopulta kyse on säännöllisyydestä ja varautumisesta.

Melko pian leikkauksen jälkeen Mikko pyöräili Euroopan halki. Kokemus antoi luottamusta siihen, että varautumalla pärjää vaikka missä tilanteessa.

– Mitä auttaa, jos olen vihainen sairaudestani tai mietin, mitä olen menettänyt? Mieluummin mietin, mistä kaikesta olen jo selvinnyt ja mitä kaikkea voin vielä tehdä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?