”Maksan edelleen luotossani syömishäiriö-velkaa” – 4 oiretta, jotka ovat yhteisiä kaikille syömishäiriöille - Terveys - Ilta-Sanomat

”Maksan edelleen luotossani syömishäiriö-velkaa” – 4 oiretta, jotka ovat yhteisiä kaikille syömishäiriöille

Naiset sairastuvat syömishäiriöön miehiä todennäköisemmin ja nuoret todennäköisemmin kuin vanhemmat. Silti kuka tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta voi sairastua.

Naiset sairastuvat syömishäiriöön miehiä todennäköisemmin ja nuoret todennäköisemmin kuin vanhemmat. Silti kuka tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta voi sairastua.

Julkaistu: 8.4.2019 8:45

Toipuminen on mahdollista, vaikka syömishäiriötä olisi sairastanut vuosikymmeniäkin.

Syömishäiriöt eivät ole vain nuorten tyttöjen sairaus, vaikka tämä käsitys tuntuukin istuvan tiukassa.

– Syömishäiriö voi oireilla aikuisella perheenäidillä ihan yhtä ankarasti kuin murrosikäisellä teinitytöllä, kertoo Ilta-Sanomien terveysaiheisiin erikoistunut toimittaja Noora Valkonen uutuuskirjassaan Pala kurkussa – Selviytymistarinoita syömishäiriöistä (Atena).

– Haluan tuoda esiin sen, että syömishäiriöt ovat hyvin monimuotoisia sairauksia, joita voi olla vaikea tunnistaa, Valkonen kirjoittaa.

Valkosen mukaan naiset sairastuvat syömishäiriöön miehiä todennäköisemmin ja nuoret todennäköisemmin kuin vanhemmat – mutta kuka tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta voi sairastua.

Sekin on mahdollista, että nuoruudessa alkanut sairaus voi jatkua aikuisvuosina tai puhjeta aikuisena uudelleen.

Valkonen keräsi kirjaansa syömishäiriöön sairastuneiden kertomuksia tuodakseen heidän äänensä kuuluviin.

Näin sairastuneet kertovat

”Olen menettänyt syömishäiriölle vuosia lasteni lapsuudesta. En ollut läsnä, vaikka hoidinkin kaikki vanhemman velvollisuudet. Syömishäiriöön meni valtavasti rahaa. Esimerkiksi suihkussa vietin paljon aikaa, jotta lapset eivät kuulisi oksentelua, ja veden tasauslaskut olivat valtavia. Edelleen tänäkin päivänä maksan varmaan yhdessä luotossani »syömishäiriö-velkaani». Suunnittelin elämää syömishäiriön ehdoilla.”

Bulimiaa sairastanut nainen

”Kun olin saanut itseni niin huonoon jamaan etten pystynyt liikkumaan enää samalla intensiteetillä, ahmiminen tuli siihen tyhjiöön pahan olon helpottamiseksi. Tilanteet, joihin ahmimista liittyi, olivat epäonnistumisen kokemus missä tahansa tai riitaisa tilanne kotona, jolloin koin, että minut vain jyrättiin tai kun en osannut pitää puoliani tai jokin menneisyyden trauma tai ikävä muisto nousi esiin. Kun tuntui, etten vain millään kestä ja hajoan tähän paikkaan, turrutti ruoka minut hetkeksi.”

Anoreksiaa ja bulimiaa sairastanut nainen

”Syömishäiriö eristi minua muista ja rajoitti sosiaalista kanssakäymistä muun muassa siten, etten halunnut mennä tilanteisiin, joissa joutuisin syömään ruokaa, joka on mielestäni epäterveellistä tai jossa on liikaa kaloreita. Enkä ylipäätään halunnut syödä muiden ihmisten läsnä ollessa. Välillä halusin myös eristäytyä, jotta voisin syödä rauhassa porkkanoitani ja kaalejani ilman muiden ihmettelyä.”

Epätyypillistä syömishäiriötä sairastanut nainen

”Ihan alussa minulla oli tavoitepaino, joka oli melkein normaalipainossa. Sitten paino vain putosi, ja ajattelin, että onpa tämä kivaa. Söin tosi vähän ja kevyesti, joskus vain kolme lihapullaa päivässä. Kuuden jälkeen en saanut syödä lainkaan. Kävin pro-ana-sivustoilla ja siellä sanottiin, että tee läksyt seisaaltaan. Tiedostin, että tämä on ihan hullun hommaa.”

Anoreksiaa sairastanut nainen

”Terveellisestä syömisestä tuli pakkomielle. Kaikki spontaani järkytti mieltä, enkä sen vuoksi voinut osallistua yhteisiin illanistujaisiin tai mihinkään sosiaaliseen toimintaan. Söin älyttömiä määriä kasviksia, kaikki herkut, roskaruoka, kastikkeet, rasva oli pannassa. Oli myös ruokia, joita piti ehdottomasti olla, jos ei ollut, niin lähdin vaikka mistä matkasta niitä hakemaan, jos vain oli mahdollista. Kohta myös säännöllisestä ja kellontarkasta syömisestä tuli pakkomielle. Lomareissuillakin meidän piti kesken matkaa pysähtyä, kun minä ilmoitin, että minun pitää nyt syödä. Aloin piilotella ruokia ja heittää niitä salaa roskiin. Jotta en paljastuisi, esitin ja vakuutin muille, että »katso nyt kuinka paljon ja hyvin olen syönyt», vaikka tosiasiassa olin monesti onnistunut piilottamaan ruoat taskuihin tai servietteihin. Ruokavalioni muuttui yhä vain kapeammaksi ja yli-terveellisemmäksi.”

Anoreksiaa ja bulimiaa sairastanut nainen

”Olen ahminut syyllisyyteen, häpeään ja ahdistukseen. Olen ahminut palkitakseni itseäni, lievittääkseni pelkoa ja yksinäisyyttä. Olen kauhonut ruokaa kaksin käsin, jotta en joutuisi olemaan siinä todellisuudessa, joka on minulle liikaa ja jota en osaa hallita.”

Ahmintahäiriötä sairastanut nainen

”Olin naimisissa 20 vuotta, mutta perhe-elämä oli välillä yhtä helvettiä. Mieheni petti minua ja haukkui minua lihavaksi. Välillä minulla oli vääränlaiset vaatteet, tukka oli huonosti tai en ollut pyyhkinyt pöytää. Minulla oli tarve säilyttää kasvoni. Rinnassa oli koko ajan hirveä möykky. Kun menin töihin, olin iloinen, mutta kun lähdin kotiin, ahdistava möykky tuli takaisin. Purin kaiken juoksemiseen. Jos suunnittelin juoksevani vain viisi kilometriä, päätinkin aina kiertää vielä ylimääräistä.”

Syömishäiriöön aikuisena sairastunut nainen, 49 vuotta

”Laskin kaiken ja pidin huolta, että kulutin kaiken. Sain syödä maksimissaan tuhat kilokaloria päivässä. Tein lisätreenejä varsinaisten treenien päälle ja juoksin joka päivä. Vetäydyin omiin oloihini, palelin jatkuvasti, en nukkunut lähes ollenkaan ja kieltäydyin melkein kaikista sosiaalisista menoista. Treenien ja töiden ulkopuolella olin yksin kotona ja kirjoitin laihdutuspäiväkirjaa, etsin terveellisiä reseptejä, tein pientä jumppaa ja makasin lattialla. Jos menin jonnekin, söin erityisen vähän monta päivää, jotta voisin syödä mahdollisimman normaalin näköisesti ja vain terveellisemmin kuin muut, etten herättäisi epäilyksiä. Olin laiha ja luut näkyivät vaatteiden läpi, mutta silti häpesin läskejäni, enkä halunnut vaihtaa vaatteita kenenkään nähden. Tunsin, miten läski elää esimerkiksi reisissä ja olisin halunnut raapia sen pois. En halunnut syödä muiden edessä, ellei ollut pakko, joten saatoin mennä nurkan taakse järsimään sallittua puolikasta omenaa. Näin ollen kaikki oli säädeltyä ja säännösteltyä, enkä oikeastaan rikkonut sääntöjä koskaan, koska onnistuin suunnittelemaan asiat laihdutustani tukevaksi. Jos joskus söin enemmän kuin piti, oksensin, ja asia oli korjattu.”

