Pyörittääkö lääketeollisuus psykiatriaa? ”Bipolaarihäiriö ja ADHD ovat ylikäytettyjä muotidiagnooseja” - Terveys - Ilta-Sanomat

Pyörittääkö lääketeollisuus psykiatriaa? ”Bipolaarihäiriö ja ADHD ovat ylikäytettyjä muotidiagnooseja”

Kriitikoiden mukaan nykyinen psykiatria kulkee lääketeollisuuden talutusnuorassa. Masennuslääkkeitä syö jo melkein joka kymmenes suomalainen.

4.6.2017 9:11 | Päivitetty 6.6.2017 10:48

Psykiatria on aina ollut lääketieteen ruma ankanpoikanen. Näin kuvailee psykiatri ja psykoterapeutti Ben Furman esipuheessa, jonka hän on kirjoittanut James Daviesin teokseen Hajalla – Onneton totuus psykiatrian nykytilasta (2015).

Furmanin mukaan psykiatria ei ole perinteisesti nauttinut lääketieteellisen yhteisön arvostusta, ja sen vuoksi sillä on aina ollut tarve todistaa muulle lääkärikunnalle uskottavuuttaan.

– Vuosien saatossa psykiatria on turvautunut erilaisiin strategioihin nostaakseen statustaan isoveljiensä ja muun maailman silmissä.

Yksi suurimmista muodonmuutoksista psykiatriassa tapahtui 1980-luvulla, kun Amerikan psykiatriyhdistyksen (APA) siivittämänä psykoanalyysi korvautui uudella psykiatrialla. Muutokset kirjautuivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmään, joka tunnetaan lyhenteellä DSM.

Tämän kumouksen vuoksi psyykkiset ongelmat alkoivat näyttäytyä aivokemiallisina häiriöinä, joiden ensisijainen hoito on lääkitys.

 Ongelmat eivät ole keskushermostossa eivätkä kemiallisia, vaan sosiaalisia, psykologisia tai ihmisten välisissä suhteissa.

Nämä linjaukset selittävät suurelta osin, miksi Suomessakin noin 700 000 henkilöä käyttää nykyisin vuosittain ainakin lyhyen aikaa jotakin psyykenlääkettä. Noin joka kymmenes suomalainen aikuinen käyttää jotakin psyykenlääkettä vuosittain säännöllisesti.

DSM ei ole 1980-luvulta lähtien perustunut mihinkään tieteelliseen ymmärrykseen psyykkisten häiriöiden syistä tai olemuksesta, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Martti Tuohimetsä.

Tuohimetsä sanoo, että DSM III -diagnosointijärjestelmän laati pieni piiri kirjoituspöydän ääressä pelkän käytännön kokemuksen perusteella.

– Syntyi 292 diagnoosia ja oirekuvaa ottamatta huomioon niitä olosuhteita, joissa monet oirekuvat potilaalle olivat kehittyneet.

Käytännössä noin kolmannes kliinisessä työssä annetuista psykiatrisista diagnooseista on aiheettomia, Tuohimetsä selvittää viitaten eri arvioihin. Esimerkiksi arkipäivän surut ja pelot stressaavissa tilanteissa voivat näin tulla medikalisoiduiksi.

Tuohimetsän mukaan DSM kuten myös WHO:n kehittämä ICD-tautijärjestelmä on syntynyt tutkijoiden tarpeesta luokitella esimerkiksi lääke- tai muiden hoitomenetelmien tehoa. Sen sijaan arkipäivän psykiatriassa niiden käyttö on rajallista.

– Bipolaarihäiriö (kaksisuuntainen mielialahäiriö), ADHD, epävakaa ja narsistinen persoonallisuushäiriö esimerkiksi ovat paikoin ylikäytettyjä muotidiagnooseja, kun oireiden taustoja ei ole ehditty eikä viitsitty perusteellisemmin selvitellä.

Myös skitsofrenian käsite on Tuohimetsän mukaan ongelmallinen, sillä nimikkeen alla ei ole yksiselitteistä sairausmekanismia.

”Emme voi antaa lääketeollisuuden päättää”

1980-luvulla psykiatreista tuli lääketeollisuuden hyvin palkattuja juoksupoikia, joiden tehtäväksi tuli viedä biologisen psykiatrian lääkekeskeistä ”ilosanomaa” niin muille lääkäreille kuin suurelle yleisölle, Furman kirjoittaa.

Hänen mukaansa psykiatria-alan toimijoiden tulisi suhtautua psyykenlääkkeisiin huomattavasti kriittisemmin kuin nyt tapahtuu ja heidän tulisi ottaa etäisyyttä lääketeollisuuteen.

