Mielenterveyskuntoutujat saavat hoivafarmilla tasa-arvoista kohtelua: ”Päivän päätyttyä ollaan onnellisia” - Terveys - Ilta-Sanomat

Mielenterveyskuntoutujat saavat Tuhkulan hoivafarmilla halauksen ja tekemistä: ”Päivän päätyttyä ollaan onnellisia”

Tuhkulan isäntäpari ja Kotilon väki halaavat aina, kun tavataan tai hyvästellään. Vasemmalta: Anu, Cilla Ekholm-Tiainen, Merja, Arto ja Juho Tiainen.

Julkaistu: 13.8.2017 12:00

Mielenterveyskuntoutujat ja tilan väki ovat Tuhkulassa samalla viivalla. Joka tapaamisella halataan, eivätkä kuntoutuspalveluihin liitetyt leimat latista tunnelmaa.

Rantasalmella sijaitsevalla Tuhkulan tilalla on väkeä kuin pipoa.

Sisällä nuoriso ja emäntä Cilla Ekholm-Tiaisen sukulaiset pelaavat korttia, pihalla puolestaan valmistaudutaan viemään islanninhevoset laitumelle.

– Hakekaa te vettä, me haetaan hevoset, isäntä Juho Tiainen sanoo Anulle ja Merjalle.

Juho Tiainen iloitsee siitä, että mielenterveys kuntoutujien käynnit tuovat vaihtelua tilan arkeen. Heppavanhus ihmettelee, minne isäntä unohti herkkupalat.

Hevosten juottaminen on Merjalle tuttua. Hän on vieraillut hoivafarmilla parin vuoden ajan. Anulla taas on hoivafarmikäyntejä takanaan vasta muutama.

Anu ja Merja asuvat mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskodissa Savonlinnassa. Tuhkulan tilan kuntoutujat ovat mielenterveyskuntoutujille palveluja tarjoavan Kotilo ry:n asiakkaita.

– Alun perin olen maalaistalon tyttö ja viimeksi työskentelin maatalouslomittajana, Merja kertoo.

– Lapsuudessa olen kyllä lypsänytkin. Niinä kesinä, jotka vietin tätini ja tädin perheen maatilalla, Anu kertoo.

Navetassa, jossa vesiastiat täytetään, Anua ja Merjaa vastaan tulee kissa, jonka mustassa turkissa on pieni valkoinen juova.

– Oiva on navettakissa, Merja tietää.

Anu ottaa esiin kärryt, joilla vedet kuljetetaan laitumelle. Muu porukka ja eläkeikää lähestyvät hevoset ovat edenneet jo jonkin matkaa. Arto taluttaa Tória.

Anun mielestä parasta tilavierailuilla ovat eläimet. Työtkin maittavat.

Tilan väki ei tiedä, mitkä diagnoosit mielenterveyskuntoutujilla on.

– Sillä ei ole väliä. Meidän tehtävämme on olla ihmisiä ihmisille, Cilla Ekholm-Tiainen sanoo.

Hoivafarmitoiminnassa tärkeää on yhteinen tekeminen ja se, että kaikki saavat tuntea olevansa hyödyksi. Keskustelujen teemat vaihtelevat laidasta laitaan.

Kun Anu ja Merja saavat muun väen kiinni, Juho Tiainen kertoo tilan historiasta.

– Ruotsi-Suomen ja Venäjän raja kulki aikanaan tästä tilan vierestä. Tuhkula kuului Ruotsiin.

Kotilo ry:n toiminnanjohtaja Riitta Niskanen kuuntelee taustalla ja tukee tilanteissa, joissa tarvitaan hoiva-alan ammattilaista.

Tuhkula on hoivafarmitoiminnan uranuurtaja. Kun Tiaisia pyydettiin Mikkelin ammattikorkeakouluun kokeiluun, Cillan ja Juhon ei tarvinnut miettiä kahta kertaa. He kertovat olevansa toiminnassa saamapuolella. Pari on pyörittänyt Juhon sukutilaa vuodesta 2005.

Niinä päivinä, kun tilalla on mielenterveyskuntoutujia, tahti määräytyy vieraiden mukaan. Kukin saa osallistua tekemiseen jaksamisensa ja intressiensä mukaan. Rutiinit tuovat turvallisuutta, joten jokaisella käynnillä tehdään jotain tuttua. Muuten seurataan vuodenkiertoa.

– Olemme esimerkiksi sienestäneet, marjastaneet sekä käyneet valitsemassa ja kaatamassa joulukuuset, Juho kertoo.

Tänään islanninhevoset kääntävät silittelijöille selkänsä, kun ne tajuavat, että herkkupalat eivät kuulukaan diiliin. Isäntä-Juhon unohdus!

Vaan tulevathan Anu, Merja ja Arto taas kuukauden kuluttua – ja kohta käydään katsomassa, kuinka Hymy-koira ohjaa lehmät laitumelta navettaan.

Merkityksellinen tekeminen vahvistaa itsetuntoa, ja maatilan työt tekevät hyvää fyysisellekin kunnolle.

Merjaa maalaismiljöö muistuttaa lapsuudesta sekä ajoista maatalouslomittajana.

– Alun perin olen maalaistalon tyttö ja viimeksi työskentelin maatalouslomittajana.

Savonlinnan kuntoutuskodissa hänelle ja muille asukkaille järjestetään osallistavaa toimintaa viitenä päivänä viikossa.

– Olen miettinyt, että voisin muuttaa jonnekin tosi maalle, jos voin siirtyä kotiasumiseen vielä jossain vaiheessa, Merja sanoo.

Kotilon toiminnanjohtaja Riitta Niskanen muistuttaa, että mielenterveyskuntoutujille toimintaan ryhtyminen ei ole helppoa. Tuhkulaan meneminenkin voi tuntua lähdön hetkellä hankalalta.

– Päivän päätyttyä ollaan onnellisia. Sekin tuntuu hyvältä, että täällä vietetyn päivän jälkeen väsymys on tekemisestä johtuvaa eli erilaista kuin masennuksesta johtuva väsymys, Niskanen kertoo.

Kotilon asukkailla on takanaan usein monta psykiatrista sairaalajaksoa. Anu kiittelee kuntoutuskotia tukihoidosta ja siitä, että Kotilossa hänen on ollut hyvä levätä.

– Meidän ei ole pakko osallistua toimintaan, vaan saamme myös yksityisyyttä – saamme olla vaikka koko päivän omassa huoneessa.

Mielenterveyskuntoutujat ovat tervetulleita myös Tiaisten kotitaloon.

Kotilon aika on tehnyt Anulle hyvää. Tällä hetkellä hän uskaltaa jo unelmoida kotiin palaamisesta. Välillä ajatus tulee uniinkin.

– Tunnen olevani paranemaan päin. Yleisvireyteni ja päivärytmini ovat muuttuneet, eikä levon tarpeeni ole enää niin suuri kuin alussa.

Hymy-koira paimentaa lehmät pian navettaan, mutta Anulla on vielä Impin ruokinta kesken.

Riitta Niskanen iloitsee kuntoutujien edistysaskeleista, mutta myöntää, että jos edistystä ei tunnukaan tapahtuvan, henkilökunta kokee välillä turhautumista.

– Psykiatri sanoi minulle joitain vuosia sitten, että mitä te niin paljon huolehditte asukkaiden yksinäisyyteen kuntouttamisesta. Varsinkin, kun kuntoutuskodissa voimme tarjota heille yhteisöllisyyttä.

Kotoutuminen on kiistämättä haastava vaihe. Mielenterveyskuntoutujien omat sosiaaliset verkostot ovat usein ohuet. Niskanen toteaa, että jos tukea ei saa riittävästi, Kotilosta kotiin palaaminen kuin osastolta voi tarkoittaa syvemmälle sairauteen liukumista.

Kotilo järjestää myös matalan kynnyksen klubitalotoimintaa.

Seuraavan tapaamisen aikaan päätetään lämmittää rantasauna. Tänään touhutaan ulkona pienestä kesäsateesta huolimatta.

– Päivällä toimivan klubimme jäsenten ei tarvitse kertoa meille edes henkilöllisyyttään, jos he eivät halua.

Välillä Kotilon toiminta on kärsinyt stigmoista.

– Minusta tuntuu, että Savonlinnan seudulla asenteet ovat pehmentyneet, mutta kun tilamme sijaitsivat vuokratalossa taajama-alueen ulkopuolella, naapurusto valitti oikeuteen. Oikeudessa se, että meillä asuu niin sanotusti hulluja, ei kelvannut häätövaatimusten perusteeksi, Niskanen kertoo.

Tällä hetkellä tehostetut palveluasumis- ja kuntoutuspaikat sijaitsevat Kotilon omissa tiloissa. Se harmittaa, että erityisryhmiin suhtaudutaan edelleen monin paikoin myönteisesti vain, jos nämä pysyvät riittävän kaukana.

– Meidän jälkeemme vuokrataloon muuttanut kehitysvammaisten tukiyksikkö joutui kokemaan naapureiden taholta saman valitusruljanssin kuin me.

Tuhkulassa Anu, Merja ja Arto ovat syrjintävapaalla vyöhykkeellä. He kehuvat tilavierailuja myös siksi, ettei meininki ole tiukkapipoista.

– Jos täällä olo olisi jotenkin virallista, aina ei tulisi lähdettyä. Mutta tämä on just sopivaa, Merja sanoo.

Mielenterveyskuntoutujat ovat tervetulleita myös Tiaisten kotina usean sukupolven ajan palvelleeseen kotitaloon. Aamulla päärakennuksessa on pujoteltu nuorison siskonpetien seassa. Kohta juodaan päiväkahvit sekalaisella seurakunnalla.

– Onkohan meitä yhteensä yli kaksikymmentä, tilan omistajapari laskee.

Arto miettii, josko hän uskaltautuisi joku kerta vaikka ratsastamaan.

Arto livahtaa omille teilleen kahvit juotuaan.

– Me on sovittu, että tupakalla käydään vain lounaan ja iltapäiväkahvien jälkeen. Kukaan ei nipota, koska sovittu mikä sovittu, Juho Tiainen sanoo.

Savolaistila – sääntöineen ja säännöllisine halailuineen – on myös koulukotinuorten mieleen.

– Ensimmäisellä kerralla sen porukan piti tulla meille yhdeksi yöksi, mutta he jäivät viikoksi, useina kesinä, Juho kertoo.

Tilalla pidetään ovet avoimina ylipäänsä suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta. Cilla ja Juho kertovat kutsuneensa turvapaikanhakijoita seuraamaan lehmien laitumelle laskua.

Hetket palkitsevat tilan omistajaparin – kuten hetki, jona he kuulevat kuntoutujan kertovan ulkopuoliselle siitä, mitä hän on oppinut ja kokenut Tuhkulassa.

– Juuri palaute yksinkertaisten asioiden voimasta valaa uskoa toiminnan merkitykseen, samoin kuin kannustaa jatkamaan. Se valaa uskoa toiminnan tärkeyteen, Tiaiset sanovat.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?