Näin selviät muistisairaan kanssa – 5 arkista ongelmaa: ”Tärkeintä on yrittää saada äidin olo turvallisemmaksi”

Julkaistu:

Muistisairaus
Kun rakas, tuttu ihminen alkaa muuttua, edessä on yhtäkkiä täysin uudenlaisia ongelmia.
Muistisairauden puhkeaminen ahdistaa paitsi sairastunutta itseään, myös omaisia ja läheisiä. Kun rakas, tuttu ihminen alkaa muuttua, edessä on yhtäkkiä täysin uudenlaisia tilanteita ja ongelmia.

– Suomessa on tällä hetkellä noin 200 000 diagnoosin saanutta muistisairasta sekä arviolta toiset 200 000 niitä, joilla diagnoosia ei vielä ole, mutta lieviä oireita jo on, kertoo lääketieteen tohtori Riitta Lahtonen, joka on myös toiminut Alzheimerin tautia sairastaneen äitinsä omaishoitajana.

Lahtoselta ja tietokirjailija Varpu Tavilta on juuri ilmestynyt uutuuskirja Muistisairaan selviytymisopas (Docendo).

Kirjan yksi viesti on, ettei muistisairaus merkitse mielekkään ja arvokkaan elämän loppumista vaan elämä voi olla merkityksellistä ja turvallista sairastumisen jälkeenkin. Samalla teos toimii kansantajuisena oppaana erilaisissa tilanteissa, joita muistisairaus tuo tullessaan.

Riitta Lahtonen kertoo, kuinka selviät 5 arkisesta ongelmasta muistisairaan kanssa:

1. Harhat valtaavat mielen

Öiset kutsumattomat vieraat, varkaudet ja puolison uskottomuus ovat esimerkkejä muistisairaan tyypillisistä harhoista – jotka hänelle itselleen ovat täyttä totta. Erilaiset harhakäsitykset ovat melko yleinen oire, joka voi ilmaantua jo varhaisessa vaiheessa sairautta.

Omaisen ei kannata lähteä harhoihin mukaan, mutta niitä on myös turha yrittää kumota järkeilemällä.

– Älä väitä vastaan muistisairaalle äläkä leimaa hänen puheitaan höpöhöpö-jutuiksi, Riitta Lahtonen sanoo.

Parempi tapa on koettaa selvittää asiaa yhteisymmärryksessä.

– Jos muistisairas väittää, että joku on varastanut tavaroita, haetaan yhdessä, jos tavarat vaikka löytyisivätkin tai mietitään, mitä niille on voinut tapahtua.

Harhat voi myös hienotunteisesti yrittää ohittaa, vaihtaa luontevasti puheenaihetta tai odottaa, että tilanne menee ohi omia aikojaan.

2. Edes lempiruoka ei maistu

Hajuaisti heikkenee sekä iän että muistisairauden myötä, mikä vaikuttaa suoraan siihen, miltä ruoka maistuu.

– Entiset mieliruoat eivät enää maistukaan, ja mieluummin syötäisiin pullaa kuin leipää.

Ruokaa saatetaan myös sen loppumisen pelossa hamstrata.

– Monen muistisairaan jääkaapista löytyy valtavia määriä esimerkiksi nakkipaketteja. Jääkaappiin kertyy tavaraa, mutta sitä ei poistu sieltä ollenkaan, koska unohdetaan syödä.

Pääaterioiden sijaan kannattaa pyrkiä siihen, että muistisairas söisi päivän mittaan useita pieniä aterioita. Ruoan maistuvuutta voi parantaa käyttämällä hiukan tavallista enemmän suolaa ja rasvaa.

Muistisairaskin nauttii sosiaalisista ruokahetkistä. Seurassa syöminen on mukavampaa, ja silloin ruokakin maistuu.

– Monet omaiset kertovat, että äiti ei syö kotona, mutta kun hän tulee kylään, ruoka kyllä maistuu.


3. Pelko ja ahdistus vaivaavat

Muistisairaus aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, jotka saattavat ilmetä myös äreytenä ja kiukunpuuskina. Paras lääke pelkoihin on koettaa lisätä muistisairaan turvallisuudentunnetta.

– Se, että muistisairas kokee tulevansa vakavasti otetuksi, pitää yllä tätä tunnetta.

Muistisairasta ei saisi esineellistää eikä puhua hänen ohitseen tai yli. Itsemääräämisoikeuden tulisi säilyä niin kauan kuin vain mahdollista.

– Kunnioittava suhtautuminen merkitsee sitä, että sairastunut saa edelleen säilyttää arvokkuutensa.

Turvallisuudentunnetta tukevat myös kontaktit niihin sukulaisiin ja ystäviin, jotka muistisairas edelleen muistaa ja tunnistaa.

– Yksinäisyys on kognition heikkenemisen merkittävä riskitekijä.

