Marjalle, 61, on tehty kolme pallolaajennusta – ”Jos ei olisi tehty, tuskin tässä juttelisin” - Terveys - Ilta-Sanomat

Marjalle, 61, on tehty kolme pallolaajennusta – ”Jos ei olisi tehty, tuskin tässä juttelisin”

–Rasituksessa tuli jonkin verran hengenahdistusta, mutta en osannut yhdistää sitä sydänvaivoihin, kertoo Marja Nielikäinen.

–Rasituksessa tuli jonkin verran hengenahdistusta, mutta en osannut yhdistää sitä sydänvaivoihin, kertoo Marja Nielikäinen.

Julkaistu: 10.6.2017 9:05

Työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus on pienentynyt 80 prosenttia 1970-luvun alusta. Yksi keskeinen syy on pallolaajennus. Ensimmäinen tehtiin Suomessa 35 vuotta sitten.

Marja Nielikäiselle, 61, on tehty kolme pallolaajennusta. Ensimmäinen vuonna 2007, seuraavat kaksi 2013.

Ennen ensimmäistä pallolaajennusta Nielikäinen kärsi epämääräistä oireista, kuten jatkuvasta väsymyksestä.

– Kipuja ei ollut, mutta yleiskunto oli huono. Rasituksessa tuli jonkin verran hengenahdistusta, mutta en osannut yhdistää sitä sydänvaivoihin.

Rintakipuja ei ollut, Nielikäinen kertoo.

Hänellä on perinnöllisten tekijöiden vuoksi kohonnut sepelvaltimotaudin riski. Varjoainekuvauksissa todettiin suonen tukkeutuma. Olo ei heti pallolaajennuksen jälkeen kohentunut.

– Aloitin kävelyn muutamasta kymmenestä metristä. Kunto oli päässyt niin huonoksi.

–Joskus joudun ottamaan nitroa, mutta jos ei pallolaajennuksia olisi tehty, tuskin tässä juttelisin, sanoo Marja Nielikäinen.

–Joskus joudun ottamaan nitroa, mutta jos ei pallolaajennuksia olisi tehty, tuskin tässä juttelisin, sanoo Marja Nielikäinen.

Kuuden vuoden kuluttua oireet palasivat. Lisäksi Nielikäinen tunsi ajoittaista rintakipua.

Vaihtoehtoina oli joko ohitusleikkaus tai pallolaajennus. Lääkärin kanssa keskusteltuaan Nielikäinen valitsi jälkimmäisen.

– Ohitusleikkaus on suuri leikkaus ja siitä toipuminen vie aikaa. Uskon, että pallolaajennus oli parempi vaihtoehto. Tällä hetkellä tilanne on aika hyvä. Joskus joudun ottamaan nitroa, mutta jos ei pallolaajennuksia olisi tehty, tuskin tässä juttelisin.

Pallolaajennus mullisti hoidon

Vielä 1960- ja -70-luvuilla moni suomalainen, etenkin mies, kuoli jo nuorena sepelvaltimotautiin. Lääkehoitoa, joka olisi vaikuttanut tautiprosessiin, ei ollut.

Tautiprosessia ei ylipäätään tarkkaan tunnettu. Altistavia tekijöitä tiedettiin. Sellaisia olivat muun muassa tupakointi, korkea kolesteroli ja verenpaine.

– Keinoja vaikuttaa sepelvaltimotautiin, ja varsinkaan sydäninfarktiin, oli varsin vähän, professori Juhani Airaksinen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta sanoo.

Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus kehitettiin 1960-luvun lopussa. Leikkauksella pystyttiin parantamaan taudista pahiten kärsineiden potilaiden tilaa.

Kardiologi Tapani Vihinen tekee pallolaajennusta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Professori Juhani Airaksinen tarkkailee.

Kardiologi Tapani Vihinen tekee pallolaajennusta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Professori Juhani Airaksinen tarkkailee.

Ohitusleikkaus on iso operaatio, joten sille etsittiin toimenpiteellisesti kevyempää vaihtoehtoa. Maailman ensimmäinen pallolaajennus tehtiin Sveitsissä 1977. Suomessa vastaava tapahtui viisi vuotta myöhemmin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

– Tyksissä toimenpidettä oli katsomassa kardiologeja muualtakin Suomesta. Pikku hiljaa pallolaajennuksia ryhdyttiin tekemään kaikissa yliopistosairaaloissa. 1980-luvulla se oli kuitenkin vielä hyvin pientä. Ohitusleikkaus oli tuolloin voimissaan.

– Pallolaajennus oli uutta hoitoa eikä sen vaikuttavuutta oikein tunnettu. Jos pallolaajennus ei onnistunut, tehtiin ohitusleikkaus. Alussa pallolaajennukseen liittyi aina leikkausvalmius, mikä osaltaan rajoitti sen käyttöä.

Myöhempi kokemus on osoittanut pallolaajennuksen hyödyt.

– Työikäisen väestön sepelvaltimotautikuolleisuus on pienentynyt 80 prosenttia siitä mikä se oli 1970-luvun alussa. Sydäninfarktin hoitokin on mullistunut neljänkymmenen vuoden aikana aivan täysin, Airaksinen alleviivaa.

70-luvulla infarktipotilaat 40–50-vuotiaita miehiä

Sydäninfarktipotilaan hoitoaikaa pidettiin 1970-luvulla hyvänä, jos kotiutus tapahtui kolmen viikon päästä.

Lääkehoito on kehittynyt, samoin pallolaajennustekniikka. Nykyään hoidetaan päivystyksellisellä pallolaajennuksella pääosa sydäninfarktipotilaista. Sairaalahoito kestää yleensä kahdesta kolmeen päivään, joskus jopa vain päivän.

Vielä 1970-luvun alussa lähes 30 prosenttia potilaista kuoli. Nykyisin sairaalaan asti päässeistä infarktipotilaista menehtyy enää kymmenesosa tuosta määrästä.

– Muutos on radikaali suhteessa siihen, kun aikoinaan itse aloitin tässä työssä. Silloin infarktipotilaan hoito oli käytännössä pelkästään kivun lievitystä.

Infarktipotilaat olivat 1970-luvulla 40–50-vuotiaita miehiä. Nyt he ovat pääosin 70–85-vuotiaita ja yhä useammin naisia.

Sepelvaltimotaudin perusmekanismeihin on pystytty kunnolla vaikuttamaan vasta viimeisten 20 vuoden aikana.

– Käyttöön on tullut lääkkeitä, jotka ehkäisevät sepelvaltimoiden ahtautumista ja uudelleen tukkeutumista.

Pallolaajennuksessa otettiin 1990-luvulla käyttöön stentit eli metalliverkkoputket, jotka asetetaan suonen sisälle tukkeutuneeseen kohtaan.

Seuraava askel oli, kun käyttöön saatiin veren hyytymistä ehkäiseviä lääkkeitä estämään stenttien sisään syntyviä hyytymiä. 2000-luvun alussa tulivat lääkeverkkoputket, jotka puolestaan estivät suonen uudelleen ahtautumista.

Nämä läpimurrot lisäsivät pallolaajennustoimenpiteiden hyötyä ja käyttöä. 2000-luvun uutuuksia on myös, että laajennus tehdään yleensä rannevaltimon kautta.

– Se lisää turvallisuutta ja nopeuttaa potilaan liikkeelle pääsyä operaation jälkeen. Kun toimenpide tehtiin reisivaltimon kautta, seurauksena oli joskus hyvinkin hankalia nivusvuotoja.

”Pallolaajennuksia tehdään sarjatyönä”

Nykyisin pallolaajennuksia tehdään kaikissa keskussairaaloissa. Koko operaatio valmisteluineen kestää minimissään puolisen tuntia. Yksinkertainen laajennus sujuu muutamassa minuutissa.

Joskus hoidetaan useampia suonia ja joudutaan käyttämään erikoisvälineitä, mikä voi huomattavasti lisätä toimenpideaikaa.

– Pallolaajennuksia tehdään jatkuvana sarjatyönä. Työpäivän aikana niitä voi olla jopa kuudesta yhdeksään kappaletta.

Vielä 1990-luvun alussa hoidettuja oli vain muutama sata. Viime vuonna pallolaajennuksia tehtiin Suomessa 12 911 ja määrä nousee edelleen.

Ohitusleikkausten määrä on vastaavasti vähentynyt. Vuonna 2016 niitä tehtiin 1 400. Ohitusleikkausta tarvitaan kuitenkin edelleen tilanteissa, joissa pallolaajennusta ei voida tai kannata tehdä, koska ohitusleikkaus tuo paremman hoitotuloksen.

Hoidollisen kehityksen tuomien säästöjen mittaaminen on hankalaa. Selvää on, että säästöjä syntyy, kun sairaalassaoloaika lyhenee kolmesta viikosta kolmeen päivään.

Nopea kotiutuminen on myös inhimillinen kysymys. Harva haluaa viettää sairaalassa pidempää aikaa kuin on pakko.

Yhteiskunnallisesti merkittävää on onnistuneen hoidon mukanaan tuoma työikäisen väestön työkyvyn ylläpitäminen ja eliniän pidentyminen.

Sepelvaltimotaudissa valtimon seinämän sisälle alkaa kertyä kolesterolia, sidekudosta ja kalkkia.

– Kun tavaraa tulee paljon, valtimo ei laajene enää ulospäin vaan pikku hiljaa suoni ahtautuu. Tilanne aiheuttaa sepelvaltimotaudin oireita. Liikkuessa tulee rintakipua, joka estää ponnistelun, koska sydänlihas ei saa tarpeeksi happea, sanoo professori Juhani Airaksinen.

Pahimmassa tapauksessa seurauksena on sydäninfarkti, kun plakki suonen seinämässä repeää ja elimistö hyydyttää sepelvaltimon tukkoon.

– Pääosin verihiutaleista syntyvä tulppa tukkii ahtaumakohdan. Seuraus on kuolio ja sydäninfarkti. Suurin riski kuolla on jo ihan kohtauksen alkuvaiheessa. Jos pääsee sairaalaan asti, on yleensä turvassa.

– Vielä 1990-luvulla monet asiantuntijat arvioivat, että 2010-luvulla ei pallolaajennusta tarvita, koska tauti voidaan hoitaa uusilla tehokkailla lääkkeillä. Kardiologeja pidettiin menneisyyden miehinä.

Toisin kävi. Parantavaa lääkehoitoa ei edelleenkään ole. Pallolaajennuksia sen sijaan tehdään entistä enemmän.

Vaikka ehkäisevät lääkehoidot ovat kehittyneet, sepelvaltimotaudista ei ole päästy eroon, eikä tulla professori Airaksisen mukaan pääsemäänkään. Nyt potilaat kuitenkin sairastuvat paljon vanhempina kuin 1980-luvulla.

Samalle potilaalle voidaan tarvittaessa tehdä elämän mittaan useita pallolaajennuksia, mikäli sepelvaltimotaudin oireet uusivat. Suomessa onkin entistä enemmän sepelvaltimotautipotilaita, mutta pääosa heistä on parantuneiden hoitojen ansiosta oireettomia.

Tuoreimmat osastosta