Anoreksiaa ja ortoreksiaa sairastanut urheilija

”Kaikki ajatukset täyttyivät sillä, mitä seuraavaksi aion syödä ja mitä voisin syödä. Tuntui, että noita ajatuksia ei päässyt pakoon, ellei syönyt. Olo oli hyvin ristiriitainen, sillä toisaalta en halunnut syödä, mutta toisaalta en muuta halunnutkaan kuin syödä. Usein ahmiminen alkoi myös ihan viattomasta ajatuksesta syödä ihan vähän jotakin hyvää. En sitten kuitenkaan osannut hillitä itseäni, eikä mikään määrä herkkuja tuntunut riittävän. En koskaan tiennyt alkavani ahmia, ennen kuin yhtäkkiä jo huomasin ahmivani.”

Ahmintahäiriötä sairastanut nainen

”Rajoitin syömistäni ja oksensin paniikissa, jos olin joutunut syömään jotain ylimääräistä. Aloin myös pelätä ruokia, joissa oli yhtään rasvaa tai ylimääräistä sokeria. En voinut syödä ruokaa, jos pannulla oli yhtään paistinrasvaa.”

Bulimiaa ja anoreksiaa sairastanut nainen

”Minulla on usein sydämentykytyksiä, hiukset tippuvat päästä ja hampaisiin koskee. Kavereiden kanssa en vietä aikaa enää juuri ollenkaan ja parisuhdettakin laiminlyön, kun olen jatkuvasti niin kiireinen piestessäni itseäni henkisesti ja fyysisesti. Kellään ympärilläni olevista ihmisistä ei ole aavistustakaan kamppailuistani. Laihtumiseeni on kyllä kiinnitetty huomiota, mutta olen hädissäni selittänyt vain lenkkeileväni paljon.”

Bulimiaa ja anoreksiaa sairastanut nainen

”Syömishäiriö rajoitti ihan hirveästi elämää, en voinut lähteä mihinkään tai tehdä mitään. Ajattelin, että kun olen saavuttanut tavoitteeni, sitten vasta elämä alkaa. Loin rituaaleja: seisoin bussimatkat ja söin ruisleipääkin haarukalla ja veitsellä. Vartalo piti mitata joka päivä. Syömishäiriö pyöritti koko arkea.”

Epätyypillistä syömishäiriötä sairastanut nainen

”Ensin liikunta lähtee lapasesta, sitten syöminen. Pakkoliikunta ei katso paikkaa, keinot keksii aina. Kun olin työmatkalla ja jalkani oli kipeä enkä voinut juosta ulkona, juoksin ja kävelin rappusissa. Kaikki vapaa-aikani meni siihen, että ravasin niitä. Siten pysyi jotenkin kasassa. Kun lähdimme vanhempieni kanssa purjehtimaan, lenkkeilin joka satamassa. Kun minulla oli vahtivuoro, kyykkäsin ja punnersin. Pakkoliikkuessa ajattelee joka kerta, että se on viimeinen. Silti sama tarve tulee uudestaan.”

Anoreksiaa sairastanut entinen kilpaurheilija

Kukaan ei ole toivoton tapaus

Kirjan yksi viesti on, että vaikka kaikki eivät täysin toivu, kukaan syömishäiriöön sairastunut ei ole toivoton tapaus.

On hyvin tavallista, että syömishäiriöistä toipuminen vie pitkään. Vuosikymmeniäkin sairastaneilla on aina mahdollisuus toipua, mutta ajan kuluessa se voi käydä yhä vaikeammaksi.

– Jos nälkiintymistila pitkittyy ja pitkittyy, se aiheuttaa biologisia muutoksia ja siitä voi tulla tapa. Tavasta pois pääseminen on paljon hankalampaa, sanoo kirjassa HUSin Syömishäiriöyksikön ylilääkäri Jaana Suokas.

Lähde: Noora Valkonen: Pala kurkussa – Selviytymistarinoita syömishäiriöistä, Atena 2019.

Jokainen syömishäiriöön sairastunut oireilee omalla tavallaan, mutta yhteistä kaikille syömishäiriöille on:

  • Tyytymättömyys omaan kehoon

  • Tunne siitä, että ei kelpaa sellaisena kuin on

  • Usko siihen, että ei ansaitse esimerkiksi hyvinvointia tai lepoa

  • Epäterve suhde ruokaan ja kehoon

Tuoreimmat osastosta