4. Päivästä katoaa rytmi

Etenkin jos muistisairas on apaattinen tai masentunut, hän makoilee ja torkkuu paljon päivisin, mikä sekoittaa päivärytmin.

– Muistisairaalla on taipumusta virkistyä illalla touhuilemaan kaikkea, mikä on omaisen kannalta hankalaa. Oma äitini esimerkiksi hääräili öisin keittiössä ja siirteli tavaroita jääkaapista tiskikoneeseen, Lahtonen kertoo.

Päivärytmiä pitää yllä se, että aamulla noustaan totuttuun aikaan ja rytmitetään päivää muun muassa aterioiden avulla.

– Joissain tilanteissa on käytettävä melatoniinia tai kevyttä unilääkitystä, jotta uni tulee illalla. Monet nukahtamislääkkeet aiheuttavat kuitenkin huimausta ja lihasvoimien heikentymistä, joten pitää harkita tarkkaan, mitä lääkettä käytetään.

Huono yöuni vaikuttaa suoraan kognitiivisiin toimintoihin.

– Kotikäynneillä huomaan selvästi, että jos muistisairaan yö on mennyt huonosti, kommunikaatiosta ei meinaa tulla mitään.

5. Samanlainen arki lamaannuttaa

Pienet asiat kuten se, että aamulla puetaan miellyttävät vaatteet tai että muistisairaskin pääsee välillä kodin ulkopuolelle, tuovat vaihtelua ja virkistävät. Samoin erilaiset hemmottelutuokiot.

– Kukapa meistä ei tykkäisi kosketuksesta? Hemmottelupäivänä voidaan pestä ja rullata hiukset, hieroa jalkoja, tai jalkahoitaja tulee laittamaan kynnet kuntoon.

Lahtonen sanoo, että arjesta poikkeavilla elämyksillä on valtavan suuri merkitys.

– Ne helpottavat käytösoireita, pelkoja, ahdistusta ja jopa harhoja.

”Eteisen yläkaappiin tulee öisin työmiehiä”

Näin omaiset kertovat kokemuksistaan Muistisairaan selviytymisopas -kirjassa:

”Yhdessä vaiheessa äiti oli aivan varma, että eteisen yläkaappiin tulee öisin naapuriasunnosta työmiehiä. Sisareni kanssa tyhjensimme kaapin, ja molemmat eri kertoina useaan otteeseen, autoimme äidin jakkaralle katsomaan kaappiin, ettei siellä ole mitään, eikä seinässä ole reikää. Ei se mitään hyödyttänyt. Äiti oli vakuuttunut siitä, että ’ne työmiehet haluavat laajentaa hänen asuntoaan, vaikka hän oli jo kertonut, ettei tarvitse isompaa asuntoa’. Silloin opin, ettei niin sanottu järkipuhe auta, vaan tärkeintä on yrittää saada äidin olo turvallisemmaksi, ettei häntä öisin pelota.”

Varpu

”Äidin sanavarasto pysyi loppuun saakka monipuolisena, ja hän tunnisti meidät kaikki. Lapsuudenkodissani meillä ei saanut edes ’paskaa’ sanoa, mutta sairastuttuaan äitini alkoi puhua rumia, suorastaan härskejä. Me kuuntelimme sisareni kanssa tukka pystyssä hänen puheitaan.”

Tiina

”Siinä, missä äiti passivoitui, isä aktivoitui. Hän alkoi karkailla omille teilleen. Hän osteli kaikkea ihan tarpeetonta, kun kerran tarjouksessa oli, esimerkiksi järjettömän määrän karkkeja. Jalat hänellä pysyivät vikkelinä, vaikkei pää enää toiminutkaan.

Tiina

”Joskus heräsin keskellä yötä siihen, että mies osoitti minua kirkkaalla lampulla. Hän halusi nähdä, montako miestä vuoteessani nukkuu. Kun ei vuoteessa näkynyt miehiä, hän tarkisti sängynalusen, jonne ne miehet muka olivat menneet piiloon.”

Hilkka

”Jossakin vaiheessa äiti ei enää erottanut meitä sisaruksia toisistamme. Välillä se ahdisti häntä kovasti, Minä aina lohdutin, ettei sillä ole mitään väliä. Pääasia, että me tiedämme olevamme läheisiä, rakkaita ja tärkeitä toisillemme. Se sai äidin rauhoittumaan joka kerta.”

Varpu

”Äidin lääkejakelun hoiti kotihoito heti alkuun, isä hoiti lääkityksensä itse niin kauan, kunnes hän kerran veti kuukauden lääkkeet kahdessa viikossa ja muuttui ihan harmaaksi ja sekavaksi. Viimeiseen saakka isä piti kiinni siitä, että hän kyllä itse osaa ottaa lääkkeensä. Yritin opettaa isää soittamaan 112-numeroon, jos jotakin tapahtuu. Hyvin pian isä väitti, että se oli 221. Tiukan paikan tullen he yllättäen kuitenkin osasivat soittaa hätänumeroon.”

Tiina

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt