Terveys

Autistinen stand up -koomikko Joel Herman: ”Kyllä meillä on huumorintajua, mäkin teen tätä työkseni”

Julkaistu:

Joel Herman joutuu tekemään enemmän työtä sosiaalisten tilanteiden opetteluun. – Pitää panostaa siihen, että pysyy jossakin asiassa tai tarpeen tullen osaa mennä siitä pois.
”Olen lievästi autistinen, biseksuaali ja teen stand up -komiikkaa. Joo, mun vanhemmat on todellakin voittanut lotossa.”

Yleisen stereotypian mukaan autismin kirjolla olevilla ei ole huumorintajua. 25-vuotias stand up -koomikko Joel Herman uskoo stereotypian liittyvän siihen, että autismin kirjolla olevilla voi olla vaikeuksia lukea sosiaalisia tilanteita.

– Kyllä meillä on huumorintajua. Mäkin teen sitä toiseksi ammatikseni. Osa varmasti on huumorintajuttomia, mutta niin on osa neurotyypillisistä ihmisistä. En halua sanoa normaaleista, koska en pidä itseäni epänormaalina.

Herman sai asperger-diagnoosinsa ollessaan 13-vuotias. Lisäksi hänellä on todettu ADD - tarkkaavaisuushäiriö.

– Ai, miten oireet näkyvät minussa? Vaikea sanoa, koska en ole koskaan ollut ilman niitä. Mulla ei ole mitään vertailukohtaa, mä voin olla vaan oman pääni sisällä, Herman huomauttaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hän kertoo joutuneensa tekemään enemmän työtä sosiaalisten tilanteiden opetteluun.

– Pitää panostaa siihen, että pysyy jossakin asiassa tai tarpeen tullen osaa mennä siitä pois. Jää kuin levy päälle. Saattaa olla päiviä, että soitan kitaraa 12 tuntia putkeen ilman, että edes huomaan sitä.


Herman on soittanut kitaraa koko elämänsä. Musiikkitiedettä yliopistossa opiskelevalle nuorelle stand up tarjosi bändien hajottua uuden mahdollisuuden mennä lavalle.

– Stand up on todella puhdas laji, koska siinä ei voi piiloutua musiikin, valoshow’n tai videon taakse. Se olet sinä, mikrofoni ja yleisö. Jos et ole hauska, yleisö antaa tietää sen joka kymmenes sekunti. Siitä ei pysty pakenemaan. Kun saa ison naurun yleisöstä, sen voi kokea fyysisenä aaltona, joka pistää tukan taakse. Se on ihan mahtava fiilis. En ole toistaiseksi löytänyt mitään päihdettä tai mitään muutakaan hormonia, joka vetää sen yli, hän kuvailee.



Jokainen yleisö on erilainen. Valitettavasti Herman on törmännyt myös viihdeteollisuuden varjopuoliin.

– On ollut myös sellaisia ei niin kivoja juttuja, kuten väkivallan uhkaa. Yleisöstä on tultu pari kertaa lavalle ottamaan riveleistä kiinni. Kerran vedin tosi huonon keikan Espoossa, jossa oli pari juoppoa yleisössä ja lopetin mun setin kesken, kun huomasin, että tämä ei mene hyvin. Lähdin menemään sieltä. Illan tuottaja tuli sanomaan mulle myöhemmin, että ne pari tyyppiä oli tullut sanomaan, että jos me nähdään toi tyyppi vielä, me tapetaan se.

Hän muistuttaa kuitenkin, että sadat hyvät kokemukset jättävät varjoonsa muutamat huonot.

Huumori monille terapiaa

Koomikon kyyneleet -kliseellä tarkoitetaan työkseen muita naurattavien taipumusta masennukseen. Alan tunnetuimmista tragedioista oli rakastetun Robin Williamsin itsemurha vuonna 2014.

– Kyllä masennusta varmasti meidän ammattiryhmässä on. Komiikka toimii terapiana. Joillekin ihmisille huumori on ensisijainen tapa käsitellä pahoja asioita, Herman selittää.

Herman on heittänyt satoja keikkoja. Nyt hän on päättänyt ottaa askeleen taaksepäin ja katsoa, mitä muita asioita elämällä olisi tarjottavana.

– Lähitulevaisuudessa haluan vähän aikuistua. En tosin tiedä, mitä se edes tarkoittaa. Opiskella, matkustaa. Ottaa laput pois silmiltä ja katsoa, mitä muita asioita on komiikan lisäksi. Mutta mä olen tulossa takaisin. Haluan vain painaa vähän reset-nappulaa.

Yleinen käsitys autismikirjosta saattaa olla rajoittunut ja stereotyyppinen. Mitä Herman haluaisi sanoa niille, jotka eivät diagnoosista juuri tiedä mitään?

– Kuulin joskus sanonnan, että jos on tavannut yhden ihmisen, joka on autismin kirjolla, on tavannut yhden ihmisen, joka on autismin kirjolla. Diagnoosi ei määritä meitä, sillä sen sisällä kirjo on valtava. Jos kokemukset autismin kirjon ihmisistä on vähäisiä, en suosittele tuomitsemaan sen perusteella. Pitää pitää avoimen mielen asioista. Niin mäkin yritän tehdä kaikista muista.