Flunssan outo jälkiseuraus: Pia menetti haju- ja makuaistinsa – makkarakin maistuu kumilta - Terveys - Ilta-Sanomat

Flunssan outo jälkiseuraus: Pia menetti haju- ja makuaistinsa – makkarakin maistuu kumilta

Muistot ja puolison makuaisti korvaavat nyt Pia Ojanperän menetetyt aistit.

–Äiti, olet taas laittanut liikaa suolaa keittoon, toruu Pia Ojanperän tytär Pauliina Ketola. –Milläpä sitä arvioi, kun ei maista, vastaa Pia Ojanperä sylissään Robi-koira.

29.5.2017 19:00

Parin vuoden takaisena pääsiäisenä vaasalainen Pia Ojanperä sairastui flunssaan. Flunssa ei ottanut parantuakseen, mutta lopulta antibioottikuuri vei taudin mennessään.

Noin kuukausi flunssan jälkeen Ojanperä söi grillattua makkaraa. Hän havahtui siihen, että makkara ei maistunut miltään. Tuntui kuin suussa olisi pyöritellyt kumin palasta, eikä nuuhkaisukaan tuottanut tulosta. Hämmentynyt Ojanperä kiirehti nuuhkimaan hajuvesiä ja tajusi, että jotakin on pielessä.

Jonkin ajan kuluttua Ojanperä alkoi tuntea nenässään ummehtuneen tupakan tuoksua, vaikka kukaan muu ei sitä haistanut.

– Luin jostakin, että toiset hajuaistinsa menettäneet haistavat jatkuvan viemärin hajun, joten jos valitsemaan joutuisin, niin ehkä parempi näin, hän hymähtää.

Ehkä seuraava suupala maistuu?

Kun maku- ja hajuaisti eivät palanneet kesän aikana, marssi Ojanperä lääkärin pakeille. Hoidoksi määrättiin antibioottikuuri, nyt edellistä selvästi vahvempi. Kuurin jälkeen tilanne oli ennallaan.

– Minulle tehtiin allergiatestejä ja otettiin röntgenkuvat. Mitään poikkeavaa ei löytynyt.

Välillä tupakan haju oli pois, nyt se on taas palannut. Nenässä tuoksuu siltä, mille baareissa silloin, kun niissä sai vielä polttaa.

Ojanperä tietää, että haju- ja makuaistin menetys saattaa olla oire monesta asiasta, kuten aivokasvaimesta.

– Itse en ole missään vaiheessa pelännyt, että omalla kohdallani olisi kysymys siitä, sillä oireet alkoivat niin selvästi flunssan jälkeen.

 Olen aina yhtä optimistinen ruoan äärellä: ehkä tämä on nyt se kerta, jolloin maistan jälleen.

Vaikka Ojanperä ei osaa sanoa aivan tarkkaan, missä vaiheessa maku- ja hajuaisti katosivat, hän muistaa yhä elävästi hetken, jolloin vielä takuuvarmasti maistoi.

– Mieheni teki aivan ihanan aterian vain hieman ennen kuin sairastuin flunssaan. Muistan, miten silloin ajattelin, että en ole koskaan syönyt mitään näin hyvää.

Antibiootteja hän ei enää suostu syömään. Niitä on tarjottu, vaikka testeissä ei näy enää minkäänlaista tulehdusta. Hän on hakenut apua muun muassa akupunktiosta ja harkitsee muitakin vaihtoehtohoitoja.

–Kaipaan kovasti muun muassa puhtaan pyykin, mieheni partaveden ja ruohon tuoksua. Miten ihana olikaan luonnon tuoksu sateen jälkeen, Pia Ojanperä muistelee.

Vaikka haju- ja makuaistin menetyksestä on kulunut jo reilusti aikaa, uskoo Ojanperä yhä vakaasti siihen, että hänen aistinsa palaavat vielä.

– Olen aina yhtä optimistinen ruoan äärellä: ehkä tämä on nyt se kerta, jolloin maistan jälleen.

Optimistisuudella on hintansa, ja se onkin tuonut runsaasti lisäkiloja.

– Maku- ja hajuaisti ovat myös yhteydessä kylläisyyden tunteeseen. Minulle ei enää tule tunnetta, että nyt olen syönyt vaikkapa makeaa tarpeeksi. Syön tavallaan aivollani; muistelen suklaata syödessä miltä Fazerin Sininen maistuu. Toisille samassa tilanteessa oleville ruoka menettää merkityksensä. Minulle se on kerta toisensa jälkeen toivon hetki: ehkä seuraava suupala maistuu.

Mies kertoo, miltä ruoka maistuu

Makuaistin menetys tuo eteen monia hankalia tilanteita. Kyläillessä asiasta ei halua tehdä numeroa, mutta tarjottavien kehuminen tuntuisi valehtelulta.

