Vatsavaivainen Noora kokeili kuukauden kasvisruokia – näin se vaikutti oloon - Terveys - Ilta-Sanomat

Vatsavaivainen Noora kokeili kuukauden kasvisruokia – näin se vaikutti oloon

Lihaton lokakuu -haaste sysää taas pohtimaan ruokailutottumuksia. Mutta sopiiko kasvisruokailu herkkävatsaiselle?

Tofusalaatti on raikas lounasvalinta.­

19.10.2017 15:32

Kasvisruokailun lisääntyminen saattaa olla kupla, mutta tahdoin mennä sen sisään. Halusin kai tehdä hyvän teon, lievittää lihansyönnistä tuntemaani syyllisyyttä.

Kasvisten on jo pidemmän aikaa toitotettu olevan lihaa ilmastoystävällisempiä ja suotuisampia terveydelle. Runsaan punaisen lihan syönnin on kerrottu voivan suurentaa esimerkiksi riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen.

Mieltäni painoi myös lihan tehotuotannon etiikka, jonka pulmakohdista olin lukenut toimittaja Elina Lappalaisen kirjasta.

Kalaruoat ovat keittiöni suola, joten niistä en halunnut luopua. Täysvegaanin ruokavalion sijaan intouduin tekemään maltillisen kokeen. Päätin juoda kuukauden ajan aamupalaksi viherpirtelön ja syödä lounaaksi kasvisruokaa.

Tämän opin kasviskokeilustani:

1. Puputa tarpeeksi proteiinia

Ihailen aamuauringossa surauttamaani vihersmoothieta. Se hohtaa kuin keväinen ruohikko. Puolikas avokadoa, lehtikaalia, pinaattia, kurkkua, pala inkivääriä, omenamehua – toimii!

Vatsani alkaa kuitenkin kurnia jo ennen puoltapäivää. Arvelen, että smoothiessani ei ollut riittävästi proteiinia, jonka sanotaan pitävän nälkää loitolla. Seuraavalla kerralla lisään mantelimaitoa reippaammin aamukahviini, sitten laitan pirtelöön kokonaisen avokadon. Se auttaa vain vähän. Lopulta sorrun laittamaan mukaan munanvalkuaisia. Aina ei voi onnistua.

2. Kasvisaterian jälkeen olo on ilmava....

Aamuinen viherpirtelö saa työmatkakävelyn tuntumaan leijumiselta. Vatsassa on rauha.

Lounaalla kasaan eteeni pyramidin tofu-kasvis-sörsseliä. Ilahdun kun huomaan, että kasvikset tuntuvat asettuvan vatsaani liharuokaa sutjakammin. Lihaisan aterian jälkeen mahani tuntuu selvästi pinkeämmältä. Uimarina tykkään syödä isoja annoksia, eikä kasviskokeilu ainakaan muuta asiaa.

3. ...mutta kaikki kasvikset eivät sovi herkkävatsaiselle

Näyttelijäikoni Elizabeth Taylorin suosikkiruoka oli lihaa ja papuja sisältävä chili con carne. Kun työpaikan ruokalassa tarjoillaan chili sin carnea eli lihatonta versiota, kauhon sitä keon lautaselleni. Chili polttelee suuta ihanan maltillisesti.

Illalla olo ei enää ole kovin ihana. Kun kidneypavut ovat matkanneet suolistooni, vatsaa vääntää ankarasti. Onneksi mieheni ei ole kotona, sillä ilma on sakeana töräyttämiäni kaasuja.

Kärsin toiminallisista vatsavaivoista, joiden yhtenä syntipukkina on pidetty FODMAP-hiilihydraatteja. Niitä on muun muassa pavuissa. FODMAP-hiilarit käyvät paksusuolessa, mikä voi aiheuttaa turvotusta ja kivuliaita ilmavaivoja. Testini tukee tätä teoriaa. Pavut on vaan pakko jättää suosiolla muiden rouskuteltavaksi.

4. Kasvisruoat voivat olla hekumallisia...

Jos olisin ruokatoimittaja, säveltäisin oodin falafeleille. Tuo rapea, rasvainen kuori ja mehukas sisus!

Kasvisruokakokeilun myötä löydän itseni uusista makumaailmoista. Aikaisemmin en juurikaan syönyt esimerkiksi tofua tai seitania, saati kasvistahnoja, kuten hummusta. Ihmettelen, miksi en aikaisemmin ole osannut tarttua uusiin vaihtoehtoihin, kuten nyhtökauraan tai härkikseen. Niistähän saa tehtyä vaikka mitä.

5. ....mutta joka paikasta ei saa maukkaita kasvisaterioita

Intoilen Itä-Suomesta kylään tulleelle sukulaiselleni Helsingin kasvislounaspaikoista. Mikä oikeastaan on falafel, hän kysyy? Tajuan, että joka taajamasta ei löydy ravintoloita, joista saa oikeasti maukkaita kasvisruokia. Arvelisin, että useimpien kauppojen kuivahyllyiltä löytyy kuitenkin palkokasveja, kuten linssejä, jotka voi valmistaa kotona. Tofuakin lienee hyvin saatavilla. Innostan sukulaistani kokeilemaan niitä ennakkoluulottomasti.

6. Kasvisruoka ei ole automaattisesti terveellistä

Tartun kaupassa trendikkääseen vege-einekseen. Hetkinen – kun lukaisen etiketin, huomaan, että tuotteessa on melko paljon suolaa. Lähellä nököttävä kasvispiirakka taas sisältää runsaasti rasvaa ja höttöhiilariksikin kutsuttua vehnää.

Mukaani tarttuu lopulta säilykepurkki linssejä. Niitä ei tarvitse liottaa tuntikausia ja maustamisen voi hoitaa itse. Opin syynäämään etiketit huolella.

7. Kasvisruoka voi jäädä liikkujalle turhan kevyeksi

Uintitreenin jälkeen keho huutaa ruokaa. Kiirehdin hallin kahvilaan. Kasvispihvit ja salaatti vaikuttavat hyvältä vaihtoehdolta. Tunnin päästä tajuan, että kasvispihvilounas ei riitä liikunnan jälkeen mihinkään. Sporttaajan kannattaa selvästikin olla tarkka siitä, että kasvisateriassa on riittävästi energiaa.

Nostan annoskokoa, ja lisään seuraavalla kerralla salaattiin enemmän öljypohjaista kastiketta.

Jatkoinko vegekokeilua?

Hurautan yhä aamuisin vihersmootheja. Ja vaikka niiden joukossa on välillä valkuaisia, saan joka tapauksessa runsaasti vihreitä ja lehteviä kasviksia, joiden on todettu olevan sangen ravinteikkaita. Kasvislounaasta on tullut tapa, kiitos niiden lukuisten lounaspaikkojen, jotka tarjoavat maistuvia kasvispohjaisia vaihtoehtoja.

Kokonaan vegaaniksi en kuitenkaan kykenisi, sillä en osaa kuvitella kesiä ilman isän halstraamia Puruveden muikkuja. Fleksaaminen sopii minulle parhaiten.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?