Pitkä lentomatka, jonka aikana jaloittelu pääsee unohtumaan. Lennon jälkeen toinen reisi on oudon turvonnut. Kipeäkin. Tässä tilanteessa hälytyskellojen pitäisi soida ainakin sen verran, että se saa käymään lääkärissä. Jalkaan on voinut muodostunut veritulppa.
Veritulppa on useimmiten laskimotukos, joka muodostuu alaraajaan. Laskimotukos on kohtalaisen yleinen. Tuhannesta suomalaisesta sen saa vuosittain 1–2 henkilöä.
Tulpan eli verihyytymän voivat synnyttää muun muassa pitkä paikallaan olo, leikkaukset sekä jotkin sairaudet, kuten reuma tai syöpä. Laskimot ovat tulpille herkintä aluetta, sillä veri virtaa niissä verkkaisemmin kuin muualla verisuonistossa.
Pahin eli hengenvaarallinen tilanne syntyy, jos tulppa lähtee liikkeelle ja päätyy sydämen kautta keuhkoihin. Tulppa voi irrota, sillä lihakset pumppaavat ponnekkaasti verta laskimoihin.
– Laskimot jaetaan syviin laskimorunkoihin ja pinnallisiin laskimoihin. Kun tulppa on syvissä laskimoissa, hengenvaarallisen keuhkoembolian riski on todellinen, sanoo sisätautilääkäri Joni Suomi Terveystalosta.
Pinnalliset tukokset, tuttavallisemmin ”suonikohjut”, eivät ole nekään ihan riskittömiä.
– Jos pinnalliset tukokset ärtyvät ja tulehtuvat, tukos voi levitä syvempään laskimorunkoon.
Jos tukokset toistuvat, Suomi suosittelee verisuonikirurgin luo hakeutumista.
Näin voit tunnistaa laskimotukoksen:
Alaraajan laskimotukoksen tyypillisiä oireita ovat:
Turvotus, joka on vain toisessa jalassa
Leposärky
Arkuus
Kävellessä tuntuva kipu
Suorituskyvyn heikkeneminen
Laskimoveritulppa voi olla kavalasti myös kokonaan oireeton.
– Jos esimerkiksi pitkän lentomatkan jälkeen jalka tuntuu vähän oudolta, kannattaa pohtia, onko sukulaisilla ollut tukoksia ja tuliko matkan aikana jaloiteltua.
Keuhkoveritulpalle eli keuhkoembolialle tyypillisiä oireita ovat muun muassa äkillinen tai asteittain paheneva hengenahdistus tai rintakipu, yskänärsytys sekä heikentynyt suorituskyky.
Riskitekijöitä
Noin 30–40 prosentille tukoksista ei heti löydy selkeää syytä. Tulppariskiä nostavat muun muassa ikä, tupakointi, ylipaino, diabetes, tulehdukselliset sairaudet ja syöpä.
– Tukoksen mahdollisuutta voivat hetkellisesti lisätä myös sairaudet, joiden vuoksi joutuu vuodelepoon sekä leikkaukset ja jalkojen urheiluvammat.
Pitkäaikainen istuminen ei tee hyvää verenkierrolle.
– Jos tuoli painaa kovaa vaikka polven taustoja, laskimoveren paluu heikkenee. Jos siihen lisätään veritulpille altistava perinnöllinen taipumus, riski kasvaa.
Etenkin jos tulpan saa alle 50-vuotiaana, veren hyytymistekijät on syytä tutkia. Hyytymistekijöissä voi esiintyä perinnöllisiä muutoksia, joiden vuoksi tukosten vaara kasvaa. Mikään perintötekijä ei tosin ole niin voimakas, että se johtaa verisuonen tukokseen väistämättä.
Verikoe kertoo
Laskimotukos voidaan selvittää verikokeella nimeltä D-dimeeri.
– D-dimeeri kertoo, onko veren hyytymistekijä koholla. Jos on, raajaan voidaan tehdä ultraäänitutkimus. Se näyttää, onko suonessa hyytymä.
Jos D-dimeeripitoisuus on viitealueella ja potilaalla on vain vähän tai epätyypillisiä oireita, muita tutkimuksia ei välttämättä tarvita.
Alkuun veritulppa hoidetaan hyytymään nopeasti vaikuttavalla lääkkeellä tai pistoksilla. Verenohennuslääkkeitä potilaat syövät yleensä noin 3–12 kuukauden ajan.
– Osa laskimotukospotilaista syö lääkkeitä jatkuvasti. Siihen päädytään, jos laskimotukokset toistuvat tai niiden riski on suuri. Jos syytä ei ole keksitty, noin 10–15 prosenttia saa uuden tukoksen.
