Jari, 43, tunsi outoa hartiasärkyä – kaveri huomasi pahaenteiset merkit ja tilasi ambulanssin

Julkaistu:

Sydäninfarkti
Järvenpääläisen Jari Heikan, 43, hartiasärky paljastui ensiavussa massiiviseksi sydänkohtaukseksi. Hän kertoo, miltä salakavalat oireet tuntuivat.
”Vuosi sitten toukokuussa olin viikonlopun Vaasassa harrastuksen merkeissä. Lauantaina illalla tunsin lapaluideni välissä jäykkyyttä ja epämääräisiä tuntemuksia, joita ajattelin hartiasäryksi. Minulla on vanhoja urheiluvammoja ja olen tehnyt 20 vuotta toimistotyötä, joten hartiasärky ei ole poikkeuksellista.

Sunnuntaina hotellin aamupalalla tunsin itseni huonovointiseksi. Jätin syönnin kesken ja menin huoneeseen lepäämään. Kun huonekaverikin tuli huoneeseen, kysyin, että voisiko hän vähän hieroa selkääni.

Kaveri hieroi. Puolen tunnin päästä hän sanoi, että nyt pitää soittaa ambulanssi, sillä olin kylmä ja hikinen eikä kipu ollut hellittänyt.

Itse en edes huomannut kylmyyttä tai hikisyyttä. Ambulanssilla tulleet kaveritkaan eivät kiinnittäneet niihin huomiota ja veivät minut sairaalaan vasta kaverini suostuttelun jälkeen.

Sain sairaalassa kaksi lihasrelaksanttipiikkiä, jotka eivät auttaneet. Aloin oksennella ensiavussa. Sen jälkeen minut pistettiin EKG:hen, josta huomattiin, että minulla on menossa massiivinen sydänkohtaus. Kun henkilökunta soitti sydänkirurgille, että kuinka pian leikkaussali on valmis, minulle valkeni, että on tosi kyseessä.

Sain pikanitrot ja muita lääkkeitä, ja kipu alkoi hieman helpottaa. 15 minuutin kuluttua olin hätäpallolaajennuksessa.

Pallolaajennus tehtiin rannevaltimon kautta. Tuntui, että olin siinä vähän kuin sivustakatsojana. Välillä minulle sanottiin, että heiluttelepas jalkoja tai pistä toista kättä vähän nyrkkiin, kun paineet meinaavat laskea. Tein mitä sanottiin.


Leikkaus meni hyvin ja sain hyvää hoitoa. Onni onnettomuudessa oli, että olin paikkakunnalla, jossa on sydänpäivystys sunnuntaisin.

Maanantaina minut siirrettiin Hyvinkään aluesairaalaan. Sieltä kotiuduin keskiviikkona. Sain pari viikkoa sairauslomaa ja sitten palasin töihin.

Aluksi mieli oli ulapalla, kun päädyin muutamassa minuutissa täysterveestä kroonisesti sairaaksi. Viime kesänä nukuin vain fyysisestä uupumuksesta, kun en muuten saanut nukuttua. Kuuntelin yöt äänikirjoja, etten häiritsisi muuta perhettä.

Infarktista jäi pieniä jälkiä sydämeen. Viime kesänä, kun isän uurnan laskun jälkeen aloin saada uudelleen sydäntuntemuksia, kävin tarkistuttamassa tilanteen. Kaikki oli onneksi kunnossa.

Voin yleensä ihan hyvin, mutta välillä tulee rytmihäiriöitä. Sepelvaltimotaudin vuoksi syön useampaa lääkettä lopun ikääni.

Ennen infarktia minulla ei ollut minkäänlaisia sydänoireita. Olen aina ollut kohtuullisen kunnossa. Sukuhaarani ovat Kainuusta ja Tornionjokilaaksosta, ja se on kuulemma tehokas sekoitus sydänongelmiin. Isoveljelläni on ollut verenpaineen kanssa ongelmia jo useamman vuoden.

Infarktin jälkeen on pitänyt pistää elintapoja remonttiin. Ruokavalio on laitettu uusiksi ja tupakan ja pikkusikarien polttaminen on jäänyt. Olen liikkunut koko pienen ikäni ja infarktin jälkeen aloin harrastaa aikuis-cheerleadingia.

Olen sanonut muille, että jos tulee epämääräisiä oireita, ne kannattaa käydä tarkistuttamassa.”

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt