Yksinkertainen muutos voisi pelastaa karmeudelta synnytyssalissa – sairaaloissakin on kulttuurieroja, kätilö kertoo - Terveys - Ilta-Sanomat

Yksinkertainen muutos voisi pelastaa karmeudelta synnytyssalissa – sairaaloissakin on kulttuurieroja, kätilö kertoo

Terveystieteiden tohtori, kätilö ja sairaanhoitaja Tarja Mietola-Koiviston tutkimuksessa kerrotaan esimerkiksi, että pystymmässä asennossa repeytymiä on vähemmän, kuin perinteisesti makuulla synnyttäessä.

9.5.2019 16:29

Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista synnyttää, THL kertoi viime vuonna. Odotusaikana neuvoloissa kerrotaan synnytykseen liittyvistä eri mahdollisuuksista, jos ongelmia ei ilmene.

Useimmiten synnytykset menevät hyvin, mutta toisille neuvoloissa kuvaillut mahdollisuudet posiitiviseen synnytyskokemukseen eivät toteudu.

– En aio synnyttää enää koskaan, koska en halua joutua tilanteeseen, jossa sama voisi toistua uudestaan.

Sitaatti on ote toukokuussa käynnistyneen kampanjan sivuilta, johon on kerätty 150 synnyttäjän kokemuksia. Osaa kokemuksista kuvaillaan ”synnytysväkivallaksi”. Kampanjassa nostetaan esille sitä, etteivät naisten itsemääräämisoikeudet aina toteudu synnytyksissä. Kokemukset ovat voineet olla hyvin traumaattisia.

Kerroimme kampanjasta keskiviikkona: ”Minua leikattiin halki kuin paistia” – Naiset kertovat kampanjassa hirveistä synnytyksistään – lääkäri: pelon lietsontaa

– Synnyttäjien kertomuksissa toistuvat esimerkit luvatta tai kertomatta tehdyistä välilihan leikkauksista, painostuksesta toimenpiteisiin tai väkivaltaisista sisätutkimuksista, jotka ovat jättäneet fyysisiä tai henkisiä traumoja, Minä myös synnyttäjänä -kampanjan sivuilla kerrotaan.

Kampanjassa kritisoidaan sairaaloiden toimintapoja joissakin tapauksissa.

– Kulttuuri, jossa toimenpiteitä voidaan tehdä ilmoitusluontoisesti, synnyttäjiä kohdataan epäkunnioittavasti tai hänen toiveitaan vähätellään on osa synnytysväkivallan kulttuuria. Tämä kulttuuri alentaa kynnystä vakavaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja mahdollistaa synnyttäjien itsemääräämisoikeuden sivuuttamisen, kampanjan Facebook-sivuilla kuvaillaan.

Asennon muuttamisella vaikutus repeytymiseen

– Kätilön työ on erittäin itsenäistä ja vastuullista. Se kuinka kätilö hoitaa synnyttäjää, vaikuttaa naisen synnytyskokemukseen, synnytyksen jälkeiseen vointiin ja seksuaaliterveyteen, Tarja Mietola-Koiviston vuonna 2016 väitöskirjan johdannossa kuvaillaan.

Tarja Mietola-Koivisto on terveystieteiden tohtori, kätilö ja sairaanhoitaja. Hän on toiminut ylihoitajana KSSHP/Keski-Suomen keskussairaalassa sekä HUS Kätilöopiston sairaalassa osastonhoitajana vuosina 2006-2016.

Mietola-Koiviston väitöskirja käsittelee kätilön työskentelyyn liittyviä teknisiä seikkoja ja niiden vaikutuksia synnytyksen jälkeen, itse synnytyskokemukseen, kipuun, sekä synnyttäneiden seksuaaliterveyteen.

Repeytymiset ovat yleistyneet synnytyksissä, Helsingin Sanomat kertoi Mietola-Koiviston väitöskirjaa koskevassa haastattelussa vuonna 2017.

Nyt käytävään keskusteluun liittyen Mietola-Koiviston väitöstutkimuksessa on kiinnostavia näkökulmia.

