Terveys

Masennukseen on 12 eri syytä

Julkaistu:

Masennus
Suomalais-latvialainen tutkimusryhmä löysi 12 eri syytä masennukseen. Yksi niistä on infektio: usein masennus liittyy matala-asteiseen tulehdukseen.
Maailma masentuu hämmentävällä tahdilla. Maailman terveysjärjestö WHO tiedotti maaliskuussa 2017, että masennus on noussut maailman suurimmaksi yksittäiseksi sairaustaakan aiheuttajaksi. Ajanjaksolla 2005–2015 masentuneiden määrä maailmassa nousi 18 prosenttia, 300 miljoonaan ihmiseen.

Suomessa masennuksesta kärsii vuosittain noin seitsemän prosenttia väestöstä. Joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana.

– Viimeisen 20 vuoden aikana masennuksen takia eläkkeelle jääneiden luku on ainakin kymmenkertaistunut, kertoo integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson.

Masennuksesta toipuminen ei ole Karlssonin mukaan ole enää niin helppoa kuin aikaisemmin. Tämä selittää muun muassa ennenaikaiselle eläkkeelle joutumista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Ehkä yksi syy on, että toipuminen on vaikeaa jos masennuksen laukaisseet syyt eivät poistu. Lisäksi työelämä on nykyään vaativampaa kuin aikaisemmin. Siksi usein lievätkin masennusoireet johtavat työkyvyttömyyteen.

Mikään ei tunnu enää miltään

Vaikeimmillaan masennus aiheuttaa täydellistä toimintakyvyttömyyttä – ihminen ei pääse ylös sängystä eikä pysty huolehtimaan hygieniastaan. Tyypillistä on, että syvän alakuloisuuden ohella masentuneella on vaikeuksia tuntea mielihyvää asioista, joista on aiemmin nauttinut.

– Potilaat usein kertovat, että ulkoilu, liikunta tai hyvä ruoka eivät enää tunnu miltään. Keskeinen oire on myös energian puute ja poikkeuksellinen väsymys, Karlsson toteaa.

Psykiatriassa masennus näyttäytyy usein aivokemiallisena häiriönä, jonka selättämiseen tarvitaan lääkkeitä. Jotkut selittävät masennusta psykologisemmin siten, että se johtuu mielen sisäisistä ristiriidoista.

Masennus voi juontua 12 eri syystä

Masennus on kuitenkin paljon monisyisempi kokonaisuus. Maaliskuussa 2018 Brain, Behavior and Immunity -lehdessä julkaistu tutkimuskatsaus, jossa oli mukana ryhmä suomalaisia ja latvialaisia tutkijoita, kertoo että masennus voi juontua 12 eri syystä.

Näihin lukeutuvat infektio, pitkäaikainen stressi, yksinäisyys, traumaattinen kokemus, hierarkiaan liittyvä konflikti, suru, hylkäys rakkaussuhteessa, synnytys, vuodenaika, jokin kemikaali kuten päihde, ruumiillinen sairaus ja nälänhätä.

 

Masennusoireilla voi olla enemmän tekemistä sen kanssa, mikä laukaisi masennuksen kuin potilaan persoonallisuudella.

Kyseisten masennuksen alatyyppien avulla on asiantuntijoiden mukaan helpompi löytää tehokkaampia hoitoja.

– Masennusoireilla voi olla enemmän tekemistä sen kanssa, mikä laukaisi masennuksen kuin potilaan persoonallisuudella, kertoo evoluutiopsykologi Markus J. Rantala tutkimusraportissa.

Hasse Karlsson kuului tutkimusryhmään. Hän selvittää, että esimerkiksi sydäninfarktin jälkeen arviolta noin 25 prosentille potilaista tulee masennus.

– Tämä tapahtuu luultavasti juuri psyykkisen rasituksen kautta, jota sairaus saa aikaan.

Jopa kymmenvuotiailla todetaan nykyisin masennusta

Kliinistä masennusta potevilla oireet voivat vaihdella laidasta laitaan. Joku on uneton, joku nukkuu jatkuvasti. Yhdellä ruokahalu kasvaa, toiselle ruoka ei maistu yhtään. Jostakusta tulee levoton, kun taas joku passivoituu täysin.

Myös mielihyvähormoni serotoniinin ja stressihormoni kortisolin käyttäytyminen elimistössä vaihtelee masentuneiden välillä. Esimerkiksi pitkäkestoinen stressi lisää kortisolin eritystä, mutta traumaperäisen stressihäiriön seurauksena masentuneella on havaittavissa laskua samassa hormonissa.

Jopa kymmenvuotiailla todetaan nykyisin masennusta. Karlsson jäljittää syitä stressiin ja aivoihin. Stressi muokkaa aivojen rakennetta ja toimintaa, mutta sen aiheuttama toiminnallinen vaikutus saattaa näkyä vasta pitkällä viiveellä. Ihmisen tarvitsee stressitilanteissa kortisolia, mutta pitkän päälle se on myrkkyä aivoille.

 

On siis mahdollista, että suolistolla on jonkinlainen roolinsa masennuksessa.

Masennus näkyy myös suolistossa, sillä masentuneiden ja terveiden välillä suoliston bakteerikanta on erilainen.

– Stressi myös lisää suoliston läpäisevyyttä ja näin aiheuttaa matala-asteista tulehdusta. Probiooteilla on saatu aikaan ainakin jonkinasteisia myönteisiä muutoksia mielialassa. On siis mahdollista, että suolistolla on jonkinlainen roolinsa masennuksessa. Mitään vakuuttavaa näyttöä siitä, että bakteerikannalla olisi rooli masennuksen puhkeamisessa, ei tällä hetkellä kuitenkaan ole, Karlsson sanoo.

JAMA Psychiatry -lehdessä vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa paljastui, että masennuspotilailla tulehdusta kuvaavat merkkiaineet olivat keskimäärin 30 prosenttia korkeammalla kuin kontrollihenkilöillä, jotka eivät kärsineet masennuksesta. Korkeimmat tulehdusarvot olivat niillä, joilla oli vaikein masennus.

Noin kolmannes potilaista ei saa hyötyä masennuslääkkeistä

Tulehduksellisille aineenvaihdunnan ongelmille ja krooniselle stressille altistavat muun muassa nykyaikaiset elintavat, jotka käsittävät paljon istumista sisällä, runsaskalorista ruokaa ja vähän ravintoaineita.

Tulehdusta aiheuttavien sytokiinien lisääntymisellä on taipumus johtaa mielialan laskuun. Asiantuntijoiden mukaan matala-asteinen tulehdus näyttäisi myös estävän mielialan nousun vastoinkäymisen jälkeen.

 

Masennuslääkkeet ovat tehokkaita, mutta valitettavasti tiedämme, että noin kolmannes potilaista ei saa niistä hyötyä

Masennusta ei pidä kuitenkaan typistää vain tulehdussairaudeksi – osalla masentuneista tulehdusoireita ei esiinny lainkaan. Niinpä psykoterapialla ja perinteisillä masennuslääkkeillä on paikkansa. Millaista tehoa sitten voi odottaa masennuslääkkeistä?

Ne voivat olla tehokas hoitokeino vakavaan masennukseen, mutta niiden ei pitäisi välttämättä olla ensimmäinen potilaalle tarjottu hoito. Näin viestii Lancet-lehdessä helmikuussa julkaistu Oxfordin yliopiston tutkimusraportti.

– Masennuslääkkeet ovat tehokkaita, mutta valitettavasti tiedämme, että noin kolmannes potilaista ei saa niistä hyötyä, kertoo raportissa Oxfordin yliopiston tohtori Andrea Cipriani.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt