Parikymppinen Pinja unohti kaikki tapahtumat kahdeksan kuukauden ajalta – myös sen, että oli raskaana ja eronnut

Julkaistu:

Muisti
Kun Pinja koki muistinmenetyksen, ei kukaan läheisistä tuntunut aluksi uskovan, että niin voisi tapahtua.
– Olin vain lähinnä semmoinen.... eleetön, turta. Ei tuntunut juuri miltään. Sitten tuli hämmennys ja epäusko, kysymyksiä oli paljon.

Näin 24-vuotias Pinja Parkkinen kuvailee tuntemuksiaan sillä hetkellä, kun hän tajusi unohtaneensa kaikki tapahtumat viimeisen kahdeksan kuukauden ajalta. Elettiin toukokuuta vuonna 2017, mutta nainen oli varma, että hän oli herännyt elokuiseen aamuun vuonna 2016.

– Pelotti. Se elämä, johon piti palata, ei kuulostanut kamalan hyvältä. Sitäkin mietin, että olenkohan nyt sitten hullu.

Myöhemmin Parkkisella diagnosoitiin dissosiatiivinen muistinmenetys. Vaikka elämä on palannut raiteilleen vähitellen, parin vuoden takainen kokemus ei unohdu.

Pinjan kokemuksesta kertoi ensin MTV.

Exän luo ja sieltä ulos ilman tavaroita

Muistinmenetys tuli esille, kun ystävä huolestui Pinjasta. Nuori äiti oli aamulla vienyt lapsensa päiväkotiin ja mennyt kumppaninsa luo.

– Lähdin sieltä jostain syystä ilman tavaroita, ja tässä kohtaa itseltäni häviää 10–15 minuuttia. Havahduin keskellä katua, ja ihmettelin, mitä siellä teen. Juurihan olin ollut kotona ja hyvästellyt töihin sekä hoitoon lähteneet perheenjäsenet ja mennyt nukkumaan, Pinja kertaa tapahtumia.

Parkkinen ei muistanut, että todellisuudessa hän oli eronnut kumppanistaan, eivätkä he enää asuneet yhdessä.

– Katu, jossa silloin kuljin, oli sama, jossa eräs ystäväni asuu, ja mieleen juolahti, että ehkä olen menossa hänen luokseen. Soitin summeria ja ihmettelin kylmää säätä. Ei vastausta.

Hän päätyi lopulta ystävänsä työpaikalle ja kysyi tältä, oliko heidän tarkoitus nähdä.

– Kaveri vastasi ensin tuttuun iloiseen tyyliinsä, ettei meillä mitään ollut sovittuna. Nopeasti hän kuitenkin huolestui minusta. Kysymykset kuuluivat: onko kaikki hyvin, olenko ottanut jotain, onko vauva kunnossa ja miksi minulla on sormus sormessa?

Sen lisäksi, että Pinja oli unohtanut eronneensa, ei hän kyseisellä hetkellä muistanut sitäkään, että oli raskaana.


Viikko ja paluu arkeen

Tämän jälkeen ystävä soitti muutamia puheluita, ja he kävivät myös Pinjan siskon asunnossa, jossa Pinja sillä hetkellä piti majaansa.

– Kysyin sielläkin opastusta vessaan.

Päivystyksessä Parkkinen jutteli paljon hoitajille, ja häneltä otettiin verikokeita. Psykologin kanssa käydyn keskustelun jälkeen hän jäi kriisiosastolle ja sai oman huoneen.

– Näin tyttärenkin ehkä jossain vaiheessa, hän näytti niin isolta. Tuota aikaa minun on tosi vaikea muistaa, vaikka lähimuistia testattiin vähän väliä, ja se toimi silloin normaalisti.

Parin päivän päästä Pinja siirtyi suljetulle osastolle, ja kokonainen hoitotiimi oli hänen tukenaan. Sairaalassa hän vietti yhteensä viikon ja palasi sitten omaan arkeensa. Hoitokontakti kuitenkin jatkui.

Muisti palautui lopulta

Parkkinen kertoo, että suurin osa läheisistä luuli hänen teeskentelevän.

– Ei siihen kukaan oikein osannut suhtautua. Lähinnä yrittivät olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei kyselty tai mitään. Kaverit välillä selittivät juttuja auki tuolta ajalta.

Myös raskaus oli henkisesti haastava, koska välit exän kanssa olivat Pinjan mukaan kireät siihen aikaan. Tuli ennenaikaisia supistuksia, ja nainen joutui myös vuodelepoon.

Muisti alkoi lopulta palautua pikkuhiljaa. Suurin osa kahdeksan kuukauden tapahtumista muistui mieleen noin vuosi tapahtuman jälkeen.

– Ihan täysin en kaikkea muista vieläkään, paljon kuitenkin, Pinja toteaa.

Psykiatrian erikoislääkäri Seppo Hietanen sanoo, että tällaisissa muistinmenetyksissä muistojen tavoittamisen kannalta keskeistä on juuri se, miten asioita käsittelee.

– Tietyntyyppisen psykoterapian kautta näitä useimmiten tavoitellaan, ja traumaterapia on tavallinen lähestymistapa, Hietanen mainitsee.


”En ihmettele, että aivot ovat pistäneet stopin”

Jälkeenpäin Pinja on ymmärtänyt, että muistinmenetyksen taustalla voivat olla monet elämän varrella sattuneet asiat.

– Minulla oli lapsuudessa hyväksikäyttötrauma, josta muistot ovat nousseet pintaan vasta vuosia tapahtuman jälkeen. Muistinmenetystä edelsivät myös pelko lapsettomuudesta, jätetyksi tuleminen, hankala ero ja yllätysraskaus sekä tietysti oireilu perheen rikkoutumisesta.

– En ihmettele yhtään, että aivot ovat pistäneet stopin, kun sietokyky on ylittynyt, Pinja sanoo.

Myös Hietanen toteaa, että pidempiaikaisessa dissosiatiivisessa häiriössä on todennäköisesti taustalla trauma.

– Muistamattomuus on tavallaan yksi keino selvitä traumaattisesta menneisyydestä ja huonoista muistoista.

Uusi koti

Elämä alkoi helpottaa viimeistään silloin, kun Pinjan kuopus Oodi syntyi. Käytännön järjestelyt selkiytyivät, ja välit exän kanssa paranivat.

– Molemmat ollaan pohjimmiltaan haluttu koko ajan samaa, eli sitä, että lapsilla on kaikki hyvin.

Nyt Pinja on aloittanut opiskelun yliopistossa ja muuttanut lasten kanssa ihanaan, uuteen kotiin. Mielialaoireita ei ole ollut lähes vuoteen.

– En pelkää, että tapahtumat toistuisivat. Lääkäritkin ovat sanoneet, että se olisi tosi epätodennäköistä. Olen oppinut ottamaan vastoinkäymisiä vastaan, ja toisaalta muistinmenetys ei ole tuolta ajalta se asia, mitä kipuilen, Pinja pohtii.

Dissosiatiivinen muistinmenetys

Dissosiatiiviselle muistinmenetykselle on ominaista yksi tai useampi jakso, jonka aikana henkilö ei kykene palauttamaan mieleensä itselleen tärkeää, usein luonteeltaan traumaattista, häpeän tai stressin sävyttämää tietoa.

Muistamattomuus on liian laajaa ollakseen tavallista unohtelua ja haittaa sosiaalisia tai muita toimintoja.

Hietasen mukaan muistinmenetys voi liittyä muistin lisäksi omaan identiteettiin ja aistillisuuteen, eli siihen, miten omaa ruumistaan ja käytöstään kontrolloi.

Kun dissosiatiivinen häiriö jatkuu pidempään, usein taustalla on trauma. Tällöin muistamattomuus toimii selviytymiskeinona.

Lähde: Duodecim

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt