Terveys

Markus, 40, sairastui vakavasti – syöpä karkotti kaverit

Julkaistu:

Tositarina
Markus Syrjänen, yritti hoitaa syövän kuin kesäflunssan, mutta sairastelu karkotti monta ihmistä ympäriltä. – Ystävistäni vain pari, kolme on kysynyt, tarvitsenko apua, kertoo pelialan yrittäjäksi siirtynyt Syrjänen.
Ensivaikutelma neljäkymmentävuotiaasta pelialan toimitusjohtajasta kätkee paljon.

Markus Syrjäsen kädenpuristus on luja, supliikki moitteetonta ja sporttisen olemuksenkin voisi pisteyttää korkealle.

Seuraavien parin tunnin aikana Syrjänen tuo esiin toisen puolensa: kokemuksensa sairastelusta, sairaudenpelosta ja siitä, kuinka hän syövän vuoksi joutui syrjään niin myyntityöstä kuin kaveripiiristäänkin.

– En ole katkera, vaikka varsinkin se, kuinka jouduin lähtemään työstä, jossa olin tehnyt firman toiseksi parhaan tuloksen, tuntui selkään puukotukselta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Syrjäsellä todettiin kivessyöpä neljä vuotta sitten.

– Milliäkään en itkenyt, ja päätin, että en jää lääkärin ehdottamalle puolen vuoden sairauslomalle.

Ensimmäinen kierros syövän kanssa meni niin kuin Syrjänen toivoi: hoidoksi riitti leikkaus ja töistä Syrjänen oli poissa vain pari kuukautta, pidennetyn kesäloman ajan.

– Tunsin sairastaneeni kesäsyövän – siinä missä moni muu sairastaa kesäflunssan.

Syrjänen on kokenut myös sen, ettei syöpä välttämättä hoidu kuin flunssa.

– Hyvä frendini, nuori ja terve-elämäntapainen, kuoli syöpään kuukaudessa.


Kaksi vuotta sitten, sairaalasta puhelun saadessaan, Syrjänen arvasi heti, että myös hänen syöpäkamppailunsa jatkuu.

– Silloin minulta löydettiin etäpesäke vatsan imusolmukkeesta. Sädehoito aloitettiin heti.

Sädehoitoja enemmän Syrjänen kärsi henkisesti.

– Vatsani oli kipeä kuukauden ajan, mutta enemmän kipeää teki ajatus siitä, mitä on tapahtumassa. Mietin, onko sairastumiseni merkki siitä, että pitää jarruttaa.

Syövän kakkoskierroksella hän huomasi olevansa melko yksin. Se, että on paljon kavereita, ei tarkoittanutkaan avun tarjouksia eikä oikein edes kuulumisten kyselyä.

– Voin laskea yhden käden sormilla ne tyypit, jotka kysyivät, miten menee ja voisivatko he auttaa.

– Pahalta on tuntunut siksikin, koska koen itse olleeni sellainen, joka on aina jeesannut.


Vanhemmilleen Syrjänen on ollut aina rakas, vaikkakaan ei täydellinen.

Jo lapsena pojan pää nyki välillä ja tämä päästeli outoja ääniä. Touretten syndrooma diagnosoitiin, kun Markus oli alakoululainen.

Kyse on neurologisesta häiriöstä, johon kuuluu toistuvia, tahdosta riippumattomia liikkeitä ja hallitsemattomia äännähdyksiä.

Oireet ilmenevät aaltoliikkein.

– Minulla äitini ja opettajani olivat huomanneet oireita jo aiemmin, mutta niiden ei annettu haitata. Yläasteella yksi porukka yritti kiusata, mutta kun en näyttänyt, että sattuu, he eivät jaksaneet jatkaa.

Armeijaa Syrjänen ei pystynyt käymään loppuun.

– Epäsäännöllinen vuorokausirytmi, väsymys ja Touretten hoitoon määrätyt lääkkeet tarkoittivat sitä, että mistään ei tullut oikein mitään. Ei, vaikka minulla oli suuret suunnitelmat siksikin, että armeijaura kulkee suvussamme, sukellusveneen päällikkönä työskennelleestä ukistani lähtien.

Touretten syndrooma on huomattavasti yleisempää pojilla kuin tytöillä, ja oireet lievittyvät usein aikuisiällä.