– Mitä siinä tilanteessa voi sanoa? Että kiitos, ei maistunut miltään? Vai että oli ihan ok?

Nyt nautinnon tuo maun sijaan hyvä suuntuntuma. Jäätelön rakenne miellyttää, samoin jogurtin seassa oleva mysli. Makkara on jäänyt, sillä se on kuin pureskelisi pyyhekumin palasia.

– Kun olemme mieheni kanssa ulkona syömässä, olen hänen makuaistinsa varassa. Hän kertoo, miltä ruoka maistuu, ja minä yritän nauttia ateriasta sitä kautta.

 Kaipaan kovasti muun muassa puhtaan pyykin, mieheni partaveden ja ruohon tuoksua.

Muutaman kerran Ojanperä on haistanut aivan hetkellisesti. Pari kertaa työkaverin ruisleivästä on kantautunut vieno tuoksu. Voimakkain kokemus tuli kerran pellon ohi ajaessa.

– Yhtäkkiä haistoin lannan hajun hyvin voimakkaasti. Muut autossa olleet haistoivat saman. Kukaan ei varmasti ole koskaan ollut niin iloinen paskan hajusta, Ojanperä nauraa.

Haju- ja makuaistin menetys on vienyt elämästä tärkeän varoitustyökalun. Haistamalla ei voi enää selvittää, onko jokin ruoka-aine pilalla.

– En myöskään haistaisi, jos ruoka palaisi pohjaan. Olisin autuaan tietämätön, jos kodissamme syttyisi tulipalo enkä näkisi savua tai liekkejä. Samoja vaatteita en koskaan käytä kahta päivää peräkkäin, sillä en tiedä onko niihin tarttunut jokin haju.

Pahat hajut kuvottivat ennen

Ojanperä sanoo vasta nyt jälkikäteen ymmärtäneensä, miten paljon hän ennen nautti tuoksuista.

– Kaipaan kovasti muun muassa puhtaan pyykin, mieheni partaveden ja ruohon tuoksua. Miten ihana olikaan luonnon tuoksu sateen jälkeen!

Toisaalta joissakin asioissa hajuaistin puuttuminen tuo helpotusta. Ojanperä arvelee, että oma hajuaisti oli ennen turhankin tarkka.

– Pahat hajut kuvottivat. Ennen en voinut mennä vessaan lentokoneessa. Nyt siinä ei ole mitään ongelmaa. Eikä perheemme koiran paukuttelu haittaa enää lainkaan, Ojanperä virnistää.

Toivo elää silti yhä. Lannan haju vahvisti uskoa siitä, että peli ei ole kokonaan menetetty. Ehkä vielä joskus Fazerin Sinisen maku on muutakin kuin vain muisto.

Harjoittelu voi palauttaa aistin

Hajuaistin häiriöt voivat ilmetä monin tavoin. Yleisimmät syyt liittyvät nenän ja sivuonteloiden alueen tulehduksiin, virusinfektioihin tai traumaan pään alueella.

– Pään vammoissa kallonpohjan murtuma saattaa aiheuttaa haju- ja makuaistin pysyvän menetyksen, kertoo neurologi Mika Saarela Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.

Harvinaisempia syitä ovat neurologiset yleissairaudet ja hajuhermon tai hajuradan lähellä sijaitsevat kasvaimet. Muita syitä ovat muun muassa ikä ja vanheneminen, Parkinson ja Alzheimerin tauti, tupakointi, psyykkiset syyt, hormonaaliset syyt ja myrkylliset aineet hengitettynä.

– Hajuaistin häiriöt ilmenevät heikentymisen ohella myös vääristyneenä tai ylikorostuneena hajuaistina, Saarinen sanoo.

Hoito perustuu tehtyyn diagnostiikkaan. Virus- tai bakteeri-infektion jälkeen monella hajuaisti palautuu ainakin osittain ajan kuluessa. Hajuharjoittelulla voidaan uusimpien tutkimustulosten mukaan merkittävästi parantaa ja nopeuttaa hajuaistin palautumista, mikäli se aloitetaan mahdollisimman pian varsinkin ylähengitystieinfektion aiheuttaman hajuaistin menetyksen jälkeen.

– Nenästeroidihoito voi purra, mikäli kyseessä on limakalvoturvotuksen aiheuttama hajuaistin alenema. Nenäpolyyppien aiheuttama hajuaistin menetys voidaan usein hoitaa leikkauksella.

Hajuradan vammoissa ei hoitoa ole, mutta lievissä pään vammoissa on hajuharjoittelulla saatu aikaan osittaista hajuaistin palautumista.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?