Karoliinan nielemisvaikeuksien takaa paljastui aggressiivinen imusolmukesyöpä – lääkäritkin yllättyivät, kun hoidot alkoivat tehota - Terveys - Ilta-Sanomat

Karoliinan nielemisvaikeuksien takaa paljastui aggressiivinen imusolmukesyöpä – lääkäritkin yllättyivät, kun hoidot alkoivat tehota

Kiire ja stressi eivät enää mahdu joogaa opettavan Karoliinan elämään.

30.12.2018 8:17

Väsymystä, vastakipuja ja toistuvia tulehduksia. Karoliina Hellén, 38, oli voinut huonosti jo pitkään. Vaivoista huolimatta Karoliina tsemppasi, treenasi ja teki töitä. Lääkärit tarjosivat vaivoihin milloin mitäkin diagnoosia.

Syyskuussa 2012 nieleminen alkoi tuntua vaikealta, ja Karoliina löysi kaulastaan kyhmyn. Lääkärin arveli, että kyseessä oli akuutti kilpirauhasen tulehdus, johon hän määräsi tulehduskipulääkkeitä. Karoliinan olo kuitenkin heikkeni. Painokin alkoi laskea.

Syvällä sisimmässään Karoliina aavisti jo silloin, että hän oli sairastunut syöpään. Sukulaisiltakin oli löytynyt sitä. Karoliina hakeutui erikoislääkärille.

– Tein oireistani luettelon, joka oli yhtä pitkä kuin kaksi A4-sivua. Lääkärin mukaan niillä ei ollut kilpirauhasen kanssa mitään tekemistä.

Syöpä oli ehtinyt levitä

Alkoi monen kuukauden tutkimusrumba, jonka päätteeksi oireiden syy selvisi: Karoliinalla todettiin pitkälle edennyt Hodgkinin lymfooma. Se on imusolmukesyöpä, jonka merkkejä ovat useimmiten suurentuneet imusolmukkeet. Ne tuntuvat patteina kaulalla, kainaloissa tai nivustaipeissa.

Karoliinan syöpä oli ehtinyt levitä, ja etäpesäkkeitä oli muodostunut useita. Perna oli kasvanut liki repeämispisteeseen asti.

Diagnoosi oli kaikesta huolimatta helpotus.

– Aikaisemmin minua ei oltu nähty ihmisenä ja kokonaisena, hoidettiin vain yhtä oiretta tai arveltiin, että olen masentunut.

Ennuste oli pysäyttävää kuultavaa. Lääkärit eivät antaneet Karoliinalle juurikaan toivoa. Solumyrkkyhoidot aloitettiin välittömästi, mutta niiden sanottiin joko vain hiukan pidentävän tai mahdollisesti lyhentävän Karoliinan elämää.

”Päätin parantua”

Karoliina päätti parantua.

– Tein nopeasti päätöksen, että tämä ei ole minun tarinani loppu. Jostakin tuli tunne, että minulla on vielä paljon annettavaa muille. Minulla oli myös kolme pientä lasta. Lupasin heille, että en tule tästä lähtemään niin kauan kuin se on minusta kiinni.

Rakkaus lapsiin ja elämään olivat Karoliinan valo ja voima silloinkin kun hoidot tuottivat niin kovaa kipua, että hengittäminenkin sattui.

– Päätin elää yksi hengitys kerrallaan, Karoliina kuvailee.

Hengittämisestä tuli Karoliinalle iso elämänvoiman lähde. Hän löysi vuosien jälkeen uudelleen joogan ja syvähengityksen. Ne auttoivat pitämään kiinni hetkessä ja löytämään yhteyden kehon ja mielen välille.

Kotiin hankittiin mehulinko, koska Karoliinan oli vaikea sulattaa ruokaa.

Omat kantasolut pelastajina

Tapahtui pienimuotoinen ihme. Hoidot alkoivat tepsiä, mikä yllätti lääkäritkin. Kovin moni ei heidän mukaansa ollut jäänyt henkiin yhtä aggressiivisen syövän jälkeen.

Vuonna 2014 Karoliina sai kantasolusiirron. Solut olivat hänen omiaan, sillä sopivaa luovuttajaa ei löytynyt. Tai oikeastaan löytyi – siinä vaiheessa kun Karoliina oli juuri kirjautumassa ulos sairaalasta.

Seurantakäyntejä on yhä puolen vuoden välein. Niitä ennen Karoliina on stressaantunut.

– Tunnen kaikkea mahdollista ja paluu arkeen kestää aina aikansa.

Karoliina jaksoi hymyillä, vaikka hoidot olivat rankat.

Uusi kutsumus

Sairaus on jättänyt jälkiä. Karoliinalla on aivovaurio, mikä vaikuttaa hänen muistiinsa. Hän myös uupuu nopeasti, niveliä särkee ja Karoliina on herkkä koville äänille ja valoille.

Entinen työ- ja liikuntanarkomaani, suorittajatyttö, on myös joutunut hidastamaan tahtia ja opetellut kuuntelemaan omaa kehoaan. Keho osaa kertoa – milloin aivosumusta, milloin kivusta – että vauhtia on ollut liikaa.

Uusi kutsumus tuli aiemmin urheiluhierojana työskennelleen Karoliinan luokseen kuin olisi tarkoitettu.

– Mieheni oli ostanut joogalehden ja selaisin sitä eräänä päivänä lounaalla. Heti ensimmäisellä sivulla oli ilmoitus joogaopettajakoulutuksesta Tukholmassa. Tunsin ja tiesin, että tässähän se on.

Karoliina kannustaa kaikkia pysähtymään ja hengittämään edes kymmenen minuuttia joka päivä.

Karoliina kokee, että hänelle on annettu tehtävä. Sanoma, jota välittää. Siihen kuuluvat kiitollisuus ja pysähtyminen.

– Ei ole pakko sairastua vakavasti ennen kuin voi muuttaa elämänsä tahtia. Siihen on jokaisella aina mahdollisuus. Jos pystyn auttamaan edes yhtä ihmistä voimaantumaan, olen tehnyt tehtäväni.

Karoliinalla on Ahvenanmaalla oma joogastudio, missä hän tekee sen verran töitä kuin tuntuu hyvältä. Lisäksi hän luennoi kokemuksistaan eri tilaisuuksissa.

Syöpä on Karoliinan mielessä lähinnä vain seurantakäyntien lähestyessä. Sopiva kantasolujen luovuttaja on aina olemassa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?