Ihminen ei voi valita itsetuntoaan, painottaa psykologi – missä menee terveen itsekriittisyyden raja? - Terveys - Ilta-Sanomat

Ihminen ei voi valita itsetuntoaan, painottaa psykologi – missä menee terveen itsekriittisyyden raja?

Huono itsetunto voi näkyä myös toisen yläpuolelle asettumisena tai itseihanteisuutena.

Liiallinen itsekriittisyys ajaa ihmisen ahtaalle.

19.4.2020 15:00

Miten suoriuduin työtehtävästäni? Miltä näytän tänään? Olenko tarpeeksi hyvä ystävä, kumppani tai vanhempi? Entä kuinka voisin vielä kehittää itseäni?

Itsensä tutkailu ja arvioiminen kuuluvat ihmiselämään oleellisella tavalla. Jatkuva tekojensa ja sanojensa pohtiminen voi kuitenkin mennä yli, jolloin taustalla useimmiten on heikko itsetunto.

Kysyimme Terveystalon vastaavalta psykologi-psykoterapeutti Lotta Heiskaselta, missä menee raja terveen ja epänormaalin, jopa myrkyllisen itsekriittisyyden välillä.

Mitä on hyvä tai huono itsetunto?

Sanalla sanoen itsetunto tarkoittaa ihmisen suhtautumista itseensä, toteaa Heiskanen.

– Hyvä itsetunto on puolestaan sitä, että ihminen suhtautuu itseensä riittävän hyvänä ja kokee itsensä huolenpidon sekä rakkauden arvoisena. Tähän kuuluu myös se, että ihminen voi tarvittaessa tarkastella kriittisesti omia toimintatapojaan ja elää omien puutteidensa ja epätäydellisyytensä kanssa, psykologi painottaa.

Toisaalta on tärkeää muistaa, että itsetunto voi olla erilainen eri tilanteissa ja asioissa.

– Joku voi arvostaa itseään ihmissuhteissa, mutta kokee paljon epävarmuutta pärjäämisestään töissä – tai toisin päin.

Jos ihmisellä on ongelmia itsetuntonsa kanssa, ne voivat näkyä siten, että hän kokee arvottomuutta, vihaa itseään tai kohtelee itseään ylen määrin ankarasti, eikä usko kykyihinsä.

– Samalla se voi näkyä myös toisen yläpuolelle asettumisena tai itseihanteisuutena, Heiskanen muistuttaa.

”Tarvitsemme aina toisen silmiä nähdäksemme itsemme”

Psykologi painottaa, että itsetunto ja -luottamus tai niiden puute heijastelee vahvasti sitä, mitä ympärillämme on – tai ei ole.

– Me ihmiset tarvitsemme toisen silmiä nähdäksemme itsemme. Heikon itsetunnon taustalla voi olla kokemuksia kaltoinkohtelusta ja turvallisten ihmissuhteiden puuttumisesta, kiusaamisesta tai syrjinnästä. Taustalla saattaa olla hyvin varhaisiakin kokemuksia.

Tällainen tilanne synnyttää kriittisyyttä, joka voi olla lamauttavaa, jopa julmuutta itseä kohtaan.

– Toki kriittisyys parhaimmillaan auttaa ihmistä kehittymään, mutta liiallinen kriittisyys taasen näkyy toisinaan niin, että ihminen ei saa mitään asioita tehdyksi. Hän ei uskalla tehdä aloitteita, koska teilaa itsensä jo lähtöruutuun, Heiskanen toteaa.

– Olisi hyvä, että ystävällistä ja kannustavaa suhtautumista itseen ja itsekriittisyyttä olisi keskenään sopivassa suhteessa. Molemmat ovat sinänsä tärkeitä, hän pohtii.

Mitä tehdä?

Koska itsetunto siis rakentuu pitkälti vuorovaikutussuhteissa toisiin ihmisiin, ihminen ei pysty valitsemaan itsetuntoaan.

– Itse kannattaa yrittää havainnoida ja tietoisesti arvioida sitä tapaa, miten suhtautuu itseensä. Mitä enemmän pystyy pitämään mielensä sisältöjä tietoisen ajattelunsa kohteena, sitä joustavampaa oma toiminta voi olla.

– Ajattelen, että käsitys itsestä arvottomana ja huonona on aina jostakin opittu kokemus. Se ei ole totuus ihmisestä. Omaan historiaan tutustuminen auttaa saamaan perspektiiviä, Heiskanen sanoo.

Tarvittaessa myös terapia voi olla tärkeä tuki tässä.

– Itseensä voi tietoisesti yrittää suhtautua, kuten huolehtiva, ystävällinen, reilu ja luotettava toinen ihminen suhtautuisi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?