Jyrki Myrsky, 79, tekee yhä proteeseja – eräs asiakas käytti löytötavarakorista löytyneitä hampaita

Julkaistu:

Erikoishammasteknikko Jyrki Myrsky on yli 60 vuotta valmistanut proteeseja hampaattomille ja nähnyt kaikenlaista.
Erikoishammasteknikko Jyrki Myrskyn, 79, laboratorio on kuin sauna. Huone on täynnä höyryä ja liedellä porisee emalikattila: asiakkaalle tehtävän proteesin akryyli kovettuu keittämällä.

Myrsky kertoo, että hän tekee hommat ”vanhaan stailiin” ja käyttää proteesien akryylin kovettamiseen tavallista kattilaa. Hän on valmistanut tekohampaita kuusi vuosikymmentä eikä aio ainakaan aivan heti jäädä eläkkeelle.

– Kai muistat, että kun kääpiöt lähti kaivokselle, ne sjungas ain laulain työtäs tee? Mun mielestä on hirveä ajatus tehdä duunia mistä ei tykkää. Mulla kävi säkä, pääsin hommaan mistä olen tykännyt, Myrsky sanoo.

Asettelun jälkeen proteeseja sovitetaan tilaajalla. Sen jälkeen Myrsky prässää muottiin akryylista lopullisen version. Kokoproteesin hinnaksi asiakkaalle tulee kuutisensataa euroa.


Ensimmäiset hampaat isälle

Ensimmäisen kokoproteesinsa Myrsky teki 15-vuotiaana, oltuaan alalla kolme kuukautta. Työn tilaaja oli oma isä.

Varsinainen tulikoe sattui kymmenen vuotta myöhemmin. Pankissa työskentelevä 25-vuotias nainen oli tullut vastaanotolle ja kertonut haluavansa kokoproteesin. Esimiehen lähdettyä matkalle työ lankesi Myrskylle. Tämä sanoi, että jos hän ei työssä onnistu, pomo jatkaa.

– Ihme kyllä nainen suostui, Myrsky muistelee.

Työ onnistui. Myrsky laittoi pankkineidin suuhun hämäykseksi kultakruunuja, koska hänen työpaikalla oltiin kummasteltu hänen hampaidensa paikattomuutta.

1960-luvulla naiset hankkivat enemmän tekohampaita kuin miehet. Miehet eivät satsanneet ulkonäköönsä, vaan saattoivat kulkea hampaattomina.

Terveitä hampaita vedettiin irti, koska tekohampaat nähtiin parempana ratkaisuna. Erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolella suosittiin kustannussyistä proteeseja.

– On asiakkaita, joilta on vedetty hampaat, koska hammaslääkäri on ollut sitä mieltä, että proteesi on hyvä, Myrsky sanoo.

Hampaat löytötavarakorista

Klassinen musiikki auttaa erikoishammasteknikkoa keskittymään ja seinällä olevaan ilmoitustauluun on tökätty nastoilla matkamuistona tuopinalusia. Asiakkaista ei ole ollut pulaa, mutta vanhemmiten Myrsky on hiukan höllentänyt työtahtiaan.

Suomalaisten aikuisten hampaiden kunto on selvästi huonompi kuin norjalaisten, tanskalaisten ja ruotsalaisten. Hampaattomuus on yhteydessä sosioekonomiseen asemaan. Myrskynkin asiakaskuntaan kuuluu runsaasti sosiaalihuollon asiakkaita.

Eräs mies toi tekohampaansa hiottaviksi. Myrsky ihmetteli, mistä tämä oli hampaansa hommannut, ne kun eivät hiomisenkaan jälkeen istuneet. Mies kertoi hakeneensa ne löytötavarakorista, hukattuaan omansa.


Ei helmihampaita tupakoitsijalle

Proteesit ovat aina yksilölliset. Uudet proteesit ovat kuin uudet kengät: ne voivat hiertää.

Myrsky muotoilee vahasta tehtyä ientä ja kiinnittää siihen kellertäviä muovihampaita. Hän pyrkii asettelemaan hampaat suuhun luontevasti vaihteleviin kulmiin, jottei tulos muistuta lauta-aitaa.

Hampaita valitessaan mestari on tarkka. Yksilölliset tekijät, esimerkiksi ihonväri, on otettava huomioon. Tupakoitsijalle ei kannata laittaa helmenvalkoisia hampaita, vaan keltaisia tai rusehtavia. Myrsky muistaa urallaan vaiheen, jolloin erityisesti tupakoivat miehet teettivät itselleen vitivalkoisia helmihampaita. Lopputulos oli hirveä.

Ikeniä muotoillaan kaasuliekillä kuumennetulla veitsellä. Aina kun yksi hammas on paikallaan, Myrsky loksauttaa mallin leuat yhteen tarkistaakseen, miten tekohampaat osuvat alaleuan aitoihin hampaisiin.

Malli on peräisin kuusikymppiseltä mieheltä, joka pyysi Myrskyä tekemään uuden kokoproteesin yläleukaansa, koska vanha oli alkanut lonksua. Hampaansa mies oli menettänyt parikymppisenä. Kun vahamuottia sovitettiin, Myrsky käski miestä virnistämään. Sitten hän asensi hampaattomaan yläleukaan vahamallin ja viilsi veitsellä viivan kohtaan, johon huuli nousi nauraessa.

Omat legot loppuun asti?

Hymyviivan määritys on seikka, jota Myrsky mielellään korostaa. Hän kertoo tekevänsä proteeseihin aina mieluummin vähän pidemmät etuhampaat. Jos hampaat jättää lyhyiksi, punertavat muovi-ikenet saattavat hymyillessä viedä liiaksi huomiota. On erilaisia kikkoja ohjata katsojan huomiota, mutta tärkeää on mitata, mihin huuli nousee nauraessa. Tarvittaessa voidaan käyttää hämäystekniikkaa ja lisätä kultakruunu, johon katse kiinnittyy.

Työpöydällä on rautainen pidike, artikulaattori, johon on ruuvattuna iloisesti hymyilevät tekohampaat. Vanhassa sikarilaatikossa on vahaa, jota käytetään ikenen värisen muovin valmistamiseen. Kemikaali haisee tyrmäävälle.

Valkoiseen takkiin pukeutunut Myrsky hymyilee hajun keskellä tottuneesti.

– Jos omat legot saisi säilytettyä loppuun asti, olisi hyvä, hän sanoo.

Monet eivät tavoitteeseen pääse. Suomen Hammasteknikkoseuran arvion mukaan lähes 800 000 suomalaisella on jonkinlainen irrotettava hammasproteesi. Hampaattomuuden arvioidaan silti vähenevän: työikäisistä oli kokonaan hampaattomia 2000-luvun alussa kuusi prosenttia. Vielä 1980-luvulla 35–49-vuotiaista viidennes ja 50–64-vuotiaista lähes puolet oli hampaattomia. Myrskynkin suussa on proteeseja, osa itse tehtyjä.


Hampaattomia asiakkaita tulee ikävä

Myrsky varttui Helsingin Vallilassa ja aloitti hammasteknikon oppipoikana Eiran kaupunginosassa Hindsberg-hammasteknikon laboratoriossa 1953.

Tuolloin proteesit tehtiin hammaslääkäreiden ottamiin malleihin. Proteesit kulkivat tsuppareitten kuljettamina hammaslääkärin ja hammaslaboratorion välillä. Hammaslaboratorio valmistaa valtavan määrän erilaisia teknisiä töitä, niiden joukossa sillat, nastat, kruunut ja purentakiskot.

Myrskystä tuli virallisesti hammasteknikko 1967. Vuonna 1980 hän perusti yhtiökumppaninsa kanssa hammaslääkäriaseman Korsoon. Erikoisteknikko hänestä tuli vuonna 1990. Silloin hän myi hammaslääkäriaseman ja avasi oman vastaanoton.

Osakkaana, sihteerinä ja siivoojana on alusta alkaen ollut puoliso Kaija Myrsky. 57 avioliittovuoden aikana särmät ovat hioutuneet. Kaija on tehnyt oman 30-vuotisen uransa patologian laboratoriossa.

– Molemmat pojat ovat lentäneet pesästä, joten olemme nyt kahden. Ei ole koiraa eikä kissaa. Tosin Jyrki haaveilee vielä irlanninsusikoirasta, jollainen meillä on ollut, Kaija sanoo.

Jyrkin tilanteessa eläköitymisen voi ajoittaa mielensä mukaan, mutta sote-uudistus antaa hyvän hetken jättäytyä eläkkeelle. Tähän asti sosiaalitoimi on kahden vuoden välein kilpailuttanut erikoishammasteknikot, joiden toimenkuvaan odotetaan muutoksia uudistusten myötä.

– Jos tai kun Jyrki jää todella eläkkeelle, alkaa minunkin todellinen eläkeaikani. Olet varmaan kuullut hyvistä miehistä, joiden takana on nainen. Samoin olet kuullut hyvistä naisista, joiden edessä on mies. Onneksi voin sanoa kulkeneeni rinnalla. Kannustan häntä nyt todella jäämään pois töistä tämän vuoden loppuun mennessä, Kaija sanoo.

Jyrki sanoo pitkään ajatelleensa, että aina työ kotiolot voittaa. Hän kertoo viihtyvänsä ihmisten kanssa. Hän on jo kuullut pahoitteluja kertoessaan eläkeaikeistaan. Mies kertoo, että hänelle tulee ikävä hampaattomia asiakkaitaan.

Vanha nikkari joutuu luopumaan ajatuksesta, että työ voittaa kotiolot.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt