Tutkija kertoo, miksi aivot tarvitsevat joutokäyntiä – ”luterilaisesta näkökulmasta on tietenkin sairas ajatus, että töissä pitäisi olla jouten”

Julkaistu:

Aivot
Kuinka kivikauden aivomme selviytyvät hektisessä työelämässä?
Tunnistatko sen hetken, kun kesken työpäivän tuijotat toimistolla tietokoneen ruutua – ja yhtäkkiä sinulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä olit tekemässä?

Tämä on merkki siitä, että metsästäjä-keräilijän mielesi on siirtymässä torkkumaan kotiluolan tulen äärelle.

Metsästäjä-keräilijän aivoilla varustetulla nykyihmisellä mielen ja kehon yhteys toimii edelleen samalla tavalla kuin kivikaudella, kertoo aivotutkijoiden Katri Saarikiven ja Minna Huotilaisen uutuuskirja Aivot työssä (Otava).

Muinaisina aikoina aivoja käytettiin ongelmanratkaisuun metsästäessä ja keräillessä, mutta kotiluolassa tarkkaavuus sai herpaantua. Siksi edelleen on niin, että kun istahdamme, mieli on aktiivinen vielä jonkin aikaa ja pystymme työskentelemään hyvin, mutta tuntikausien istuminen paikoillaan saa aivomme siirtymään tulen äärelle tunnelmoimaan.

Jos tällaisessa tilassa täytyy keskittyä ja olla aikaansaava, kannattaa nousta seisomaan, avata ikkuna, tehdä pari kyykkyä tai hakea lasillinen vettä, sillä aktiivisuus palauttaa myös mielen vireystilaan, Saarikivi neuvoo.

”Aiemmin häiriöherkkyys on ollut elintärkeää”

Ympäristö on muuttunut nopeasti viime vuosituhansien aikana, mutta eliön evoluutio tapahtuu satojentuhansien vuosien aikana.

– Evoluutio on hirvittävän hidasta. Ympäristö, jossa aivomme ovat kehittyneet nykyisen kaltaisiksi, on ollut hyvin erilainen kuin se ympäristö, jossa nykyään elämme. Siksi olemme tulleet tällaiseen aika jännittävään tilanteeseen, Saarikivi sanoo.

Tyypillinen merkki aivojen ”kivikautisuudesta” on esimerkiksi makeanhimo.

– Ihmisen kehityshistoriassa on kannattanut syödä, jos ruokaa on ollut tarjolla. Mitä rasvaisempaa ja energiatiheämpää, sitä parempi, koska silloin selviydyttiin.

Työpäivän aikana monelle ovat tuttuja myös keskeytykset, jotka vievät huomion: tärkeään sähköpostiin pitää vastata heti ja Facebookissa täytyy reagoida välittömästi.

– Ihmiset puhuvat paljon siitä, kuinka some ja laitteet häiritsevät. Aiemmin häiriöherkkyys on ollut elintärkeää. Jos jossain rasahti, huomion täytyi kiinnittyä siihen, Saarikivi kuvailee.

– Nykyään applikaatioissa on samankaltaisia piirteitä. Äänimerkit ja vilkkuvat valot kiinnittävät huomiomme, jolloin voi olla haastavaa hallita oman tarkkaavuuden suuntautumista.

Työelämässä pärjää metsästäjä-keräilijän aivoilla

Metsästäjä-keräilijän aivoillakin pärjää kuitenkin työelämässä ihan hyvin.

– Ilman muuta! On vääränlaista determinismiä sanoa, että koska meillä on ”vanhat” aivot, emme sovi nykypäivään, Saarikivi naurahtaa.

Vaikka meillä on erilaisia impulsseja, hän muistuttaa, että hyvin poimuttuneen aivokuoren ja kehittyneiden etuotsalohkojen ansiosta voimme tarkkailla ja analysoida omaa toimintaamme, ajatteluamme ja ympäristöämme.

– Voimme tarkastella, minkälainen toiminta olisi juuri tässä tilanteessa tarkoituksenmukaista, ja mikä olisi meille paras vaihtoehto.

– Onneksi älykäs toiminta ja pärjääminen ei myöskään riipu pelkästään yksittäisen ihmisen aivoista, vaan se on aina yhdistelmä omien aivojen käyttöä, teknologiaa sekä toisten ihmisten ajattelua, Saarikivi sanoo.

”Ajatuksemme tehokkuudesta perustuu siihen, millä tavalla kone on tehokas”

Aivotutkijan mukaan kannattaa kuitenkin huomioida, että se minkälaisiksi olemme kehittyneet kauan sitten, voi aiheuttaa tietynlaisia haasteita esimerkiksi työelämässä.

– Usein ajatuksemme tehokkuudesta perustuu siihen, millä tavalla kone on tehokas: enemmän vähemmällä ja nopeammin. Täytyisi kuitenkin miettiä sitä, miltä näyttää ihmisen tehokkuus, sillä työ vaatii meiltä entistä enemmän sellaisia asioita, joissa kone on huono: oppimista, luovaa ajattelua, hyvää vuorovaikutusta, kirkasta mieltä ja monimutkaista ongelmanratkaisua.

Tällaisessa työssä aivoille arvokas saattaakin olla juuri se pinnistelyn herpaantumisen hetki, kun tuijotat näyttöä pää tyhjänä, näkemättä mitään.

– Jossain kohtaa työpäivää sellainen tylsä hetki, jolloin silmät harittavat ja kuolaakin melkein valuu, on tärkeää, koska tällaisessa rentoutuneessa tilassa parasympaattinen hermosto voi aktivoitua.

”Mielikuvituksemme vaatii joutokäyntiä”

Kuola valuu -hetkinä aivoissa alkaa usein toimia mentalisointiverkosto, jolle Saarikivi on antanut lempinimen aivojen joutokäyntiverkosto.

Tutkimuksissa on havaittu, että ihmisille tulee enemmän ideoita päähän silloin, kun joutokäyntiverkosto on aktiivinen. Verkosto löydettiin ensimmäisen kerran tutkimuksessa, jossa koehenkilöiden piti maata aivoskannerissa ja olla tekemättä ja ajattelematta erityisesti mitään.

– Tutkijat olettivat aivotoiminnan olevan minimaalista, mutta he huomasivat, että tietty verkosto toimikin aika voimakkaasti. Mielikuvituksemme siis vaatii joutokäyntiä päästäkseen esiin ja tuottaakseen ideoita.

Tästä johtuu se tuttu ilmiö, että usein parhaat ideat tulevat mieleen juuri silloin, kun on lopettanut ongelmanratkaisun ja ajatukset ovat pikkutauon aikana irronneet siitä, mitä yritettiin tehdä.

– Jos halutaan, että ihmiset ovat luovempia työelämässä, pitäisi miettiä, miten työpäivään voi tuoda joutokäyntiä. Luterilaisesta näkökulmasta on tietenkin aivan sairas ajatus, että töissä muka pitäisi olla jouten – mutta se pitäisikin mieltää osaksi työntekoa.

Saarikivi on huomannut, että vaikka tiedetään, mikä aivoille on hyväksi, uhrautuvaa työntekijää arvostetaan yhä.

– Tässä tullaan hyvin kiinnostaviin kysymyksiin työkulttuurista. Usein hyvänä työntekijänä pidetään sitä, joka nipistää vaikka yöunista ja painaa sata lasissa.

– Ja mitä ajatellaan työntekijästä, joka ottaa torkut kesken päivän? Pidetään tietenkin laiskana, vaikka ajattelun laadun kannalta hän saattaa toimia juuri oikealla tavalla.

Näin pidät aivosi hyvässä kunnossa

  • Hyvä aivokunto ei vaadi niinkään niksejä tai aivojumppaa vaan perustuu hyviin elämäntapoihin, jotka muutenkin tukevat yleisterveyttä.
  • Nuku riittävästi. Aivoilla on unen aikana niin paljon tehtäviä, että yö on niille kuin toinen työpäivä. On yksilöllistä, mikä määrä unta riittää.
– Hirveän moni nukkuu liian vähän ja sopeutuu sumuiseen fiilikseen. Jos pystyt, tee testi: nuku vähän pidempään ja katso, leikkaako päivän aikana paremmin, Katri Saarikivi sanoo.
  • Lähde liikkeelle. Säännöllinen liikunta tukee aivoalueita, jotka vastaavat keskittymisestä, muistista ja toiminnanohjauksesta. Yhdysvaltalaistutkijat tarkastelivat työelämän senioreita ja huomasivat, että sohvaperunaelämän lopettaminen sai aikaan nuorentumisen merkkejä aivoissa.
  • Ruoki aivoja. Aivoissa ei ole energiavarastoja kuten lihaksissa, vaan aivot ovat täysin sen sokerin ja hapen varassa, jotka verenkierto kulloinkin pystyy niille kuljettamaan.
– Jos et ehdi syödä töissä kunnollista lounasta, aivoilla ei ole saatavilla energiaa, ja ajattelu sumenee.
  • Opi uutta. Oppimiseen liittyvät aivomuutokset ovat päinvastaisia kuin ikääntymiseen myötä tapahtuvat aivomuutokset.
– Aivoille on hyväksi itsestä lähtöisin oleva oppiminen. Kiinnostuksen kohteen parissa oppiminen tapahtuu kuin itsestään, mutta samalla tulee ponnisteltua ja treenattua.

Lähde: Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi: Aivot työssä (Otava, 2018).

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt