Maaretin kohdunkaulan syöpä löytyi täysin yllättäen: ”En tiennyt, että väsymys voi olla ainoa merkki”

Julkaistu:

Syöpä
”Pois on se kiireinen ja stressaantunut nainen, joka luuli olevansa koko maailmasta vastuussa”, Maaret sanoo.
Loskainen kevätpäivä. Maaret tulee kotiin ja huomaa postin tuoneen kirjeen. Jo toinen kutsu laboratoriosta viiden vuoden välein suoritettavaan joukkoseulontaan.

– Ääh, mietin. En jaksa varata aikaa ja mennä sinne, kaikkihan on kunnossa. Jokin pieni ääni sisälläni kuitenkin sanoi, että mene. Mene ja varaa aika. Soitin saman tien ajanvarausnumeroon ja sain ajan kahden kuukauden päähän, Maaret, 40, kertoo.

Ensimmäisen kutsukirjeen Maaret oli heittänyt suoraan roskikseen.

Kuukausi kokeen oton jälkeen Maaret istui lääkärin vastaanotolla. Aggressiivinen kohdunkaulan syöpä, lääkäri sanoi. Päässä alkoi humista, ja Maaret pyysi lääkäriä toistamaan kertomansa.

– Huoneeseen laskeutui hiljaisuus enkä saanut mitään sanottua. Mietin jotakin ihan muuta kuin lääkärin sanoja. Mietin ihanaa teini-ikäistä tytärtäni kihartamassa hiuksiaan, poikaani halaamassa minua ja nauramassa kutittelulle. Mietin mitä tekisin ruoaksi tänään, kaupassakin pitäisi käydä.

Vastaanoton jälkeen Maaret astui ulos kesäsateeseen nippu papereita kädessään ja seisahtui paikalleen. Samapa se, vaikka paperit kastuvat. Sana ”syöpä” takoi mielessä. Eihän minulla voi olla syöpä, olen terve ja liian nuori! Väsynyt kylläkin, mutta sen Maaret oli laittanut arjen haasteiden piikkiin.

– Enpä tiennyt, että se voi olla ainoa merkki sisälläni jylläävästä pahasta.

”Kuvittelin, että kaikki katsovat”

– Tänään on hyvä päivä. Minua ei okseta viimeisen sytostaattihoidon jälkeen, joka paikkaan tosin särkee. Kipu ja särky ovat tulleet jokapäiväisiksi vieraiksi. Välillä pelkkä sängystä nouseminen sattuu niin paljon, että voisin oksentaa. Hoitojen jälkeen vietän tunteja ja taas tunteja oksentamassa vessassa. Se on kuin oksennustauti, joka ei lähde pois. Itken ja oksennan. Itken ja otan kipulääkkeitä. Kestän sen koska tiedän, että jossain vaiheessa helpottaa, Maaret kuvailee Facebook-postauksessaan.

Takana oli leikkaus ja kolme sytostaattihoitoa. Maksasta oli löytynyt etäpesäke.

Hiukset lähtivät vähitellen. Ensin pienemmissä erissä, sitten tuppoina. Lopulta Maaret leikkasi loputkin pois.

– Aloin muistuttaa lapsuuden ajan nukkeja, joille tehtiin kampaamoleikkauksia. Kalju tuntui oudolta, tunsin itseni rumaksi. Hiustenlähtö tuntui etukäteen pieneltä asialta, mutta kun siitä tuli todellista, se oli kuin pysyvä merkki ja leima sairaudestani. Aiemmin pystyi käymään kaupassa, kävelyllä tai vaikka kahvilla ilman, että tunsi koko ympäristön katseet selässään. Tai niin ainakin kuvittelin, että kaikki katsovat minua.

Sairasta, kaljua naista.

– En tosin tuntenut itseäni sairaaksi vaan ajattelin, että hoidot sairastuttavat minut.


Läheisten tuska pahinta

Hiustenlähdön takia sairaus on jyskyttänyt koko ajan mielessä ja mukana. Pahinta on kuitenkin ollut lasten ja läheisten pelko ja tuska.

– Kun näen, kuinka tytöltä valuu kyynel hänen silittäessään kaljuani tai hän purskahtaa itkuun ja kertoo ettei halua minun sairastavan. Tai poika sulkee asiat sisälleen eikä halua jutella, koska muuten tulee paha mieli. Nämä asiat särkevät näin äitinä sydämeni, pala palalta. Ei ole tarpeeksi isoja sanoja, millä heitä lohduttaisi ja valaisi uskoa tulevaan.

Entä miten lohduttaa muitakin läheisiä, ystäviä, rakkaita?

– En keksi sanoja, jotka auttaisivat, kun en aina pysty lohduttamaan ja valamaan uskoa itseenikään. Minulla on ollut onni saada elämääni ystäviä ja rakkaita, jotka ovat seisseet mukanani tällä matkalla ja auttaneet kaikin mahdollisin tavoin, vaikka sairauteni on heillekin valtava järkytys

Liika suorittaminen on poissa

Syöpään sairastuminen on ollut myös opettavaa.

– Pois on se ylisuorittava, kiireinen ja aikataulutettu perheenäiti ja puoliso, joka todellakin koki elävänsä elämänsä stressaavimpia ruuhkavuosia.

Nykyisin Maaret nauttii pienistä iloista.

– Kuinka hyvältä aamukahvi kupissa tuoksuukaan, kun käperryn sohvalle viltin alle sitä juomaan. Kuinka ihana onkaan olla lapsia vastassa kun he tulevat koulusta kotiin ja vaihdetaan päivän kuulumiset. Parasta illoissa on höpötellä lasten kanssa niitä näitä, kaikki samalle sängylle ahtautuen. Nautin hyvästä ruoasta silloin kun pystyn sitä syömään, ja siitä kun puhelin pirisee merkiksi soitosta tai viestistä ystävältäni. Pois on se kiireinen ja stressaantunut nainen, joka luuli olevansa koko maailmasta vastuussa.

Maaret pyrkii nauttimaan jokaisesta hetkestä täysillä ja ammentaa yksinkertaisistakin arjen asioista voimaa seuraavaan päivään. Ystävät ja puoliso ovat olleet iso voimanlähde.

– He ovat pitäneet lähellä, lohduttaneet ja tsempanneet kamalimpina hetkinä, vaikka heillä itselläänkin on ollut vaikeata. Heidän apunsa on ollut korvaamatonta, enkä tiedä mitään tapaa, millä korvata heille kaiken sen hyvän mitä ovat elämääni tuoneet. Niin kuin siinä mainoksessa televisiossa sanotaan, meillä kaikilla on vain yksi elämä.

Se elämä on elettävä nyt.

Erilaisia aamuja

Joinain aamuina Maaret herää kipuun ja särkyyn. Silloin matka sängyltä lääkekaapille tuntuu siltä kuin olisi juossut maratonin.

– Niinä päivinä lapset saavat äidin, joka laittaa ruoaksi Saarioisten äitien valmistamaa makaronilaatikkoa ja pyytää peiton alle juttelemaan kun ei itse jaksa liikkua. Väsymys on kokoaikaista ja valtavaa, se ei ole normaalia väsymistä vaan sellaista kuolemanväsymystä. Lamauttavaa, kaiken yli jyräävää uupumusta.

Toisina aamuina kipu väistyy taka-alalle ja Maaret jaksaa touhuta monenlaista. Siivota, käydä kaupassa, kävelyllä ja ystävien kanssa kahvilla.

– Toki välissä tarvitsee lepotaukoja, mutta kuitenkin pienestäkin tekemisestä kumpuaa iloa ja voimaa. Minä jaksan ja pystyn!

Hetken aikaa Maaret voi kuvitella olevansa entinen itsensä, aivan samanlainen kuin kaikki muutkin.

”Käykää tutkimuksissa!”

– Minä jaksan ja taistelen, joka päivä ja jokainen tunti. Taistelen, jotta minulla olisi vielä tulevaisuus, Maaret sanoo.

Välillä hän muistelee, kuinka tipalla oli se, ettei hän mennyt tutkimukseen. Niinä hetkinä hän on onnellinen siitä pienestä äänestä, joka käski varata ajan.

– Mitä tällä kaikella haluan kertoa on se, että käykää rakkaat sisaret niissä tutkimuksissa. Vaikka ette muuten kävisi säännöllisesti, tarttukaa tilaisuuteen kun joukkotarkastukseen tulee kutsu. Se pieni valkoinen kirje voi pelastaa elämänne. Toivottavasti se pelasti myös minun.

Kohdunkaulan syöpä

  • Kohdunkaulan syöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin gynekologinen syöpä.
  • Sairastuneista puolet on alle 45-vuotiaita.
  • Syöpä on usein alkuvaiheessa oireeton. Yksi varhaisoire on poikkeava verinen vuoto, erityisesti yhdynnän jälkeen.
  • Kohdunkaulan syöpä kehittyy esiasteiden kautta, minkä vuoksi syöpää voidaan ennaltaehkäistä seulonnan avulla.
  • HPV:n eli papilloomaviruksen aiheuttama pitkittynyt infektio on kohdunkaulan syövän tärkein riskitekijä.
Lähteet: Terveyskirjasto, Syöpäjärjestöt

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt