Vielä muutama vuosi sitten Iina poltti askin tupakkaa päivässä – nyt hän juoksee maratonin joka päivä - Terveys - Ilta-Sanomat

Vielä muutama vuosi sitten Iina poltti askin tupakkaa päivässä – nyt hän juoksee maratonin joka päivä

Iina Puskala on juossut jo monta kymmentä maratonia.

Iina Puskala on juossut jo monta kymmentä maratonia.

Julkaistu: 11.1.2018 15:42

Maratonin tahkoaminen vie päivässä noin viidestä kahdeksaan tuntia.

– Kävelen tässä juuri kaverini Ilkan kanssa maratonia. Aloitimme kahdeksalta, sanoo Iina Puskala, kun hän vastaa puhelimeen aamukymmeneltä talvisena tiistaina.

Karvialaisella Puskalalla on aikamoinen projekti: hän aikoo juosta – tai ”lepopäivinä” kävellä – yhden vuoden aikana joka päivä maratonin. Savotta Vähintään 365 maratonia vuodessa alkoi marraskuun alussa.

Sen jälkeen maratoneja on taittunut monta kymmentä. Puskalan maratonien kokonaislukema onkin jo reippaasti toisella sadalla, ja hän on päässyt vähintään sata maratonia elämässään juosseiden Suomen 100+-kerhoon.

Aina Puskala ei suinkaan ole juossut. Vielä vuonna 2010 hän oli pohjakunnossa ja poltti askin tupakkaa päivässä. Kuuden lapsen äidin arki tuntui raskaalta, samoin hengitys. Vuonna 2012 aukesi kuntosalin ovi ja vuonna 2013 mittariin tuli ensimmäinen maraton.

Liikkumaan ajoivat perhehuolet ja avioero.

– Nuorimmainen poikani muutti asumaan isänsä luo. Aloin helpottaa liikunnalla ikävää, juostessa sitä tuli vähemmän ajateltua. Jossain kohtaa ulos tulivat myös tunteet ja kyyneleet. Ilman juoksemista olisin lukkiutunut.

Juoksu nosti henkistä ja fyysistä kuntoa

– Kun ennen vuolin hevosen kaviot, saatoin joutua keskeyttämään. Nykyään jaksan vuolla vaikka kaksi hevosta peräkkäin. Ennen ajatus yksin selviämisestä oli mahdoton, nyt ajattelen, että totta kai selviän, Puskala kuvailee.

Numeroina Puskalan kuntokäyrä näyttää tältä: kun hän aiemmin juoksi kuuden ja puolen minuutin kilometritahdilla, sykkeet liikkuivat 160–170:ssä. Nykyään sykkeet kohoavat samaan viiden, kuuden minuutin tahdilla. Maratonin Puskala on kovimmillaan juossut neljässä tunnissa ja seitsemässä minuutissa.

– Aluksi juoksin vain Karvian kuntosalin juoksumatolla. Harjoittelumäärä lisääntyi kuin vaivihkaa. Kisoihin lähdin sillä asenteella, että joka kisa on yksi harjoittelumahdollisuus. Olen yrittänyt säilyttää rentouden. Välillä tuntuu, että ihmiset menevät turhan valtavilla vaatimuksilla. Pitäisi juosta alle neljän tunnin, kaikilla pitäisi olla sata maratonia.

Iina Puskala juoksee joka päivä maratonin joko juoksumatolla tai pihapiirissään.

Iina Puskala juoksee joka päivä maratonin joko juoksumatolla tai pihapiirissään.

Aina ei kulje

Juokseminen ei aina ole kulkenut. Kun Puskala juoksi ensimmäisiä maratonejaan liki yksin 20 asteen pakkasessa, huoltopöytää korjattiin pois, kun hän oli viimeisellä kierroksella.

– Kun pääsen kotiin, saunon, syön hyvin ja lepään, haluan kuitenkin jatkaa.

Juoksu tuntuu joka päivä erilaiselta. Jos kulkee, fiilis on kevyt ja rento. Välillä Puskala keskittyy kehon viesteihin, vaikka siihen, että pohje tuntuu kireältä.

– Joskus juoksu on kuin kummajaisesta toiseen selviämistä, mutta aina tulee samanlainen olo, että jees mä tein sen tänäänkin.

Puskala ajatteli aluksi juoksevansa maratonin vain kerran kuussa.

– Viime kesänä kymmenen hengen porukka juoksi Nuorgamista Helsinkiin. Silloin tuntui, että jos teen täysin saman, se on turhaa ja plagiointia. Halusin tehdä oman juttuni ja haastaa itseni. Olen ollut monessa asiassa hirveän keskinkertainen. Ensi kertaa on vahvasti sellainen olo, että minulla on tähän mahdollisuuksia.

Innostusta ja inspiraatiota

Kun kaveri on mukana, juoksu on Puskalalle myös sosiaalinen tapahtuma. Hän etsii treeniseuraa myös verkkosivuillaan.

– Haluan innostaa ihmisiä liikkumaan, vaikka kaikki eivät haluaisikaan juosta maratonmatkaa. Oma lehmäni ojassa on se, että aina kun mukanani on kaksi muuta juoksijaa, saan tilastokelpoisen tuloksen.

Maraton on 42 kilometriä pitkä. Lepopäivinä Puskala kävelee saman matkan. Herää kysymys, miten ihmeessä keho kestää moisen.

– Uskon, että kun ajattelen olevani terve ja pysyväni helposti terveenä, en sairastu. Toki minulla on ollut muutamia flunssia, mutta ei mitään sellaista, että olisin ollut ihan voimaton. Jalkapohjat saattavat välillä tuntua väsyneiltä.

Silloin työkaluina ovat hieronta, sauna, kylmägeeliä sekä pallo ja hierontarulla. Joskus hieronta-apua antaa myös Puskalan mies.

– Lähimmäiset tukee, muut kummastelee, kyselee tai tsemppailee, Puskala sanoo.

Juoksu vie ison osan päivästä

Lukkopainia, kuntonyrkkeilyä, joskus uintiakin. Puskalan päivät täyttyvät treeneistä. Lajikirjoaan hän on kuitenkin joutunut vähentämään juoksuprojektin vuoksi.

Maratonin tahkoaminen vie päivässä noin viidestä kahdeksaan tuntia. Aikaa on ollut vaivattomampaa löytää nyt, kun Puskala ei tee töitä säännöllisesti.

– Kun projekti on ohi, pidän sen verran lepoa kun hyvältä tuntuu. Teen kaikkea muuta, vaikka seinäkiipeilyä. Sen jälkeen haen parempaa maratonaikaa ja omaa ennätystäni 24 tunnin juoksussa.

Mielessä on myös täysmatka triathlonia.

– Muille sanoisin, että aloita pienin askelin. Ole myös armollinen itsellesi. Heikkoja hetkiä varmasti tulee, mutta ne kuuluvat matkaan ja niistä pääsee kyllä yli. Jos siltä tuntuu, pyydä apua.

Puskalan elämänmuutoksesta kertoi ensimmäisenä Yle.

Tuoreimmat osastosta