Syrjänen kertoo oppineensa naamioimaan tahattoman tuhinan ja suun aukomisen haukotuksiksi.

Näkymättömäksi hän ei ole suostunut muuttumaan missään vaiheessa.

– En koe, että minun tarvitsee selittää oireitani ventovieraille. Ja toisaalta – ennättävätkö ihmiset edes kiinnittää huomiota toisten vikoihin? Eihän pyörätuolissa liikkuvillekaan mennä sanomaan, että hei, sinä et muuten kävele.

 

Monet meistä häpeävät jopa kaltaisten seuraan tuloa.

Töissä Syrjänen kertoo käyneensä teinistä saakka. Opiskelunsa hän rahoitti taksia ajamalla, vaikka työn ja opiskelun yhdistäminen tarkoitti univelkaa – ja oireiden pahenemista.

Hän on myös vetänyt vertaistukiryhmää.

– Monet meistä häpeävät jopa kaltaisten seuraan tuloa. Ja jäävät mieluummin neljän seinän sisään.

Jos Syrjänen huomaa aamulla, että tulossa on oikein paha päivä, hän tekee etätöitä kotoa.

– Minulla on myös iskältä perimäni Hortonin oireyhtymä, joka tarkoittaa tosi kovaa, toispuoleista päänsärkyä.


Missään vaiheessa hän ei ole silti ajatellut luovuttavansa: ei oman kuntonsa ylläpitämisen eikä työelämän suhteen.

– Olen valmis menemään tulta päin. Pidän asioita mahdollisuuksina, en uhkina, vastikään lanseeratun Rescuebusters-pelin toinen luotsi sanoo.

Tänä vuonna työ on vienyt hänet Dubaihin, Kiinaan, Sveitsiin, Hongkongiin ja Saksaan.

– Jos joku olisi sanonut minulle ja yhtiökumppanilleni lukioaikaan, että meistä tulee kansainvälisen pelifirman luotseja, olisimme nauraneet kuollaksemme.

Rescuebusters on Syrjäsen yhtiökumppanin, palomies Jussi Raution kehittämä opetuspeli, jossa animaatiohahmot joutuvat pulaan tai aiheuttavat tulipaloja.

– Pelaajan tehtävänä on pelastaa busterit ja ottaa vaaratilanteet haltuun. Jopa 72-vuotias äitini on melkein koukuttunut peliin, vaikka äiti ei ole koskaan aiemmin pelannut.

Syrjäsen yhtiökumppanille tämän sairaudet eivät koskaan ole olleet yhteistyön este.

– Uskoisin, että olen aika hyvä ja suvaitseva pomo meidän työntekijöillemme, olenhan nähnyt senkin puolen, millainen ei pidä olla, jos haluaa, että firma menestyy.

Toimitusjohtajana Syrjäselle on myös hyötyä Touretten syndrooma -potilaille tyypillisistä piirteistä: luovuudesta ja kielellisestä lahjakkuudesta.

– Me toivomme, että saamme myytyä turvallisuusalan Angry Birdsiksi kehutun pelimme myös maailmalle, varsinkin muualle Eurooppaan, Aasiaan ja Lähi-itään.

Suomalaisyrittäjien pahimpana esteenä Syrjänen pitää pelkoa. Mutta vielä pahempaa hänestä on, jos ei edes yritetä.

– Monet nelikymppiset ovat ihan pystyyn kuolleita. Lähes kaikesta ollaan valmiita valittamaan ja sanavaraston tärkein sana tuntuu olevan pitäisi.


Voimaa Syrjänen ammentaa maastopyöräilystä, koiriensa Ukon ja Ruutin kanssa ulkoilusta sekä moottoripyöräharrastuksestaan.

Terveytensä suhteen hän on edelleen herkillä ennen syöpäkontrolleja.

– Puolivuotistarkastukset meinaavat pyöriä mielessä jo kuukautta aikaisemmin. Kaikki patit alkavat tuntua pahanlaatuisilta kasvaimilta, ahdistaa.

Tuolloin Syrjänen saa tukea avovaimoltaan, siskoltaan ja tämän perheeltä sekä vanhemmiltaan, joita hän tapaa monta kertaa viikossa.

– Yrittäjänä tavoitteeni on yltää siihen, että pystyn tukemaan vanhempiani taloudellisesti. Olen heille ison jeesin velkaa.