– Me emme voi antaa lääketeollisuuden päättää siitä, minkälaista tutkimustyötä psykiatrian alalla tehdään, miten lääkäreitä koulutetaan ja mitä kansalaiset ajattelevat siitä, mitä roolia lääkkeet näyttelevät ihmisten mielenterveysongelmien hoidossa.

 Lääkkeitä saatetaan liiketoiminnan lähtökohdista suositella myös kaikkeen sellaiseen, johon lääkitys ei ole tarpeen.

Furmanin mukaan lähes kaikki mielenterveyden häiriöt toistuvia manioita pitkittyneitä psykooseja ja tuskaisia vaikeita masennustiloja lukuun ottamatta voidaan hoitaa psykososiaalisin keinoin joko kokonaan ilman lääkkeitä tai käyttäen lääkettä vain lyhyen aikaa.

Furman ryöpyttää, että psykiatrista palvelujärjestelmää ei ole luotu potilaita varten.

– Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt mielenterveyden eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa potilaita parantumaan, vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.

Monet ongelmat eivät ole kemiallisia vaan sosiaalisia

Lääkeyhtiöiden vaikutusvalta suhteessa terveydenhuoltoon on ymmärrettävää, sillä lääkkeitä valmistavat tahot luonnollisesti harjoittavat liiketoimintaa ja markkinointia omien tuotteidensa myynnin varmistamiseksi, kertoo Suomen psykologiliiton entinen puheenjohtaja Tuomo Tikkanen.

– Huolestuttavaa tämä on sikäli, että lääkkeitä saatetaan liiketoiminnan lähtökohdista suositella myös kaikkeen sellaiseen, johon lääkitys ei ole tarpeen tai jossa siitä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tikkanen tähdentää, että ihmisten elämän psykologisissa ongelmissa on paljon sellaista, jota ei voi keskushermostoa kemiallisesti säätelemällä tai manipuloimalla hoitaa tai muuttaa.

– Syynä on, että ongelmat eivät ole keskushermostossa eivätkä kemiallisia, vaan sosiaalisia, psykologisia tai ihmisten välisissä suhteissa.

Tanskalaisprofessori: Masennuslääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä

Masennus on jo useamman vuoden ajan ollut kansantautien kerhossa, ainakin lukujen valossa. Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Niiden käyttö kymmenkertaistui vuosina 1990–2011.

Julkisessa keskustelussa kyseenalaistamisen kärki kohdistuu erityisesti sellaisiin masennuslääkkeisiin, jotka yleistyivät Suomessa 1990-luvun alussa. Näihin lukeutuvat niin sanotut kolmannen sukupolven masennuslääkkeet nimeltään selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet.

Kaikki nämä pillerit niellään turhaan, jyrisee tanskalainen professori Peter Gøtzsche, joka luennoi aiheesta maaliskuussa Helsingin yliopistolla. Hänen mukaansa masennuslääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Kirjassaan Tappava psykiatria ja lääkinnän harha (2016) Gøtzsche väittää, että psyykenlääkkeiden käyttöä voitaisiin vähentää 98 prosenttia.

Gøtzsche näkee, että lääkkeistä kertovissa tutkimuksissa on ammottavia aukkoja. Joissain tutkimuksissa psykiatrit ovat Gøtzschen mukaan päätelleet, että lääke tehoaa, vaikka potilas ei olisi tehoa havainnut. Hänen raskaimpia väitteitään on, että masennuslääkkeet kaksinkertaistavat itsemurhaa ennustavat riskitekijät.

 Itsemurhien määrän vähenemisen ja masennuslääkkeiden käytön lisääntymisen välillä on johdonmukainen ajallinen yhteys.

Tanskalaisprofessorin väitteet ovat häkellyttäviä, kirjoittaa blogissaan psykiatrian professori Erkki Isometsä, joka on tutkinut erityisesti masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja näiden vaikutusta itsetuhoisuuteen. Isometsä huomauttaa, että Suomessa itsemurhat ovat puolittuneet samaan aikaan, kun masennuslääkkeiden käyttö on moninkertaistunut.

– Itsemurhien määrän vähenemisen ja masennuslääkkeiden käytön lisääntymisen välillä on johdonmukainen ajallinen yhteys. Syy-seuraussuhdetta on kuitenkin mahdotonta todistaa aukottomasti.

Isometsä arvostelee Gøtzschen kirjoja huomauttaen, että ne sisältävät runsaasti psykiatriaa koskevia asiavirheitä, puolitotuuksia ja vastakkaiset näkökohdat sivuuttavia väitteitä.

Kumpi oli ennen: kysyntä vai tarjonta?

Vaikka Gøtzschen väittämät törmäisivät tieteelliseen umpikujaan, masennuslääkkeet askarruttavat edelleen monelta osin.

Tikkanen evästää keskustelua esittämällä loogisia kysymyksiä: Miksi masennuksen määrä ei vähene, vaikka sen parantamista varten määrättyjen lääkkeiden käyttö on kasvanut jättimäisiin mittasuhteisiin? Miten suomalaiset mahtoivat pärjätä ilman näitä lääkkeitä silloin, kun niitä ei vielä ollut, jos ne nyt ovat tarpeellisia näin laajalle ihmisjoukolle?

Vaikka masennuksen esiintyvyys ei ole mittauksissa laskenut, on esimerkiksi sairaalahoidon käyttö ollut jatkuvassa laskussa, huomauttaa Suomen psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja, sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola.

– Tämä saattaa liittyä depression ja muiden häiriöiden vaikeusasteen lieventymiseen ja häiriöjaksojen lyhenemiseen.

Pirkola sanoo, että masennuslääkkeiden ja muiden psykiatristen lääkkeiden käyttö on nyt viiden viime vuoden aikana kääntynyt laskuun oltuaan sitä ennen pitkässä nousussa.

– Lisääntymisvaihe liittyi ainakin uusien helppokäyttöisempien lääkkeiden tuloon markkinoille ja toisaalta luultavasti terveydenhuollon toiminnan tehostumiseen.

Tikkasen mukaan pohtia sopii, kumpi oli ennen: kysyntä vai tarjonta. Johtuuko laaja masennuslääkkeiden käyttö aidosti lisääntyneestä lääkityksen tarpeesta vai lisääntyneestä markkinoinnista ja tarjonnasta?

– Vaikea sanoa lopullista totuutta, mutta varmasti oikeasti hoidettavaa on ollut, ja esimerkiksi mainittu itsemurhien puolittuminen kahdenkymmenen viime vuoden aikana on osittain parantuneen hoidon ansiota, toteaa Pirkola.

 Potilaasta voi tulla jotenkin tunnoton ja piittaamaton muista ihmisistä.

Serotoniinilääkkeiden ympärillä vellonut julkinen kohu on lopulta muutaman harvan henkilön lietsomaa ja pääosin sensaatiohakuista liioittelua, näkee Tuohimetsä.

– Arkipäivän vaihteleviin tunnelmiin ne eivät ole patenttilääke, mutta kun kyse on oikeasta kärsimyksestä, on apu usein dramaattinen. Lääkkeet objektiivisesti parantavat hermosolujen verkottumista silloin, kun ne esimerkiksi ovat masennuksen takia haurastuneet.

Tuohimetsä tähdentää, että myös psykoosilääkkeet ovat ratkaisevalla tavalla helpottaneet mielisairaitten elämää ja arkea, eikä juuri kukaan alalla oleva kiellä niiden arvoa tai tärkeyttä, vaikka käyttöön liittyy omat ongelmansa ja sivuoireensa.

Bentsodiatsepiinit ja ahdistuslääkkeet ongelmallisia

Haittoja seulottaessa on syytä nostaa erityisesti rauhoittavina lääkkeinä käytetyt bentsodiatsepiinit ja ahdistuslääkkeet.

– Ne ovat ongelmallisia sikäli, että voivat aiheuttaa riippuvuutta, madaltavat impulssikontrollia, ja ikään kuin pahentavat persoonallishäiriöisten tai psykopaattien oireistoa. Potilaasta voi tulla jotenkin tunnoton ja piittaamaton muista ihmisistä, Tuohimetsä kertoo.

Näiden lääkkeiden käytössä on hiljalleen opittu varovaisuutta, ja terveyskeskukset eivät mielellään uusi niiden reseptejä.

– Säännölliseen pitkäaikaiseen käyttöön niitä ei juuri enää suositella. Myöskään unilääkkeet, joista monet ovat sukua bentsoille, eivät ole enää pitempiaikaisen unettomuuden hoitoon sopivia.

Juttua muokattu 4.6. kello 15.45: Korjattu Tuomo Tikkasen ammattinimike. Hän on Suomen psykologiliiton entinen puheenjohtaja.

Juttua muokattu 6.6. klo 10.45:

Korjattu Ben Furmanin sitaatti oikeaan muotoon: ”Furmanin mukaan lähes kaikki mielenterveyden häiriöt toistuvia manioita pitkittyneitä psykooseja ja tuskaisia vaikeita masennustiloja lukuun ottamatta voidaan hoitaa psykososiaalisin keinoin joko kokonaan ilman lääkkeitä tai käyttäen lääkettä vain lyhyen aikaa”.

Aiemmin jutussa oli virheellinen sitaatti: ”Furmanin mukaan lähes kaikki mielenterveyden häiriöt ovat toistuvia manioita ja pitkittyneitä psykooseja. Tuskaisia vaikeita masennustiloja lukuun ottamatta näitä voidaan hoitaa psykososiaalisin keinoin”.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?