Keskittymiskyvylle on myrkkyä, kun ajatus katkeaa koko ajan. Nykyisin töitä tehdään usein avokonttorissa, jossa keskeytyksiä tulee jatkuvasti: yksi puhuu puhelimessa, toiset juttelevat keskenään, kolmannen puhelin soi, mutta itse ihmistä ei näy missään.
Melua tai ainakin hälyä riittää. Ja liikettä, kun ihmiset kulkevat sinne tänne.
Ajatus katkeaa joka ikinen kerta.
Tämä ajaa meidät tilaan, jota aivotutkija, professori Minna Huotilainen kuvaa sanaparilla ”taistele tai pakene”. Siinä tilassa ihminen tekee todella nopeita päätöksiä ja yrittää vain selvitä. Jos tuohon tilaan päätyy, emme ole millään tavalla parhaita versioita itsestämme.
Siksi siitä on päästävä myös töissä pois. Ei ole kenenkään kannalta mielekästä, että avokonttoreissa istuu ihmisiä, jotka eivät pysty tekemään järkeviä päätöksiä. He ovat niin kuormittuneita, että tekevät virheitä.
Huotilainen on kirjoittanut kollegansa Mona Moisalan kanssa kirjan Keskittymiskyvyn elvytysopas (Tuuma). Siinä he esittelevät ”uuden työaikalain”. Päivä on jaettu erilaisiin neljän tunnin lohkoihin, joista yhdessä tehdään keskittymistä vaativia töitä ja toisessa silppuhommia. Siis vastataan sähköposteihin, sännätään palaverista toiseen ja hoidetaan asioita, jotka yksittäisinä voivat olla nopeastikin hoidettavissa. Ne kuitenkin painavat koko päivän mielen pohjalla, että nämäkin on ehdittävä tehdä.
Kun niille on varattu oma aikansa, saa rauhoitettua päivään yhden osuuden keskittymistä vaativiin työtehtäviin. Parhaimmillaan sen voi tehdä tilassa, jossa kukaan ei tule keskeyttämään.
– Silloin ihminen voi päästä tilaan, jossa hän on parhaimmillaan. Pystyy katsomaan omaa työjälkeään, että tämähän on hyvää. Olen tähän tyytyväinen, Huotilainen sanoo.
Se on nykyään valitettavan harvinainen tila.
Huotilainen on suuri etätöiden kannattaja. Hänestä se on sekä työntekijän että työnantajan etu.
– Syvää keskittymistä vaativat tehtävät kannattaa tehdä etätöinä. Ne tehtävät, joissa ideoidaan ja suunnitellaan porukalla, kannattaa taas tehdä kahvihuoneen tapaisessa rennossa tilassa. Ikävä kyllä avokonttori ei ole näihin kumpaankaan ideaali tila.
Huotilainen itse noudattaa Moisalan kanssa kehittelemäänsä uutta työaikalakia, mutta soveltaen.
– Varaan erilaisille töille kokonaisia päiviä, ei vain neljän tunnin lohkoja. Niinä päivinä, kun olen yliopistolla on lukemattomia palavereja, opetusta, tapaan opiskelijoita ja säntäilen paikasta toiseen. Mutta sitten merkitsen kalenteriin kokonaisia päiviä, joissa lukee ”Minna kirjoittaa”. Silloin jään kotiin ja keskityn vain siihen.
Mitä jatkuvat keskeytykset tekevät aivoille ja miten niitä voi huoltaa? Lue lisää IS:n uudesta Elä hyvin ja nauti -erikoisjulkaisusta!
Millaisia kokemuksia sinulla on avokonttorin hälystä ja jatkuvista keskeytyksistä? Keskustele alla!