Hän nostaa esimerkiksi esille kansainvälisissäkin tutkimuksissa todetun synnytysasentojen merkityksen muun muassa repeytymisten ehkäisemisessä. Väitöskirjassa viitataan myös tutkimusnäyttöön siitä, että synnyttäjän mahdollisuudella kertoa toiveensa synnytysasennosta on merkitystä repeytymien ja välilihan leikkaamisiin liittyen.

Makuuasento on kaikkein epäedullisin tapa. Myös WHO on suositellut jo vuonna 1996, ettei makuuasentoa pitäisi käyttää rutiinina.

Pystympi asento on luonnonmukaisempi synnytysasento kuin makuuasento.­

Tarkkaa ja tuoretta tilastoa eri synnytysasennoista ei kuitenkaan ole. Mutta Mietola-Koiviston väitöskirjan ja useiden tutkimusten mukaan esimerkiksi pystyasento voisi kenties vaikuttaa onnistuneempaan synnytyskokemuksen.

Synnyttäjän ponnistaessa pystyasennossa paine jakaantuu tasaisemmin emättimen aukkoon eikä väliliha kiristy yhtä voimakkaasti kuin synnyttäjän ollessa selinmakuulla. (Eskola & Hytönen 2002a.) Kätilötyö-oppikirjan mukaan suositeltavia synnytyksen aktiivisen ponnistusvaiheen asentoja ovat istuma-asento synnytystuolissa tai -jakkaralla, seisoma-asento, konttausasento, kyykkyasento, kylkiasento tai puoli-istuva asento sängyllä (Raussi-Lehto 2015), Mietola-Koiviston väitöstutkimuksessa kerrotaan.

Kätilöillä ja sairaaloilla eri kulttuureja

Tarja Mietola-Koivisto toteaa, että kätilöillä voi olla erilaisia tapoja ja erilaisia toimintakulttuureja.

Onko makuulla synnyttäminen kätilön kannalta käytännöllisempää?

– Synnytys nykyisin on aika paljon traditioon perustuvaa. Kun Suomessa 1960-luvulla siirryttiin kotisynnytyksistä enemmän sairaalasynnytyksiin, siirryttiin myös enemmän perinteiseen makuuasennossa synnyttämiseen. Siinä on ajateltu, että se on kätilölle ergonomian kannalta hyvä asia ja siinä asennossa on helpompi tehdä erilaisia toimenpiteitä, Mietola-Koivisto kertoo.

– Mutta jos ajatellaan fysiologisesti synnyttämistä, sitä miten lantion asento ja kohtu toimivat paremmin pystyasennoissa, myös painovoima auttaa ponnistusvaiheessa. Tutkimusten mukaan pystysynnyttäminen on luonnonmukaisempaa.

Makuusynnyttämiselle voi olla useita syitä.

– Siinä saattaa olla kyseessä kätilön oma ergonomia, mikä on hänelle helpoin tapa hoitaa. Vaikka onhan makuusynnytyksessä kätilön selkä pahassa kiertoliikkeessä, Mietola-Koivisto toteaa.

– On myös sellaisia kätilöitä, jotka tekevät tiettyjä asioita omalla tavallaan, en voi sitä kieltää.

Aina kätilöiden tavat tai päätökset eivät ole tarkoituksenmukaisia, väitöskirjassa todetaan.

– Mutta aina täytyy muistaa se, että synnyttäjän mielipidettä täytyisi kuunnella. Toisaalta kätilöiden tehtävä on myös kertoa synnyttäjälle niistä eduista ja riskeitä, joita pystysynnyttämisellä saattaa olla.

Mietola-Koiviston väitöskirjassa todetaan myös, että synnyttäjän ohjaaminen ponnistustekniikassa ja hyvän katse- ja puhekontaktin saaminen synnyttäjään saattavat vähentää repeämien syntymistä.

Kulttuurilla enemmän vaikutusta kuin koulutuksella

Sairaaloissa kulttuurit ”periytyvät”.

– Kulttuuri siirtyy. Tutkin väitöstutkimuksessani erilaisia sairaaloita ja kyllä huomasi, että tietyissä sairaaloissa on erilainen kulttuuri hoitaa synnytyksiä. Sairaalan kulttuuri korostui enemmän, kuin hoitajien koulutustausta, työkokemus tai kätilön ikä.

– Ilman muuta synnyttäjien mielipiteitä pitäisi kuunnella enemmän, Tarja Mietola-Koiviston sanoo.

Mietola-Koivisto painottaa kätilön ja synnyttäjän välisen keskustelun tärkeyttä.

– Mutta voi olla tilanteita, joissa vauvan voinnissa havaitaan jotakin, jonka vuoksi esimerkiksi pyydetään pysymään sängyssä. Pääoletus on, että kätilö ja synnyttäjä keskustelevat yhdessä eri vaihtoehdoista. Kätilön pitäisi tuoda esille oma tietämyksensä anatomiasta ja niistä eduista, mitä synnytyksen aikainen liikkuminen ja pystyssä oleminen voivat saada aikaiseksi.

Eri näkökulmia tilanteesta

Tuoreessa kampanjassa nostetaan esille esimerkkejä välilihan leikkauksiin liittyen.

Mietola-Koiviston väitöstutkimuksessa tarkastellaan välilihan leikkaamiseen eri tapoja ja syitä. Tutkimusten mukaan leikkausten tekeminen oikeassa kulmassa on hyvin tärkeää toipumisen kannalta.

Mietola-Koiviston tutkimuksessa kätilöiden vastauksissa oli eroja eri ikäryhmissä, esimerkiksi repeytymisten syistä tai välilihan leikkaamisen tarpeellisuudesta.

Lisäksi väitöskirjaa varten kerättiin kätilöiden ja synnyttäjien kokemuksia. Niissä oli pieniä ristiriitaisuuksia.

”Synnyttäjät kokivat, että kätilö ei aina kertonut syytä synnytyshuoneesta poissaoloon ja ajankohtaa, koska kätilö tulee takaisin. Kätilöt kokivat huomioivansa synnyttäjän esittämät toiveet lähes aina, mutta synnyttäjät kokivat toiveidensa huomioimisen hieman vähäisemmäksi”, tutkimuksen haastatteluissa ilmeni.

Synnytyksen onnistumisten suhteen näkökulmat saattoivat erota kätilöiden ja synnyttäjien välillä.

Synnyttäjät kokivat useammin saaneensa itse valita ponnistusasennon ja ponnistustekniikan verrattuna kätilöiden kokemukseen. Kätilöiden mukaan taasen synnyttäjät löysivät ponnistussuunnan helpommin, ponnistivat paremmin ja ponnistaminen oli helpompaa kuin synnyttäjät itse asian kokivat. Synnyttäjät kokivat synnytyksen tukihenkilön roolin ponnistusvaiheessa merkittävämmäksi kuin kätilöt sen kokivat.

Synnytyskokemuksella on suuri vaikutus naisen myöhempään elämään.

Tuoreessa kampanjassa painotetaan sen olevan aihe, josta ei ole kenties puhuttu tarpeeksi. Esimerkiksi traumaattisten synnytysten vaikutukset naisten elämään ovat saattaneet jäädä vähemmälle huomiolle, vaikka asia on tärkeä ja merkityksellinen.

– Se on totta, että seksuaaliterveyden asiat tulisi ottaa rohkeammin esille. Ihan neuvoloissa, jälkitarkastuksissa ja heti synnytyksen jälkeen. Minunkin tutkimuksissani naiset ilmaisivat, että kyllä he olisivat kertoneet, jos siitä olisi kysytty. Synnytyksen jälkeen huomio kiinnittyy ymmärrettävästi syntyneeseen lapseen, mutta naisen seksuaaliterveys saattaa väistyä taka-alalle, Mietola-Koivisto toteaa.

Lähde: Tarja Mietola-Koivisto: Synnytyksen ponnistusvaiheen hoidon käytännötyhteys ensisynnyttäjän välilihan kuntoon synnytyksen jälkeen, synnytyskokemukseen, kipuun ja seksuaaliterveyteen (Turun yliopisto 2016)

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?